Rakas päiväkirja. Hipilla hikee pukkaa, ku pitää miettii mite tän nerokkaan taxi-uudistuksen kans toimitaa nys si. Koska oon hippi, haluun asuu tääl puskas, koska oon menettäny elämässäni nyt aika ison osan kaikkee sen myötä ku meni näkö. Ne jutut mitä pystyn tekee, ja mitkä pitää minuu hengissä ja käynnissä, ja antaa fyysistä ja henkistä ravintoo, liittyy aika pitkälle viherhippeilyyn, eli puutarhahommiin.
Niin jos lähen täält puskast nyt sit suunnittelee muuttoo johonkii, vaikka Savonlinna-cityyn, tai jonnei toisel paikkakunnalle, niin kyl se on vähä niinku hautajaismeininki. Tai niinku aika paljonki.
Sit on viel semmosii kummii juttui, et ku menee yks aisti pois pelistä, niin muut aistit vahvistuu. Oon ehkä jotai maininnu tuosta miun kuuloaistista, eli että on “pikkasen herkkä kuulo”. Käytännössä jos haluu puhuu jotain sillee et mie en sitä kuule, edes kuiskaamalla, niin kannattaa pitää parin sadan metrin välimatka 😉
Niin se on tuommonen city-laiffi vähän haastavaa tämmösillä aisteilla. Se, että keinovalo sattuu silmiin, niinku vaikka katuvalot ja kauppojen kirkkaat kattovalot, ja sit siellä pukkaa sitä äänimaisemaa niinku aivan tolkuttomasti. Jopa Savonlinna-cityn kokoisessa paikassa. Viimeiset puoli vuotta on menny opetellessa sitä, et mite hitos mie asioin kaupungissa ilman et oon sieltä kotiin tullessa ihan raato, ja että supermies autonkuljettajien ei tarvii kantamalla viedä minuu autosta ulos ja kodin ovesta sisään. Supermiehillä viittaan siihen, et tyypeillä sykkii aika isot sydämet siellä jossain rintakehän sisällä. Aina auttavat, varsinkin silloin kun et pyydä.
Niin se on vähänniinku tää hippilife sitten asettunut päälle, kun ei täs hirveesti oo vaihtoehtoja sen suhteen, enää, että missä voin asua. Kävin Iirikses ekaa kertaa joku aika sitte (siitä lisää myöhemmin!), ja voi pojat että meinas henki mennä reissun päällä kun Kamppiin pääsin! Kroppa tilttas ihan täysin, silmät soi viikon sen reissun jälkeen, korvista puhumattakaan. Ihan voi sanoo “et ei tarvii pääkaupunkiseudulle muuttoo enää ikinä miettii, kun kroppa ei sitä enää kestä”.
Tämmösii jännii ilmiöitä syntyy ja tapahtuu ihmisen kropassa sen myötä, kun jotain menee pois pelistä. Kun yks aisti lakkaakin toimimasta. Ja sen perusteella mitä oon nyt kerinny muihin näkkäreihin, eli näkövammasiin (kuten he/me itse itseään kutsuvat/kutsumme), niin aika yleistä tää vissiin on. Eli et en todellakaa oo ainoo, joka kokee maailman tällä tavalla sen jälkeen kun näköaisti on alkanut pudota pois pelistä.Jännä juttu kuulkaa se, että auringonvalo ei satu silmiin. Keinovalo sattuu, mut “aito valo ei”. Kirkkaus kyllä häikää, ja pahasti, sen takii miul on aurinkolasit, jotka pelastaa mm. kauppa-asioinnin, mut auringonvalo ei aiheuta kiputiloja. Et jos asumist miettii, niin oisko sit tehtävä joku tosi radikaali veto ja ostettava menolippu vaikka Kreikkaan. Nimenomaan menolippu. Oon kuullu, et Delfois on ollu about 1000 vuotta tai pidempäänki oraakkelin paikka auki. Oraakkelitha oli sokeita. En tiiä omista ennustajan kyvyistäni, mut aattelin et voisin olla sopiva hakijakanditaatti tuohon paikkaan. Sokea, ja nainen. Menee täydestä kun väärä raha. 😉
Kaikkee tälläst sitä ajoittain välähtää mielessä, kun yrittää saada langanpäistä kiinni ja funtsii, että tuleeko tästä enää elämiskelpoista elämää. Yks iso käytännön asia mikä taksiuudistukses rassaa, on tää Metsäkodin sijainti, eli täähän on hyvin yksityinen paikka. Ja fyysisesti sijaitsee notkossa, eli isohko mäki/rinne ompi tuossa kun tänne tulee. Talvella tänne ajetaan poikkeusreittii, koska turvallisuuskysymys miulle. Ja nyt sit ku keskel talvee tulee plussan kelit, ja tuol on tuommone rinne, niin autol ei välttämättä pääse pihaan asti. Tutun taksin kanssa pystyi soittelee kaikist näist jutuista, ja ne ties heti missä mennää. Nyt ku auto tulee keskuksen kautta, niin oon kyl sanonu et tääl tarvii nelivetoo. No, viimeks ku tulin kotii, se taksiauto oli takavetonen, ja sehän jumittu lumeen heti ekassa tiukassa mutkassa. Ja kuski tietty hermostu.
