Suoli rullalla

Hellou rakas päiväkirja! Nyt voip sannoo että pitkästä aikoo! On juu pitäny, sitä tätä ja tuota. Myös kirjottoo. Mutku kävi ilmi, et on vähä suoli rullalla, tai ehkä vähä enemmänkii ja etenki niinku tulehtunu, ja koko helkatin suoliston alue, niin on täs nyt sit pitäny iha aakkosten alusta asti opetella uudenlaista tapaa asennoitua elämään – ruokavalion kokonaisvaltaisen muutoksen kautta. Niin ompi sitten kaikki energia menny tän asian kanssa temuamiseen.

Joka paikkaan kun koski. Kroppa oli niin helkatin kipee, et aloin ihmetellä että mikä hitto nyt on. Ja tätä oli jatkunu pitkään. Mutku oli sitä tätä ja tuota, etenki näitten silmähommeleitten tiimoilta, ja sit kaikki helkatin byrokratiasotkut (missä on se jokaisen sairastuvan suomalaisen henkilökohtainen “byrokratia-apuhenkilö”, joka navigoi sairastuneen kanssa byrokratiaviidakon lävitse? Missä??) ja sitä sun tätä ja tuota. Nii emmie sitte tajunnu että jotai muutaki vois olla meneillään.

Ennenku vasta sitte, kun pikkasen alkoi helpottaa kaikki kiirekiirekiire sen sun tän ja ton asian kanssa. Ja oli mahdollista vähän levätä. Mutku eipä lepo autakaan. Vaikka saat nukkua ja levätä, niin eikö mitä. Koko ajan väsyttää, ja kroppa vaan kipeytyy. No miehä sit reippaana tyttönä päätin, et ostanpa parit jumppavälineet, ja hommasin semmoset vääntömomenttikuminauhat. Mitä ne nyt on. Niitä semmosia “vastuskuminauhoja”, joilla voi tehä jumppaliikkeitä. Kattoo, tai kuunnella JuuTuubista ohjevideoo, ja samalla jumpata. Ja sit hommasin semmosen pilatesjumpparullan, tai hierontarullan. Semmosen kovan, jolla voi kieriskellä lattialla selällään tai mahallaan.

Sen rullan kanssa kun telusin menemään, ja ai hitto että KOSKI vatsan alueelle, niin että oli pakko lopettaa, siltä istumalta päätin et nyt tää nainen varaa osteopaatille ajan. Kas kun tässä siunatussa hulluuden seutukunnassa sattuu olemaan semmone Poppamies, et hää kyl taitaa niksit. Kerrankii ei tarvii lähtee mihinkään täältä, jos haluut oikeesti saaha asiantuntevan ja osaavan tyypin hoitoa. Voi jumalat sentään! Pallas-Athenekin varmaan hymyilisi tämän Poppamiehen käsittelyssä, kenties. On tullut muutaman kerran mieleen, tosin ihe oon enempi tuskasta ulvonu kun ompi “pikkasen tehny kipeetä”.

“Diagnoosi” oli. siis heti ekalla käynnillä, suolistoalueen tulehdustila, jonka juuret todennäköisesti menee jonnekin todella kauan sitten nautittuun antibioottikuuriin, Jonka seurauksena kropan omat “hyvät bakteerit” ovat tuhoutuneet, ja ns. väärä bakteerikanta on päässyt valloilleen. Jollain ulostenäytteellä, joka lähetetään ulkomaille, ja jonka tekeminen maksaa monta sataa euroa, sais tarkan selvyyden asiasta. Ohitin tän, koska eipä tällä budjetilla paskaan investoida. Vaikka tiiänki, et se muuttuu kompostiks, ja oikeesti tuottaa sitä kautta isot määrät elinvoimaa (usein myös rahaa!) sitä kautta takas.

Hoitoon kuuluu myös mekaaninen puoli, eli se et suoliston alueen fasciakalvoja (meniköhä oikei. No jotai sinnepäi kuiteski) hierotaan käsin auki. Se on vähä niinku pakko tehä noi, muute ne jumit tulee olee kropassa loppuiän. Sen voin sanoa, nyt usean hoitokerran jälkeen, et hoito on ollut todella tehokasta miun kropalle, ja asiassa on menty kuukaudes aivan järkyttävän kokoinen harppaus eteenpäin.

