Hyvvee huomenta, ja kaunis huomen onkii! Sydän! Kylläpä meitä nyt on hellitty lämmöllä, sydän! Tomaatti kiittää, ja ihan oikeesti muuten kiittää, koska tomaatti erityisesti on lämmön rakastaja. Toisin kuin kaali- ja salaattikasvit, jotka tykkää vähän viileämmistä keleistä. Ja ehkä kurkkukin silleen, että kurkulla on tuo kosteusprosenttipuoli se mistä se kiittää erityisesti. Eli että on saunamaisesti kuumaa ja kosteaa.
Nonni, siinähän ne tärkeimmät tulikin, eli puutarhanhoidollinen sepustus. Joo, on täällä oltu puutarhahommissakin käsiksi, tottakai ja tietenkin, ja mitäs muutakaan, mut on täälä touhuttu kaikkee muutakii. On semmone niin sanottu positiivinen sykli ollut menossa, jo pidempään, että asiat luistaa ja menee eteenpäin. Oikeesti, eikä vaan semmosta että kuvittelee että joku juttu lähtee wörkkii, ja sit se kuitenkin tyssää siihen. Ja tuo Esteetön Savonlinnan seutu -sivusto, jonka jokin aika sitten laitoin pystyyn, on kaiken tämän ulkopuolella ihan oma juttunsa, ja projektinsa, jonka tekeminen on tietenkin älyttömän kivaa ja mielenkiintoista. Koska saa tavata ihmisiä, ja jutella ihmisten kanssa erilaisista esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvistä haasteista, ja ylipäänsä matkailusta ja sen sellaista.
Ja sit tietysti se semmoinen iso ja painava asia, joka käynnistyi yli vuosi sitten, eli kuljetuspalvelusoppa, spesifisti liittyen Savonlinnan seudun/Sosterin alueen kuljetuspalvelualueen omavastuutaksoihin, on nyt nyt nytkähtänyt eteenpäin. Miehän tein reilu vuosi sitten asiasta juttua Näkövammaisten liiton Airut -lehteen, tässä linkki juttuun olkaa hyvät!, ja jutun lopussa todetaan että asiasta on tehty kantelu Aviin. Ja tuon jutun teon, sekä kantelun jälkeen, tässä on ollut yhtä sun toista, ja nimenomaan epämiellyttävää sellaista, liittyen kuljetuspalveluihin ja niitä ylläpitäviin tahoihin. Nimenomaan sosiaaliviranomaisiin sekä Mikkelin Taksikeskukseen ja erityisesti tapaan jolla molemmat tahot Vammaispalvelun asiakkaita kohtelevat. Ihmisten kohtelu on tässä nyt se avainsana, ja avainasia. Eli Ja silloin kun ihmisiä kohdellaan kuin paskaa, ylimielisesti, ylenkatseellisesti, asenteellisesti ja sen sellaista, voi sanoa että instanssien ongelmat kulkevat syvällä, jos ja kun tällaista asennetta löytyy esim. taksinvälityskeskuksen asiakaspalvelusta ja sairaanhoitopiirin sosiaaliviranomaisilta. Ja täällä syvässä idässä, susirajan seutuvilla, näitä asenteita kyllä löytyy. En tiiä liittyykö itä tähän mitenkään, mut syvyysulottuvuus kyllä liittyy, niinku peräsuolimielessä, ja silleen et jokin on niin syvää että aurinko ei sinne todellakaan paista.
Ja silleensähän se männöö, että kun jutut on syviä, niin ei niistä sitten jaksa kirjoitella, saati koko ajan jaksa niitä pyöritellä arjen elämässä, niinkun näitä kuljetuspalvelujuttuja, koska ne vie ihan hirveästi energiaa. Varsinkin, kun on tietoisuus siitä, että Aviin on laitettu kantelu, ja ainoo mitä voi tehhä on vaan ootella että mitä Avi ottaa kantaa. Hötkyyminen ja sen sellainen ei auta millään lailla.