Vaikka oon etukäteen sosiaalitädille selittäny kaikki nää jutut, siks ku niitä taxi-uudistuksen takii kyseltiin tarkkaan, ja nää on kirjattu ylös ja keskukselle tiedoks, niin ei tää tämmönen toimi käytännössä. Koska aina sieltä vaan tulee auto, joka sit loppupelist jää kiinni johonki penkkaan. Ja arvatkaa mitä sit tapahtuu. Sit kuskin pitää soittaa joku hinauspalvelu yms. ja hänen loppupäivänsä menee siihen. No tää episodi oli sillä ratkaistu kun sanoin kuskille että tuota kohtaa pidemmälle ei ajeta, ja että tästä KÄVELEN loppumatkan (oli monta kauppakassia, jee!) kotiin. Sillee sokee nainen vetää metässä. Kuski tajus tietty heti että tottakai niin tehään, koska auto jäi jo sen yhen kerran kiinni siihen lumeen. Ja naapurin isäntä ei ollu kotona, eli ei ollu ketään kuka pääsee traktorilla vetää auton pois. Ja tää oli “kovan lumen aikaan”, eli ihan kivaa on nyt odotettavissa plussan keleillä, kun lumisohjot on jo tuossa. Se on apostolinkyyti miulle, ja taksikeskuksen kanssa en jaksa yhtään mitään seliseliseli-meininkiä joka jumalan soittokerralla.
,Mitään tämmösii ei tarvinnu miettii ennen taksiuudistusta. Siks, koska kaikki nää jutut pysty sopii ja juttelee auki paikallisen taksin kanssa, ja ne nyt on niin vanhoja kettuja muutenkin näiden lande-olosuhteiden kanssa, että ei niille tarvii mitään selitellä, kun näkeehän ne itekkin aamulla liikenteeseen lähtiessään mikä on meininki, ja arvaa siltä pohjalta missä kunnossa tie on täällä. No joo, Sosterin vastaushan tähän on tietty se, että “hae vakiotaksioikeutta”. Ei se oo se pointti. Pointti on se, et pitää myllätä toimiva systeemi rikki, sekoittaa ihmisten elämä vituiks, ja hajottaa asiat. “Mut hei me kilpailutetaan, koska taxi-laki muuttui”, sehän se virallinen selitys on.
Vakiotaksi siis tarkottaa sitä, että “anon” Vammaispalvelusta lupaa käyttää yhden tietyn taksiyrittäjän palveluita johtuen tietyistä poikkeusasuinolosuhteita. Kuten vaikka noista, mitä tuossa yllä kuvasin. Eli nyt sit alkasin kirjottaa vapaamuotoista hakemusta, johon menee paljon aikaa. Sit lähetän sen sosiaalityöntekijälle, ja asia käsitellään Vammaispalvelussa ehkä kuukauden tai kahden päässe. Siks, koska Sosterixin resurssipula, ja kaikkien asioiden käsittely vaan viivästyy, vaikka ei pitäis viivästyä. Mut käytännössä niin se vaan menee. Ja sit ootellaan mikä on tuomio.
Ja kehen tää kaikki vaikuttaa? Mieleen tulee se lause “ei ole tarkoitus vaikeuttaa asiakkaan elämää, vaan auttaa asikkaan asioita”, vai miten se nyt menikään.
Lisänä yhtälössä on viel kimppakyytimahdollisuus. Eli uus järjestelmä mahdollistaa senkin, että kun tilaan taksin, niin sitku se pärähtää pihaan, sillonku pihaan asti pääsee, niin kas siellä onkin muita, miulle tuntemattomii kyytiläisiä kyydissä.
Hipin pihassa! Hipin omassa Pyhässä paikassa! Jonka osoitetiedot ovat salaiset, tarkoituksella. Milloin olen antanut suostumukseni tällaiseen? Muistaakseni en koskaan. En ainakaan tietoisesti.
Joten käytännössä tästä eteenpäin tää nyt sit tarkottaa sitä, et sokee kävelee joka kerta metsään taksia vastaan. Se on sit voi voi jos taksi ei tulekaan ajoissa, ja hippi venaa pakkasessa taksia tuolla hangessa vaikka puolesta tunnista tuntiin tai silleen. Se on kato semmosta, kun kehitetään. Ei hippii mitenkää vituta, koska hei mehtä on aina mehtä, ja ihan huippuu ku saa rämpii täällä, varsinkin takastulomatkalla painavien kauppakassien kanssa. Ikinä en vaihtaisi, enkä vaihda, muruakaan tästä Helsinkiin, tai pääkaupunkiseutuun. Mut yhteiskunnan auttavia tukirakenteita, niiden suunnittelua ja kehittämistä ku funtsii, nii tämmösen kontekstin kans hippi alkaa muuttuu kekäleeks, ja päästää kuumaa höyryä ympärilleen. Vittu että on päättäjät pihalla. Kuten vaikkapa Sosterixin kuntayhtymän hallitus.