Olotila ja vointi lähti kohentumaan heti ensimmäisen hoidon jälkeen, vaikka aivan helkutan kipeetä teki. Lääkkeiks Poppamies “määräs” greipinsiemenöljyä, joka puhdistaa suolistoa “vääränlaisista bakteereista” sekä mahdollisista sisäloisista. Sen lisäks tuli oreganoöljyy (en tiiä mitä se tekee, enkä oo jaksanu googlata) ja tietty ne maitohappobakteerit ja tietty myös valkosipulii. Valkosipuli on ihan SUPER pöpöntappaja, vaiks ehkä ei se kaikkein miellyttävin muille ihmisille jos niinku tuoksupuolta ajattelee. Mut anyways, siin on “lääkkeet”, jos tuntuu et tää miu pikku tarina osuu johonki kohtaan, ja et ehkä vois olla suoliston kans jotai probleemaa. Näitä lääkkeitä kun kokeilee kuuriluontoisesti esim. kolme viikkoo joka päivä, ja sit pitää vähän taukoo ja kattoo mikä on olo, ja sit taas viikon kuuri, tai riippuu vähän ihmisestä ja tilanteesta tietty myös, niin varmaan tuntuu olotilassa.

Tän kaiken päälle tuli tietty ruokavaliomuutos. Eli kaikki vehnätuotteet pois, ei pullaa, leipää jne. Käytännössä gluteiiniton ruokavalio. Kahvi pois, alkoholi pois, maitotuotteet pois. Riisii saa vetää, riisikakkuja, jne. Ja ohraa. Mut ei ruista. Juustona oon vetäny vuohenjuustoo, vaiks ei ne aina välttämättä oo “aitoo tavaraa”.

Hitokseenko vaikee luopuu kahvista. Siinä nyrtsäs kyllä kiinni, ja pahasti. Ja oluessa. “No jos mie yhden.” Perkele kerkesin just ostaa korin kaljaa edellisenä päivänä, ja sit meen Poppamiehen luokse joka sanoo “EI ALKOHOLIA”. No kyllä venähti hipin naama, ai että! OIkein tosi herttasta. Ja viel Kela-taksil oltiin kuulkaa liikentees, kun jouduin taksii oottelee, ja hittolainen mie jaksanu siel terveyskeskuksel istuu. Nii lähin sit kauppaan. Ja tulin kaljakorin kanssa sieltä ulos. Taksi ku taksi. Terkkui vaan sosiaaliviranomaisille, et tällasii suurrikollisii tääl ollaan, et iha Kela-taxil sit kaljatkii kuljetettiin. Ai että! Maailma ihanin kuljettaja kysy, Karhu-laatikon nähdessään “sait sie reseptin tuohon?” 😉 Ei jääny kaljat kaupan pihaan (joku kuski ois ihan oikeesti saattanu vaiks kieltäytyy ottamast minuu kyytiin, koska SÄÄNNÖT.) KELA-TAXIL saa siis ajaa vain kotoa hoidettavaksi, ja hoidost apteenkin kautta takas kotii. Mut minkä mie sille voin jos taxii on myöhäs, niinku paljo. Ja apteeki vieres on ruokakauppa. Nii repikää siitä sit. Tää on kato nyky-Suomes tämmöst ku sairastut, niin on kuulkee tarkkoo tää kyytihommeli. Selitäpä näitä nyssi vanhemmalle ikäpolvelle, joka ei oikeesti ymmärrä miks yhel taxil ei voi hoitaa kaikkii asioit. Ei oo järje häivää koko täs hommas.

No anyways, hipil jäi sit mallasjuomat vähä niinku varastoo, ku tuli tämmöne pikku elämäntaparemontti silleen melko nopeella niinku tietosuuteen. Ties miten pitkään tää on tehny tuloaan. Varmaan teini-iästä, silloha mie niitä antibioottikuureja vetelin. Aikuisiällä en juurikaan. Kemikaalicoctailin blogii oon opiskellu asian tiimoilta, ja tajunnu et en vissiit sit tosiaan oo ainoo kenel Suomes on niinku “pikkasen ongelmii” suoliston ja erityisesti hiivatasapainon kanssa. Ja et tuo kuuri pitää tehä noi rajusti ruokavalion kanssa siks, et saatais “tulipalo sammumaan kertalaakista”. Ku ei siit oikeesti oo sit mitää hyötyy, jos sie muka teeskentelet et joo mie täs suolistoo parantelen, mut nurkan takana vedät korvapuustii ja muuta sen semmosta, mikä ylläpitää hiivatehdasta. Varsinki niinku kiskot olutta kaksin käsin. Niin vähä oli niinku pakko jättää ne oluet juomatta, siirtyy nautiskelee greipinsiemenöljy-nestettä (neste parempi ku kapselit!) ja niitä muita asiaankuuluvii juttui.

