Rakas päiväkirja! Mie unohin et välil pitää keventää, et jaksaa taas. Ei aina pie möyhkätä, vaikka miten ois isoja juttuja elämässä, ja ympärillä. Silloin pitää vaan ottaa tilaa, ja olla omassa rauhassa. Onneks on sokkohipillä näitä zen-mestareita tässä ympärillä, jotka muistuttaa asiasta.
Tän yhen zen-mestarin kans saan juua aamukahvii, ja kaikkee muutakin nestemäistä, aina ajoittain. Tyyppi on ihan ihme, se on pennusta asti tykänny lutrata nesteiden kanssa. Eikä näytä viehätys kadonneen asiasta. Joka kerran tulee iloinen ja hyvä olo, kun tämmönen tyyppi pyörii jaloissa, tai touhuaa ruokapöydällä jotain, joo just sillä pöydällä millä ei sais kissa touhuta yhtään mitään. Yritäpä tuota estää 😉 😀 ❤
Sokea. Piste. 