Avot, rakas päiväkirja. Onpas meillä ollut pulkkamäkikelit tässä viime aikoina! Niin mukavan jäistä on nyt joka puolella, etenkin metsätiellä, että eihän sitä immeinen muuta voi kuin pulkalla laskea mäkeä 😉
Asiaan ehkä hieman saattaa vaikuttaa tämä männä viikkojen taxii-uudistus, ja sen mukanaan tuomat kokemukset. Erityisesti se, että “hippi ei halua vieraita taksikuskeja tontilleen, varsinkaan omaan pihaansa”. Jep. Kokemuksia on nyt tullut hankittua, ja ehkä avaudun niistä jossain vaiheessa, mutta en nyt.
Kaiken tämän seurauksena ilmoitin Etelä-Savon Taksikeskukseen, että täällä meillä on kelirikko, ja koska metsässä ollaan, tie on sellaisessa kunnossa että on aivan turha yrittää henkilöautolla pihaan, ellei halua jäädä autolla tiehen kiinni. Ja että lähin hinauspalvelu on Savonlinnassa. Ja että täst edes nousen taxiin kyytiin joko lähinaapurin pihasta, tai sitten jostakin kohdin metsätietä. Ja myös jään pois näissä samoissa paikoissa.
Näin ollen olen sitten pulkkaillut meno- ja varsinkin tulomatkat kotiin, niin päivällä kuin iltapimeälläkin.
Syy noihin pitkiin kuvateksteihin on muuten se, että sokeain ohjelmat eivät osaa “tulkata” nettisivuil olevii kuvii joissa ei oo tekstejä. Koska jos kuvissa ei ole tekstejä, ei niissä ole mitään tulkattavaa. Joten jos joku on ihmetellyt kuvatekstitystapaani, niin se johtuu ihan siitä että haluan huomioida myös muut sokot, jotka mahdollisesti sivustolla vierailevat.
Huisin kovat vauhdit on mäessä saanut viime päivinä. Tänään oli erityisen mukavaa, kun aurinko paistoi ja täyden repun kera saattoi lasetella mäkeä alas. Olen nimittäin huomannut, että painava reppu mukavasti tasapainottaa pulkkailua. Lumessa liukuvaa vehjettä on helpompi ohjata jaloilla kun selässä oleva reppu pitää painoa pulkan perässä. Myönnetään, että muutaman kerran on lasti purkautunut keskelle tietä. Onhan siinä oma viehätyksensä iltapimeällä taskulampun valossa keräillä we-paperi paketteja, ruokakasseja yms. tavaroita pitkin ja poikin rinnettä 😉 Etenki ku oot sokko 😀 Semmoista se on, kun tekee valintoja.
Yks paha kohta oli, joka äityi melkein paniikiksi asti, kun en löytänyt avaimiani. Mistään. Se on kuulkaa mielenkiintone tunne, kun seisot kotiovella, ja mietit että tippuiko avainnippu rinteeseen, vaiko siihen kohtaan mis taxiista jäit pois. Ja on yö, ja pimeä. Siinä melkein itku pääsi, kun aattelin että voiha v’ddu mitä omas elämäs tapahtuu, ja et eihän tän tällee pitäny mennä. Niinku ikinä. Ja niinku ollenkaa. Ja et oikeesti en nyt kyl yhtää jaksa lähtee tarpoo takas tonne pimeesee mehtään, ja ettii jotai helvatun avaimii tällä yhellä silmällä tiiraten. Mut sit tuli kuuma, ja piti saada happee, ja aukaisin vähän takin vetoketjuu. Ja käsi osui kaulalla roikkuvaan avainnippuun. Sokko oli varuilta laittanu avainnarun, jo autossa, kaulaan roikkumaan, ja siinähän se roikkui vieläkin. Ei sitä vaan muistanu sillä hetkellä ku piti.
Semmost se on ku tekee valintoja, ja päättää olla jäärä. Ja kävellä ja pulkkailla. Ihan oma valinta. Mie en tykkää yhtään tästä taxii-uudistuksesta, enkä halua ventovieraita miehiä (miks taxii kuskit on näillä seuduin lähinnä vain miehiä??) tänne pihoille pyörimään. Ja sitten lörpöttelemään asiakkaiden asioita pitkin ja poikin kyliä, niin kuin nyt on semmonenkin ikävä juttu tässä jo tullut elettyä läpi. Niin kiitosta vaan Sosterix, mutta ei kiitos! Helpompaa on kun kävelen autoa vastaan, ja saanpahan samalla myös liikuntaa!