Ja koska miul on kivoi kavereit, jotka tajuu näist jutuist NIIIIIIIIIIIN paljo enemmän ku mie, ja on ehkä ainakii viimesen 10 vuotta touhunnu näitte asioitten kaa, tai pidempäänki, niin kaikenlaist vinkkii on tullu ovist ja ikkunoist. Etenkin ruokavalion suhteen, kuten aamupuuroainesten yms kanssa. Hirssi se on kuulkaa hyvä tavara! Samoin kvinoa. Hyvät puurot tulee. Ja siihen ku heittää valkosipulit mukaan niin hyvin menee kynnet raakana kitusiin. Sori vaan kaikille lähimmäisille sen jälkeen!

Yks kaveri nakkas Whatsappiin Arnicalla tarjouksessa olevan homeopaattisen paketin, joka on niinku täsmäsettii näihi suolistojuttuihi. En oo homeopaattisiin juttuihin hirveemmin perehtyny, mut tiiän et ne toimii hyvin etenkin sillon kun niitä käytetään tukena muun hoidon ohessa. Sillon jos hoidetaan pelkästään homeopaattisilla, niin hoidon toivottu lopputulema ei välttämättä toteudu sellaisen kuin mitä ite ehkä toivois, koska homeopaattisis ei niinku välttis riitä potku omasta takaa. Mut tukena muulle hoidolle, niinku nyt sille et käyt osteopaatin luona hoidoissa joissa siun kroppaa laitetaan uusiks, ja sit vedät ruokavalion kokonaan uusiks, niin homeopaattiset lääkkeet on ihan tosi jees yhdistelmä tämmöseen. Tällee hippi aattelee. (Arnica juttu oli muute hyvä, siis edisti suolisto-alueen paranemista hyvin, mut siin koko hommas tuli kinaa ko. tarjouspaketin hinnasta. Eli lopputulema oli se, et otin asian tiimoilta yhteyttä kuluttaja-asiamieheen, ja sain sieltä toimintaohjeet. Ja loppupeleis palautin ko. tarjouspaketin Arnicalle, vaikka oisin ollu oikeutettu sen pitämään. En halunnu enää syödä kyseistä kuuria loppuun, koska koin Arnican toiminnan niin epäluotettavaksi. Enkä suosittele Homeopatiakeskus Arnicaa kenellekään.)

Tämmöst tääl nyssi on turattu. Ja on edistystä tapahtunu. Kuulkaa niin paljo, et oon käyny ihan uudel energial kaikkie näitte elämäs läsnä olevien juttujen “kimppuun”, ja nyt on Kalakauppiaski ollu silleen tyytyväisen hiljaa, koska oon ottanu ihan uuden lähestymistavan Roomalaisiin. Mie menin tultapäin, ja laitoin nyt vihdoin sitä virallista haastattelupyyntöö menemään. Ja aika latingilla laitoinkin, niin latingilla et nyt siten vihdoin sain myös niitä vastauksii joiden perään kyselin silloin helmikuun sotetaksimuutoksen jälkeen. Miehän sain sieltä yhden ainoon vastauksen, ja se tuli siltä taksiprojektihenkilöltä, joka ei oo Vammaispalvelun henkilökuntaa. Mut mitää muuta vastausta en koskaan saanu, nimenomaan Vammaispalvelusta. Ennenku nyt sitten, kun lähestyin heitä toimittajan roolissa myös. Jännä juttu et sit yhtäkkii alko niinku asenne muuttuu. Mut täst lisää sit myöhemmi, kuha o vähä enempi mist kirjottaa.

