No on hyvä ja rakas päiväkirja! Ja on tuas noita ilemoja pielly, ei kannata ees yrittee autola tänne pihhaan. Vaikka just ku piäsin kehumasta että eipä tänne toinna piipaa -kalustollakaan yrittee työntyy, niin jo herkis yks pelastuslaitoksen hyväkäs laulelemmaan että “onhan meilä ne mönkijät ja kelekat, ja se semmonen hydrokopter noita ves’olosuhteita varten”.
No siinä se tuas lävähti mehtäläisen leuka poloviin että “aijjaa”, eikä siihe sitte muuta osannu sannokkaa. On nii hyvi varustautunneet nuo piipaa -yksiköihe kaverit, että kyllä ne piäsöö niihe pelihesä ja vehkeihesä kansa vaikka ja mihin! Mökkisuareenkii vaikka keskellä pahinta rospuutto aikoo, tuola Saimaan syvämmessä.
Nää samat kaverit ne on semmosii veistelijöit, että kukkaa ei usko. Kiel poskessa laittovat sokolle ensiapulaukunkii, jota tiälä on ihmetelty ja pällistelty korvallista rapsutellen. Ei tarvihe hipin olla hädässä, kun tyypit tuommoset pihitkii laitto laukkuun mukkaan. Kysyin että mitäkähä hittoo näilä tämmösillä tehhää, nii kuulu jottai ihmeellistä naurun remakkoo että “niilä kaivellaan tikkuja sieltä mihi sormi ei yletä”.
Viralline ensiapulaukku ja viralliset pihit. Nuo tuommoset missä on punaset kahvat. Niilä kaivellaan kuulema tikkuja pois hankalista paikoista 🙂
No selevä homma. Vielä ei hippi oo tikun kaivelu hommiin joutunu, ei oo ees kirveelä onnistunu sormeen haavaa tekemään. Tai moottorsahala sahhoomaan ommoo jalakoo.
Joo, rakas päiväkirja! Ja rakkaat immeiset! Kiitti vaan ❤ Kyllä on testattu puhelimen toimivuutta. Just ku pääsin siitä huoli-energiasta sanomasta jottai, tai ainakii yritin. Että hyvinpä meni jakeluu. 😀 Elekee höpsikö! Hupsia suap kyllä, se tekköö syvämmelle hyvvee 😀
Kaikki on ookoo. Ongelmii on joo, mut nii on muilakii. Isoimmat ongelmat on miun mielest rakenteis, eli siinä et nää systeemit mitä yhteiskunnas meil tääl on, on rakennettu “yleisel tasol” jollekii tietylle ryhmälle, niinku nyt vaiks Vammaispalvelu, ja sit siin ei oo milliikää liikkumavaraa meikäläisen kaltaselle tyypille. Koska on säännöt. Ja sossuntyypit on hyvii tyyppei, mut niil ei oo muuta vaihtoehtoo ku toimii niitte sääntöje mukaa mitä siel on, ja se sit kosahtaa meikäläisen otsaluuhu aika pahast. Et turha niile on hermostuu, mie tietysti nyt täs niinku paraskii puhuja. Vaiks tietysti tuo taxi-uuvistuksen osotejuttu tuski kovi lakisääteine asia on, eiköhä liene ihan näihe oma kontrollijuttu. Josta o syytäki suuttuu. Samoinku omavastuun hintojen korotuksest. Mut kuitenkii. Rakentees ne ongelmat on. Tietty oma juttusa on se, et vois infota ihmisille eli meille asiakkaille asioista, nii se tekis kaikest paljo inhimillisempää, eikä aiheuttas tämmösii kiehumissii niinku nyt o ollut ilimoila. Siinä heilä on kylä petraamisen varroo, ja isosti. Ja kiirehä se sielä taustala tietyst o, mut silti. Pittää immeisii inhimillisest kohella.
Kannattaa sohii sormel tonne Arkadianmäkee kohti, sinne näihe juttuhe juuret mänö, ja muistaa et vaalitkii on tulos. Ja miettii iha oikeesti ketä äänestää. Pääasia et äänestää! Mie kirjotin sinne parile tyypile meilii et hei nyt kuulkee sieltä teiltä päin lurahti ripulilörtsy tänne meiän piäle. Nii kyllä tul joulu ku sain vastauksii! Ai että!
Ei se loppupeleis tää homma oo sen kummempaa ku vähä mietitää et milt muista tuntuu, ja miltä itestä tuntuu, ja sit yritellään siinä miettii et mikä vois olla hyvä. Sillee niit rakenteitki muutellaa, pikkuhiljaa. Kai tuota politiikakskii voip sannoo, mut mie niinku ihmisyyttä enemmän täs ajan takaa ku oon hippi.
Mie pärjeen kyllä. Kaikkee on, vähä parempoo mieltäki jo, ja Tietäjän luona tul tuas istuntoo piettyy, Vähä niinku ois käyny puu alla leppeemässä ja lähteen äärelä istumassa, vaikka kyllä pikkusen kippeetäki aina tekkee. Mutku siin on se jutun juoni, et yhel suunnal on yks kaveri, toisel suunnal toine, ja muissa paikoissa montakii, kenen kans tallustella tiälä, niin se on aika iso juttu ❤
Että koittakee nyt sielä olla hötkyymäti. Miun pittää nyt nää blogi kotkotukset lopettoo tältä errää, ku on muuta puuhoo, niinku mie jo sanoin.