Niin siinä sitten kävi, että tein kuljetuspalvelua käsittelevän/koskettavan kantelun vuosi sitten kesäkuun alussa, ja yli vuosi meni siihen että viranomainen reagoi asiaan. Jossain vaiheessa kevättä otin Aviin yhteyttä ja kysyin että mikä on meininki, koska 10 kk oli asian kanssa mennyt. Ja heidän oma arvionsa oli, että kantelujen keskimääräinen käsittelyaika on 8 kk. Niin kas vain nyt sitten, kun tuli pikku korona, ja vähän sotki palettia.
Mutta nyt, viime viikolla, asia nytkähti eteenpäin. Avi on tehnyt päätöksen/ratkaisun, ja asia alkaa selkiytyä. Mikä tärkeintä, Avi otti keissin itselleen käsittelyyn! Tekemäni kantelu on nyt saatettu päätökseen, sillä Avi aloittaa asiasta oman tutkimuksensa. Toivon, että tämä tarkoittaa sitä, että asia pengotaan läpikotaisin. (En tiedä Avin työskentelymetodeista mitään, joten en uskalla kommentoida asiaa enempää. Toiveitahan saa aina esittää, eikö!)
Yli vuosi meni siihen, että päästiin tähän pisteeseen. Milloin asiassa mahdollisesti tulee ns. lopullinen päätös, eli että Avi saa asian (kuljetuspalvelun omavastuutaksat) tutkittua, siitä ei ole mitään käsitystä. Mutta se, että Avi ottaa asian käsittelyynsä, eli käynnistää asiasta oman tutkinnan, on tietenkin vahva signaali siitä että asiassa on jotain. Ja tähän nyt sit kaikki ne klassiset sanonnat “ei savua ilman tulta” ja sen sellaiset. Sosiaaliviranomainen Sosterissa on koko tämän ajan tiukasti kieltänyt sen, että asiassa olisi mitään perää, ja tiukasti ohittanut koko asian. Millään lailla ei ole Sosiaalipalvelujen johto ottanut kuuleviin korviinsa tätä taksa-asiaa. Ja he siis aidosti pitävät oikeutettuna sitä, että kuljetuspalvelun omavastuutaksoja voi tuosta noin vain korotella. Vaikka näinhän ei ole, koska asiakaspalvelulaki sanelee nimenomaan sen, että kuljetuspalvelun omavastuutaksat eivät saa ylittää julkisen liikenteen taksoja. Piste.
Aivan käsittämätöntä on sosiaaliviranomaisen touhu. Aivan käsittämätöntä.
Suhteessa kaikkeen asian tiimoilta läpielettyyn, joka on ollut painavaa, raskasta, valotonta, synkkää ja sitä ihtiään, nyt on hyvin kiitollinen olo kun elämme juhannusviikkoa läpi, ja posti kantoi hyviä uutisia Avista. Pitka, siis niin pitkältä tuntunut prosessi on tietyiltä osin saatettu päätökseen, ja asia nytkähti eteenpäin. En kiinnity asian lopputulokseen, toivon vain oikeudenmukaisuutta. Ratkaisu tulee sitten joskus kun tulee. Sitä on turha miettiä nyt. Pääasia on se, että asia on nyt siellä käsittelyssä, ja että sosiaaliviranomaisen omavaltaisuudelle laitetaan rajat, ja että heKIN joutuvat toimimaan lakien mukaisesti. Ei Sosterissa mitään omia lakeja ole, ihan samat lait siellä pätee kuin muuallakin.