Ku täshä siis kävi viel kaike lisäks nii, et miehä hain sitä “omataksioikeutta”. Eli oikeutta matkustaa yhden ja saman autoilijan kyydillä. Se tarkoittaa sitä, et autoilija hoitaa ne puhelut sinne taksikeskukseen asiakkaan puolesta. Eli et asiakkaan ei tarvii ite soitella keskukseen, jos ei haluu. Niin ensi miulle niinku myönnettii suullisesti se lupa. Ja sit ei kuulu mitään. Sit tulee sposti, jossa vähän niinku viestitään et ei miulle voidakaa myöntää sitä lupaa sille autoilijalle kelle mie oisin menossa, koska hänellä on auto jolla voidaan kuljettaa pyörätuoliasiakkaita, ja mie taas en oo pyörätuoliasiakas. Et siel on se toinen autoilija, kenen auto on tavalline henkilöauto. Siin vaihees ku sain tän meilin, silmänpaineet kyl posahti varmaan hyvin lukemii. Tänään viimek nimittäi kävin mittauttaa silmänpaineet, ja just sil mittaushetkel puhuin lääkärille näist asioista, ja kas, lääkäri omin silmi näki ku mittari pompsahti lukemaan 21. Jees jees. Lukema, jonka silmälääkäri on laittanu reagointirajaks, on 12. Eli jos sen yli menee paineet, nii sit pitäs ottaa yhteyttä silmäpolille. Jep. Nyt sit lääkäri suureen ääneen siinä sitten huudahti, kun rauhoittelin itseni, hengittelin syvään ja ajattelin elämää hipeix, eli miun paprikan taimii, tomaatin taimii, timjamii, basilkaa jne ja kesän lämpöä ja mustaa multaa, että “ei voi olla totta miten ihmisen mieliala vaikuttaa myös silmänpaineeseen!” Tämmöst hää siin ihmetteli ääneen, kun sen hengittelyn ja mielikuvaharjoitusten tuloksena silmänpainelukema oli kuin olikin sitten 11 (laite ottaa kerralla muistaakseni kuusi mittausta, ja niiden keskiarvo muodostaa sen hetkisen painelukeman, Joka viitearvo. Jos haluu tarkan silmänpaineen lukeman, silmä pitää puuduttaa, ja paine pitää mitata esim. iCaren -pöytälaitteella. Käsimittari ei oo riittävän tarkka. Mut sil voi hakee “viitelukemia”, ja sitä mie näiltä kontrollikäynneiltä haen). Eli heti ku alko vituttaa, niin paine käväisi tilapäisesti siellä korkeammassa lukemassa, ja lääkäri ehti sen nähdä siitä mittarista – ja silloin puheena oli Vammaispalvelu ja heidän tapansa hoitaa asioita.

Nii. Eihä tähä oikee mitää voi sanoo. Niin paljo o elämä vituttanu, et näkö meni. Niin paljo ollu paineita, et näkö meni. Tämmösenkii johtopäätöksen vois tehdä, jos vetäis suoraks muutaki ku suoliston kiemuroita.

Ni tämmöst kaikkee tääl on ollut meneillään. Asioissa ollaan käsiks, ja elämäntaparemppa on menossa. Ja vointi on hiton paljon parempi. Ja silmät on ollu kunnossa, siis silleen et sen lasiaishomman jälkeen ei oo tarvinnu polil rampata. Riittää ku käy tuos TK:lla mittauttaa paineet. Se on tuo siementen ja mullan kanssa raplaamine semmost, et ai että. Kyllä sielu lepää. Ja kun ne pitää tehä vaiheis, eli amppelitomaatit kylvetään tammikuus, niinku basilikakii, helmikuus sitä jotai semmosii tomaattei jotka vaatii tosi pitkän kasvuajan, ja vähä jotai kukkasii ehkä, ja ehkä jotai yrttei, maaliskuus sit taas yhenlaisii tomaattei, juureksii, kaalikasvei yms. Nii tällee kevätpuolella tulee niinku mullan ja siementen kans roplattuu vähän välii. Torppa muistuttaa enempi kasvihuonetta ku mitää ihmisen asujaimistoo. Mut hei sopii miulle! Ihan tosi hyvi! 😀

Et semmost tääl. Ei pääse byrokraatit miust eroon, ja mie veikkaan et siel pääs joku on ehkä alkanu tajuta, et niil saattaa olla jonnii sortin “ongelma” yhden asiakkaan kanssa. Millään muotoo en viittaa itteeni, koska miehän en tietenkää nää itteeni ongelmana, saati sitä et kyselen asioist. Koska tää kaikkihan on julkisen puolen hallinointii ja asioiden hoitoo, ja hei julkiset asiakirjat ja silleen. Mut joku toinen taas saattaa kokee asian ongelmana, varsinki semmoses tilantees et joutus niinku selittelee asioita. Niinku vaiks taxii-asioista 😉 😀

Elämä on laiffii! ❤ Kiva ku kävit kurkkaa blogii, mahtavaa pääsiäisen aikaa siulle! Lepoo ja aurinkoo ja kaikkee semmost!

