Category: sosteri

Niin mikä osoite?

Posted on by Sokkomaria

Voi rakas päiväkirja! Mie huusin Auvolle taas. Anteeksi Auvo! ❤ Oot maailman ihanin kuljettaja, sympaattinen ja lempeä, ja ihan kauheeta on kun miulla hitsaa kiinni. Sen takia kun just sie satuit olemaan se kenen kanssa ajettiin eka kyyti “uudessa systeemissä”. Ja miulle selvis että miun elämästä on tullut vankila. Ja sit mie posahin. Taas.

Vanhassa taksisysteemissä riitti se, että tilaat taksin ja sit lähetään. Matkalla voi miettii missä haluut jäädä pois, ja jos haluut pysähtyy matkalla vaikka kioskille tekee loton, niin kiva hei, kyllä onnistuu! Tottakai! Tai vaihtaa päätepistettä kesken matkan, jos suunnitelmat muuttuuki äkisti, joku kaveri vaikka soittaa et tavataanko toises paikas ja hieman toiseen aikaan, koska hänellä aikataulu venyy ja paukkuu. Helppoo oli. Ja aattelin et tottakai semmosena jatkuukin. Semmonen niinku normaali ja tavallinen elämä, mitä kaikki muutki elää. Paitsi me Vammaispalvelun asiakkaat, se selvis miulle nyt.

Niin miehän sit ilosena kävelin autoo vastaan, aattelin et oon positivine ja kaikkee, ja säästän kuskia hinausauton tilaamiselta kun lunta oli tullu niin paljo, että ei oikein muulla pääse kun nelivedolla. Mutta sieltähän tulikii Auvo, ja Auvolla on neliveto! ❤ No mut sain hyvät kävelyt hei! Liikuntaa! Mut ans olla ku pääsin kyytii, ja ekaa kertaa vilauteltii uutta hienoo tikettikorttii laitteeseen, niin siinä sit kävikii ilmi että ilmoitettua päätepistettä ei voikaan muuttaa.

Siis mitä? Että mitä?

Joo kuulin kyllä kun soitin keskukseen, että kysyivät mihin oon menossa. Jotain siinä änkytin että Prismaan, kun en muuta keksiny. Mut halusin muuallakin käydä. Aattelin että no autossa kuskin kanssa sitten jutellaan, niinku ennenkii. MUTTA. Se tikettikortti iskikin hinnan saman tien siihen mittariin, siis omavastuun joka matkasta maksetaan, ja just sen määränpään mukaan mikä keskukseen on ilmoitettu. Niin mie istuin siinä että mitä häh, enkä tajunnu ollenkaan. Ei kukaan oo mitään kertonu. Ja kun sanon mitään, niin todella tarkoitan että ei oo tullu sanaakaan infoa tällaisesta. Yhtäkkiä kaikki vaan muuttuu, ja that’s it. Ai v*ttu että alkoi suoni punottaa. Ja kalat lennellä. Kylläpähän Kalakauppiaan alter ego napsahti päälle aika nopeella, ja alkoi kala kuulkaa tuoksua autossa. Voi häpeä, ihan kauheeta. Anteeks Auvo! ❤

Niin mie sit halusin käydä muuallakin, ja autossa opin että ei saa muuttaa määränpäätä. No arvatkaa vaan. Määränpäätä sitten muutettiin, koska SOKEA, helvetisti lunta kaduilla ja sohlaa nyt tuolla sitten menemään. Keskukseen piti sitten soittaa, Auvo soitti ja kysyi ja selitti.