Täs on vähän tulostavotteita tulevale kauvvele:
Kuvassa on täysikasvuinen ruusukuali Nuo pikkupompulat tuola kainalossa on niitä ruusukkeita ❤ Ai että ovat hyviä! Kaalikoitkii tykkeevät näistä iha hupsuna.
Tässä kuvassa on pihvitommaatti. Kylä ol hyvvee! Ja niin kiva hiplailla näitä että!
Pittää näihen kansa alkaa pikkuhiljaa äheltee, jos meinaa jotakii joskus suaha kasvamaa. Pikkutomaatit pittää laittoo jo itämää, ne o niin hittaita kypsymään. Että voip lopettoo nyt sen rumputuksen sielä, ja antoo miu vähä aikoo turata rauhas multasormijuttui ja muuta. Herneetkii o itämäs, parempi herne suussa ku nenäs! 😀 Ja hei se Nestorin äänikirja tuli, löysin tännää postilaatikosta. Vinde!!! ❤
Kalapaliikin jälkeen aina vähä kalavajetta. Jossai pitää uusia fisuja synnytellä ja kasvatella. Oon ehkä universumin lottovoittaja, ku asun Metsäkodis.
Nosta vettä. Kanna vettä.
Zen.
Mieli lepää ja sydän sykkii. Tasaiseen tahtiin. Yhtään ei käyrä viuhdo tai vinguta ylimääräistä kurvia. Ai että. Onnenmuija.
Pilko puita. Kanna puita. Roudaa puita.
Kuvassa ystävän tekemät lapaset.
Ja lapasetkii tuommoset mansikat! Löysin ne postilaatikost yks kerta, ku potkukelkalla sinne päräytin kahtomaan oisko saalista. Ai että ❤ Iha minuu varten neulottu, rakkauvella. Vähä piti itkee tihrustaa. Alpakavillaa. Änkyröin, et ehä mie voi noi hienoja käyttee, ku tuhrautuuvat heti. “Ne voi pestä, käyttöö varten ne on tehty!” Aika täpäkkä vastaus kilahti takaisin melkein samoin tein. Se on täpäkkä täti, se miun Ystävä. Roomalaisil töissä, toisel puolel Suomee, mut sydän on kyl puhasta gallaialaista kultaa ❤
Että selevä. Käytetää nyssi lapasii. Ja joka paikassa ne onkii ollu mukana sen jälkeen. Autolla ku ajo, nii en voinu lapasii käyttää. Lipeksivät ratissa. Nii on täs nyt yks kaunis asia mikä on autosta luopumisen myötä tullu eläväks. Lapaset on tullu uuestaan miun elämään. ❤
Rakas päiväkirja. Huoli-energia ja hössöttäminen on miusta hupsuu. Ite aattelen et hei, jos on joku probleema, niin funtsitaanko ratkaisuja? Ja landella on pärjätty aina. Niinku hyvin! Okei, myönnän et on hetkiä jolloin tää filosofia painuu sukelluksiin ja pahasti, mut kyl se sieltä aina takas pintaan on noussu, sit jossain vaiheessa 😉
Vähän tän sorttista vastasin, kun yks ihana lähetti huoli-postii, et miten sie nyt sielä pärjeet, sokeena, jos on semmone olosuhde et autolla ei pääse pihaan asti. Ja siun pitää kanniskella painavia kauppakasseja ja muuta tavaroo. Niin mie aattelin et hitsi. Kaikkihan tietää et miula on Pinky! Mut en oo varmaan muistanu siitä täällä sanoo.
Pinky! Kuvassa on miun pinkki pulkka jolla lasken mäkeä ja roudaan kamoja.
Pinky on ihan paras! Sokko erottaa värin jo kaukaa, et jos kärry on hautautunu lumeen niin kyl se sielt löytyy. Ja Pinkyllä vedän lastin mäkee ylös, sillonku meen oottelee kyytii tuonne ylös. Sit ku kyyti tulee, lastataan kamat ja Pinky isketään hankeen oottelee sitä kun tuun takas kotiin. Ja sit kotimatkal nappaan Pinkyn hangesta, ja lasettelen mäkeä alas, välillä täydellä ja välillä tyhjällä lastilla. Vähän niinku surffimeininkii! Et tääl saa iloset pulkkamäet kaupanpäällisiks! ❤
Niin ja elkää kahtoko liian tarkkaan, ei oo kaikki tyhjät kaljatölkit tuos kassissa miun jäliltä. Tää mikään majatalo viel oo, mut kyl tääl käy porukkaa, ja joskus tölkkikin suhahtaa auki, varsinkin sillon kun saunotaan, niinku pitääki! 😀
Niin ei tässä mitään huolta tarvii. Olosuhde on semmonen ku on, ja ihan ite oon tän valinnu. Koska tää olosuhde sopii miulle. Ja mie oon täällä pistäny menemään ikäni. Ja aion pistää menemään lopun ikäni. Kaikkeen löytyy ratkaisu, jos ei heti, niin sit joskus myöhemmin! Niin ja suksetkii on. Obelixil on hei tervatut puusukset! Repikää siitä. Että tyylillä täällä vedetään!! Varsinkin kun on Pinky!
Sokea. Piste. 