Li Andersson tuli kaupunkiin!

Voi rakas päiväkirja! Kylläpä hipin sydän hypähti ilosta, kun facen streamista bongasin et Vasemmiston upea pj. Li Andersson saapuu tänne meiän pienen gallialaisen kylän naapuriin, eli Savonlinnan kaupunkiin! Jo vain rupes raksuttaa otsalohkoissa, että tuonnepa on päästävä paikan päälle! Ja nii myö sit Obelixin kaa lyötii suunnitelma lukkoo, et ollaanpa kunno hippei, ja lähetäämpä moikkaa Li Anderssonii ja noi ylpiäsä tsekkailee mikä on Vasemmiston meininki!

Kuvassa osa Vasemmiston Kaakkoi-Suomen vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaista. Li Andersson seuraa esittelykierrosta ovensuussa. Pahoittelut että loput ehdokkaista eivät mahtuneet tähän kuvaan mukaan! Kuvassa puheenvuoro taisi olla kotkalaisella ehdokkaalla.

Hyvä oli meininki, lämminhenkinen kansantajuinen ja kansankielinen tilaisuus järjestettiin Savonlinnan pääkirjasto Joelissa. Iloista oli se, että kansaahan saapui paikan päälle niin paljon, että istumatila loppui heti kättelyssä. Woot woot! 😀 Sydän ❤

Mitä tekee hippi, kun saa ensimmäistä kertaa elämässään mahkun kohdata tämän osaavan, älykkään ja lahjakkaan naisen, joka on kasvattanut kokemustaan poliittisella kentällä viimeiset kymmenen vuotta, ja nyt ansiokkaasti luotsaa Vasemmistoliittoa. Aivan kerta kaikkiaan upea ja valoisa persoona on Li Andersson, ja ennen kaikkea aito! Helposti lähestyttävä ja ihmisläheinen, eikä mikään kulunut klisee, jonka takki kääntyy mielipiteen kera heti kun paikkakunta vaihtuu toiseksi.

Hippi seisoo kasvotusten tämän valoisan persoonan edessä, ei edes tajua esitellä itseään, ja töräyttää jotain niin supernoloa kuin “myö tultiin sinnuu mehästä asti katsomaan”.

Voi apua, antakee miun kaikki kestää!!! Itkuhuutonaurua! Ja tottakai perässä, ja molemmilla sivuilla on ihmisiä jonossa odottamassa vuoroaan, joten se siitä maailman noloimman kommentin korjausyrityksestä. Voi luaja, jos voi tippuu häpeästä lattian alle niin kyllä on taas tiputtu. No, myö poistuttii Obelixin kans paikalta vaivihkaa, ja hipsittiin ulos aurinkoon. Ehkä tääkin haava aikanaan paranee, mut taas kerran tuli todettuu et oon niin maailman huonoin suu-sanallisessa kommunikaatios, et ei mitään rajaa. Ja et pysyn ihan suosiol tääl kirjallisen viestinnän puolella. Itkuhuutonaurua edelleen. Sydän. No, ehkä mie viel joskus täst toivun, mut iha oikeesti!! Eikö ihmine saa mitää muuta suustaan ulos! Oisin voinu ees harjotella jotain nasevaa repliikkiä tyyliin “kaikkea hyvää vaaleihin sinulle ja puolueelle”, tai jotain muuta vastaava. Voi luaja että voi immeinen itteensä hävetä. Äh, pysyn suosiossa siementen ja taimien parissa, ja täällä metäss. Sen siitä saa, kun edes yrittää lähteä täältä maailmalle. Huhhuh.

Kuvassa Li Andersson ilmielävänä, Savonlinnan pääkirjasto Joelissa! Sydän ❤

Joo, jotta ei oo tästä tulossa mikään poliittinen blogi, saati vaalimainos-areena, mut koinpa nyt vaan tarvetta kertoa tästä pikku episodista. Varsinki kun aurinko paisteloo niin kivasti nyt, että jos vaikka saisi tuota häpeäänsä auringossa sulateltua. Huhhuh. Niin että jos oot viime aikoina mokaillut, etenkin verbaalisesti, niin kuule et oo yksin, ihan myös muutkii täällä vedetään pohjanoteerausten kautta aina ajoittain. Laitan toivoni siihen, että poliitikko tapaa niin paljon ihmisiä vaalikiertueen aikana, että Li on jo miut autuaasti unohtanut. Voi itku. Ja nauru! 😀 Sydän ❤