Tarkoituksella en kirjoita asiasta enempää yksityiskohtia, koska etenkin nämä kuljetuspalvelu-asiat ovat sellaisia että nämä tuntuvat hämmentävän ihmisiä, joilla ei ole tietoa näistä asioista. Ja ihan päättäjilläkin, esimerkiksi Sosterin kuntayhtymän hallituksessa, menee sekaisin Kela-taksi ja kuljetuspalvelu-taksi, jotka ovat kaksi täysin eri asiaa. No takseja kumpikin juu, mutta ajot ovat täysin eri teemaisia, ja näitä ajoja sanelee laki. Eli kyseessä ei ole mikään pikkujuttu, vaan taustalla on oikeasti lainsäädäntö. Joten se, että esimerkiksi kunnan tai kaupungin Vammaispalvelun kuljetuspalvelua uudistetaan, kuten täällä Savonlinnan seudulla tehtiin, on todella iso juttu. Ja siinä tarvitaan lakien asiantuntemusta. Ja luulisi, että sosiaaliviranomainen sellaista hommaisi, jos ei omasta takaa sellaista ole. Että homma hoituisi niin sanotusti juridisesti oikein. (Kun onhan kaupungeilla lakimiehet yms., ja luulis että sairaanhoitopiiri sais ja vois heidän palvelujaan jollain lailla, vaikka sisäisenä siirtona, saada käyttää. Niinhän sitä luulis.) Mutta totuus on Suomen maassa monin paikoin aivan toisenlainen, ja todella moni ihminen on saanut kärsiä ja joutunut kärsimään nimenomaan kuljetuspalveluun liittyvien asioiden vuoksi. Tämä on vähän niin kuin sote-muutos on ollut valtakunnan tasolla useille hallituksille, eli iso ja kavala ansa, joka saattaa nykäistä maan alta. Kuljetuspalvelu on monille kunta- ja kuntayhtymäpäättäjälle samantyyppinen asia: ehkä hieman iso ja pelottava, josta ei ymmärretä paljoakaan. Taitaa olla monelle sosiaaliviranomaistahon edustajallekin näin, valitettavasti.
Mut joo. Tämän tilannepäivityksen myötä voin helpottunein sydämin kulkea kohti keskikesän juhlaa ja siitä kohti syventyvää ja kypsyvää kesää. Sydän! Juttelin puhelimessa sen Avin ylitarkastajan kanssa, joka tätä asiaa käsitteli, ja vie eteenpäin, ja olo on syvästi helpottunut. Hyvin ystävällinen ja kuunteleva henkilö, jolla on erittäin laaja lakien tuntemus sekä osaaminen. Olen valtavan helpottunut, koska kyllä se on niin että oma luottamukseni kaiken maailman viranomaistahoihin on syvästi rapautunut tässä oman sairastumiseni matkalla. Kun olen tuota kusipäisyyttä ja asioiden hoitamista vasemmalla kädellä osakseni Sosterista saanut, ämpäritolkulla, myös Näönkuntoutuksesta, niin ei voi sanoa muuta kuin että eipä oo luottoa. Ei millin vertaa. Avin yhteydenotto oli kuitenkin aivan muuta, ja sain hyvin tyhjentävät vastaukset kysymyksiini ja ennen kaikkea ystävällisen neutraalia asiakaspalvelua, ilman jotain ihmeellistä vammaisasenteita, joita sosiaali- ja terveysviranomaisten edustajien taholta aina hehkuu ulospäin. Se on kyllä ihme juttu heillä, oikea ammattitauti, tai voisko sanoo penikkatauti, kun eipä se oikeesti kovin asiallista ole asiakaskuntaa kohtaan.
Tähän loppuun vielä tämmönen puujalkavitsimäinen kuva: miten näkövammainen tyyppi hoitaa puutarhaa? Ja esimerkiksi tunnistaa kasvien väliset rivivälit? No silleen, että taatusti tuntuu, siihen pisteeseen asti että vaikka kompastuu!
Ja ihan lopuksi vielä kuva kesäiseltä Kerimäeltä, pääsin käymään siellä pari viikkoa sitten. Kirkko oli paikallaan, ja Kahvila Kaivopirtti myös! Siinä on muuten kahvila, jossa on terassi silleen et sinne pääsee myös pyörätuolilla, sinne talon toiselle puolelle! Wc-hommelista en oo ihan varma, että löytyykö sieltä inva-wc, mut hei selviää soittamalla ja kysymällä! Facebookista heidät ainakin löydät! Ja tuo maan mainio näkymä kirkolle avautuu Kaivopirtin terassilta!
Hyvvee kessee kaikille! Sydän! Kiitos kun kurkkasit blogii!
Sokea. Piste. 