Ihminen jaksaa tietyt asiat. Varsinkin silloin kun on terveyttä, ja voimia. Ja perustoimeentulo kunnossa. Mut sillonku ihminen sairastuu, ja sit se taho jonka “pitäis auttaa”, alkaa toimii tälleen niinku Sosterix nyt toimii tän kuljetuspalvelun uudistuksen kanssa, eli ei infota asiakkaita mistään, ja sit mennään ja rysäytetään muutos asiakkaiden niskaan, ja lopputulos on se, että hippi saa joka kerran selittää nää jutut ku soittaa keskuksesta taksin (voisitteko lähettää nelivetoauton, muuten tänne jäädän lumeen kiinni, ja sit tulomatkal kaupungista ei varmaan oo nelivetoautoo, koska keskus on jo unohtanut asian), niin ei semmosta pitkin jaksa. Alkaa tulla semmonen fiilis, et vittu pitäkää tunkkinne.
Peruspalvelu minkä toimivuuden pitäis olla taattu, särjettiin just itse toimijan eli Sosterixin taholta. Tääl metäs miettii joka kerta ku taksi on tilattu, et jääkö se tonne tielle kiinni ja päästäänkö täält ylipäänsä mihinkään. Kaikkein eniten miettii että tuleeko taksi ollenkaan. Vanhan systeemin aikaan tämmöstä ei miettiny ollenkaa. Jännä juttu, eikö. Sehän johtu ihan siitä, et taksikuski soitti jos hän on myöhässä, tadaa.
En mie jaksa käyttää enää energiaani tämmöseen. Oon v*ttu menettäny koko elämäni reilu puol vuotta sitte, ja nyt “auttava taho” laittaa paskalastin päälle. Niin tätä pitäis jaksaa? Ei kiitos. Ei tarvii jaksaa. En tiiä mitä teen, ja miten tän ratkasen, muta sen tiiän et ei kenenkään tarvii tämmöst jaksaa. Saati alistuu vankilameininkii. Ehkä vaan sanon koko kuljetuspalvelun irti, ja sillä siisti. Ja liftaan lopun ikäni tätä väliä. On tuolla muitakin liftareita vuosien varrella nähty. EI sokeita kylläkään, mut silti. Sillonku “apu” muuttuu tällaiseks, eli siis kontrollijärjestelmäksi, niin oikeesti jotain on tosi pahasti vialla. Kontrollista, siis siitä minkä olen kokenut tosi pahasti kontrolloivana elementtinä, lisää seuraavalla kerralla. Ehkä huomenna. Tai silleen.
Jään sit mieluummi paikoilleen. Tai sit lähen kävelee tonne jonneki bussipysäkille, joka on jossai tuol kaukana ison tien varressa. Siihen menee ainakin tunti kun sinne pysäkille kävelen. Ja sit ajan bussil kaupunkiin, jos edes erotan näillä silmillä mitään bussia. Ja varmaan puol kuollu väsymyksestä, mut hei bussishan voi levätä! Ai niin, mut bussil matkustamine oli kiellettyy jos oot Vamm aispalvelun kuljetuspalvelun asiakas. Eikös se niin ollut. No mut siinähän onki sit yks hyvä syy luopuu kuljetuspalvelun asiakkuudesta. Harmi vaan, et bussi kulkee vaan siihen vuodenaikaan kun koulua on. Kesällä ei taida bussi kulkee.
Jep. Pointti on siinä, et ihmisille, joilla on jo muutenki tarpeeks hankalaa, tehdään näin. Heitä kohtaan toimitaan näin. Avun ja auttamisen nimissä. Kyllä on nykyhallituksen henki ja toimintatavat levinneet laajalle. Tämän tason toiminta kertoo kaiken siitä, miten paljon niitä tyyppejä ketkä tän toiminnan takana on, kuten esimerkiksi kuntayhtymän päättäjiä, oikeesti kiinnostaa Vammaispalvelun asiakkaiden elämä.
Tervetuloo vaan käymään täällä paikan päällä ja osallistumaan vaikka päivän ajaks Vammaispalvelun asiakkaan elämään. Voidaan suunnitella ohjelma, tilata taksit lennosta ja kattoo mite homma toimii. Pääsette nostaa vettä kaivosta ja käyttää ulkohuussia. Kato kun hippi elää silleen, et tääl on kantovesi ja ulkohuussi. Ei tarvii sähkökatkojen aikana miettii et toimiiko vessa tai tuleeko hanasta vettä. Se on kyl leppoisa juttu 😉
Vähä mollivoittonen epistola tänään, sori, mut on päiviä ja on päiviä. Tänää oli semmone toisenlaine päivä ja teki mieli vähän vuodattaa. Kiva silti ku kävit kurkkaa blogii, kiitos!
Sokea. Piste. 