Hyvvee viikonloppuu just siulle, ja kiitti ku kävit kurkkaa blogii!! ❤

Ps. Niin ja tilaisuus oli täyttä asiaa. Ei mitään poliittisen jargonin jauhamista, vaan tiukkaa asia-asiaa koko 60 minuuttia. Yleisö sai myös mahdollisuuden esittää kysymyksiä, joihin Li vastasi asiallisesti ja erittäin osaavasti, tuoden esille myös asioiden taustoja sekä mahdollisia laajempia asiayhteyksiä.

Mite sie nyt sielä pärjeet?

Rakas päiväkirja. Huoli-energia ja hössöttäminen on miusta hupsuu. Ite aattelen et hei, jos on joku probleema, niin funtsitaanko ratkaisuja? Ja landella on pärjätty aina. Niinku hyvin! Okei, myönnän et on hetkiä jolloin tää filosofia painuu sukelluksiin ja pahasti, mut kyl se sieltä aina takas pintaan on noussu, sit jossain vaiheessa 😉

Vähän tän sorttista vastasin, kun yks ihana lähetti huoli-postii, et miten sie nyt sielä pärjeet, sokeena, jos on semmone olosuhde et autolla ei pääse pihaan asti. Ja siun pitää kanniskella painavia kauppakasseja ja muuta tavaroo. Niin mie aattelin et hitsi. Kaikkihan tietää et miula on Pinky! Mut en oo varmaan muistanu siitä täällä sanoo.

Pinky! Kuvassa on miun pinkki pulkka jolla lasken mäkeä ja roudaan kamoja.

Pinky on ihan paras! Sokko erottaa värin jo kaukaa, et jos kärry on hautautunu lumeen niin kyl se sielt löytyy. Ja Pinkyllä vedän lastin mäkee ylös, sillonku meen oottelee kyytii tuonne ylös. Sit ku kyyti tulee, lastataan kamat ja Pinky isketään hankeen oottelee sitä kun tuun takas kotiin. Ja sit kotimatkal nappaan Pinkyn hangesta, ja lasettelen mäkeä alas, välillä täydellä ja välillä tyhjällä lastilla. Vähän niinku surffimeininkii! Et tääl saa iloset pulkkamäet kaupanpäällisiks! ❤

Niin ja elkää kahtoko liian tarkkaan, ei oo kaikki tyhjät kaljatölkit tuos kassissa miun jäliltä. Tää mikään majatalo viel oo, mut kyl tääl käy porukkaa, ja joskus tölkkikin suhahtaa auki, varsinkin sillon kun saunotaan, niinku pitääki! 😀

Niin ei tässä mitään huolta tarvii. Olosuhde on semmonen ku on, ja ihan ite oon tän valinnu. Koska tää olosuhde sopii miulle. Ja mie oon täällä pistäny menemään ikäni. Ja aion pistää menemään lopun ikäni. Kaikkeen löytyy ratkaisu, jos ei heti, niin sit joskus myöhemmin! Niin ja suksetkii on. Obelixil on hei tervatut puusukset! Repikää siitä. Että tyylillä täällä vedetään!! Varsinkin kun on Pinky!

Aamukahvii

Rakas päiväkirja! Mie unohin et välil pitää keventää, et jaksaa taas. Ei aina pie möyhkätä, vaikka miten ois isoja juttuja elämässä, ja ympärillä. Silloin pitää vaan ottaa tilaa, ja olla omassa rauhassa. Onneks on sokkohipillä näitä zen-mestareita tässä ympärillä, jotka muistuttaa asiasta.

Tyyppi! ❤ Kuvassa on maailman jääräpäisin pieni kissa, tassu teekupissa. Hää tykkää lotrata veden kanssa.

Tän yhen zen-mestarin kans saan juua aamukahvii, ja kaikkee muutakin nestemäistä, aina ajoittain. Tyyppi on ihan ihme, se on pennusta asti tykänny lutrata nesteiden kanssa. Eikä näytä viehätys kadonneen asiasta. Joka kerran tulee iloinen ja hyvä olo, kun tämmönen tyyppi pyörii jaloissa, tai touhuaa ruokapöydällä jotain, joo just sillä pöydällä millä ei sais kissa touhuta yhtään mitään. Yritäpä tuota estää 😉 😀 ❤