Mitä tulee tähän taxii-uudistukseen, niin onko se sittenkin niin, että eikö tää menekään Bernerin taksilain uudistuksen piikkiin?
Onko kaiken takana sittenkin julkisten palvelujen hankintalaki? Joka on johtanut siihen että julkisen puolen palvelut on myös ollut “pakko” kilpailuttaa? Vai onko niin, että yksi asia on johtanut toiseen: taksilain uudistus on johtanut siihen, että julkisten palvelujen hankintalakia on ollut pakko soveltaa myös näihin niin kutsuttuihin sotekyyteihin, eli asiointikyyteihin – jotka täällä tunnetaan myös nimellä Vammaispalvelun kuljetuspalvelu.
Toivon, että joku päivä saan vastauksia näihin kysymyksiin. Semmosia vastauksia, jotka pitävät paikkansa ja joihin voi luottaa. Ja sellaisessa muodossa tulevia vastauksia, että niitä osaa maallikko myös tulkita.
Sitä ennen yritän ajaa hiljaa mäessä, että ei satu vahinkoja. Nyt ei millään joutais sairaalassa tai missään sen semmoisessa instituutiossa viettämään aikaansa katkenneen käden tai koiven vuoksi, kun alkaa taas tuo kasvukausi punkea ja tunkea päälle. Sentäs jotakii positiivista tässä.
Ja laitoin myös vakiotaksihakemuksen Vammaispalveluun, mikä siis tarkoittaa sitä että jos miulle semmottinen “vakiotaksioikeus” myönnetään, voisin ajella melkein niinku vanhassa systeemissä. Eli asioida yhden ja saman taksiyrittäjän kyydeillä – eli vakiotaksin kyydillä. Sitä tarkoittaa vakiotaksioikeus. “Melkein niinku vanhassa systeemissä”, mutta ero on siinä, että taksiyrittäjä ilmoittaa kaikki ajot, myös päätepisteosoitteet, asiakkaan puolesta taxii-keskukseen. Ja asiakkaan ei tarvii ite asioida keskuksen kanssa laisinkaan.
Nii kyllähän se taitaa silleesä nyt mennä, että sen aikoo kun ne miun hakemusta käsittellee siellä Vammaispalvelussa, niin on tuo tie niin hemmetin huonossa kunnossa, että “ei tänne pääse kun traktorilla”. Sit jos hakemus hyväksytään, niin saattaa taas tuo tien kuntokii äkillisesti parantua, ihan silleen simsalabim, ihmeellisesti 😉
Ja se on muuten oikeesti ihan totta, että täällä kylillä tarvittais sekä Kela-traktori että Sote-traktori. On nimittäin paikka paikoin talot semmosis paikois, ylämäkien tai alamäkien ja mutkaisten reittien päässä, että ei sinne vaan henkilöautoilla pääse. Edes nelivedolla. Tämmösillä keleillä, kun rinteet kiiltelee peilijäässä, tai sit jos on ihan mahoton sohjo. Traktori, jonka renkaissa on ketjut, on ainoo millä pääsee. Voihan se olla et mönkijä kulkee, tai moottorikelkka, mut mummot ja ukot paleltuu niitten kyytiin. Traktorin kopissa sentään lämmitin puhaltaa. Tai sit traktorin ison kippilavan voi peittää pressulla, ja sinne voi laittaa patjat 😉 Se on semmosta tää elämä Suomen korvissa. Ei tuu ehkä lainsäätäjä tämmösii hommii ajatelleeks Kehä III:n sisäpuolel, missä häthätää enää kunnon talvia ees on.
Kela on miulle semmosen vakiotaksioikeuden myöntäny, ja kylläpitää sanoa että sen takia on niin kiva ajaa Kela-taxiilla ku on tutut tyypit siellä viemässä ja hakemassa! Eikä tarvii enää yhtään sohlata ja solkata sen perkeleen Pro-Keskuksen kanssa, joka niitä Kela-kyytejä välittää, ja kyydit myös hoituu, ajallaan. Ja jännä muuten, että Kela-taxii pääsee tänne pihaan asti kelillä kuin kelillä 😀 😀 😀 Eikö oo jännä juttu! Joissakin asioissa ei vaan oo mittään ongelmaa, ei niin minkäänlaista 😀
Kiitti ku kävit kurkkaa blogii, mukavoo iltoo ja hyvvee yötä siulle! ❤
Sokea. Piste. 