Mutta mistä mie tiiän MIKÄ on sen R-Kioskin osoite mihin halusin mennä? Voi jumalauta, oikeesti! Että nyt sit pitää alkaa karttakirjaa kantaa mukana tästä lähtien (sokeelle helppo nakki, jees jees!!), että pitää olla tiedossa joka helvetin osoite mihin oot ajamassa. Kun ennen riitti se, että kuskin kanssa juteltiin missä haluaisin jäädä pois, ja sit ku ollaan perillä, kuski katsoo kilometrit ja omavastuu maksetaan ajettujen kilometrien mukaan. Ja sillä siisti. Ja mitä helvettii se kenellee kuuluu mihi mie oon menossa??? Ei yhtään mitään. Yhenkää kaverin osotetta EN ANNA tähän systeemiin, ja kyl oikeesti v*tuttaa et pitää läheisten osoite antaa. Miten tämmönen saatanan kontrollijärjestelmä on missään suhteessa mihinkään yksityisyyden suojaan? Haloo?? Kyllä kala haisee, ai jumankekka! Tää haju ei irtoo ikinä, vaikka miten liottasin itteeni saunassa. Ja kukaan EI OO INFONNU tämmösistä muutoksista YHTÄÄN MITÄÄN. Sille kohderyhmälle keitä tämmöset muutokset koskettaa.

Nii että mitenkä meni, noin niinku omasta mielestä? Sosterix?

Niin nyt ei sit enää onnistu YHTÄÄN MIKÄÄN SPONTAANI LIIKE. Siinä meni vapaus. Kerta heitolla. Kyllä olin Idefix, kun autosta ulos pääsin. Ei oo todellista tämmönen! Kertokaa miulle, että miten mie landella liikun? Sukulaisten luo, jotka “asuu jossain tuolla pusikoissa, sen ja sen koivumetsän takana, jonne se kärrypolku lähtee sen ja sen männyn luota?” Niin miten helvetissä mie selitän tän sinne TAXI-KESKUKSEEN? “No se on se kuusi siellä Kattilamäessä, sen jälkeen käännytään vasemmalle, ja siitä alkaa sit niinku niitten pihatie. Pennusta asti oon siellä käyny kylässä, mut v*ttu osotetta en TIIÄ! Tiiän vaan et siellä se torppa seisoo, ja sinne minuu on pyyvetty kylään. Ja että tästä omalta torpalta on noin 15 km sinne, pihasta pihaan.” Ai jumankauta.

On täällä tullu ajettuu viimeiset reilu parikymmentä vuotta, ihan itse, omalla autolla, ja on tiedossa tien pätkät, kärrypolut, kinttupolut ja kilometrimäärät. Että suunnilleen montako kilometriä mihinki on. Mutta eihän niihin kaikkiin paikkoihin OLE OSOITTEITA edelleenkään, varsinkaan joihinkin onkipaikkoihin, marja- tai sienipaikkoihin, tai uimapaikkoihin. Myöskään kaikkiin asuinpaikkoihin, vaikka virallisten standardien mukaan pitäis olla. Mut ei oo. Meiänki torppa oli ilman tienviittakylttejä ja talonumeroita aika pitkään siirtymäajan jälkeen.

Vaikka kuinka monta juttukeikkaa oon käyny tekemässä silleen, et ajo-ohjeet on ollu tyyliä “no kiännyt siitä hiekkatien huarasta sinne sivutiele sen pajupuskan jäläkeen”. Tälleen on eletty, ja ajettu Kesälahdella, Punkaharjulla, Savonrannalla, Kerimäellä, Enonkoskella ja Sulkavalla. Ja perille on löydetty joka halvatun kerta. ILMAN navigaattoreita, rakkineita ja systeemejä.

Niin että uudistunut taxi-systeemi. Ai että. Silmissä vilisi vankilan kalterit, ja itku pääsi. Siinä meni miun elämä. Sohlasin lumessa eteenpäin ja itkin. Ja tietenkin kaaduin, koska sokee. Enkä nähny mitään, koska itketti. En oo jumalauta vielä kunnolla tajunnu ees sitä, että näkö on menny, ja et oon niinku sokee. Et en vaan nää. Ja sit pitää tämmöstä kaiken tän paskamuutoksen päälle yrittää suodattaa. Niin kyllähän täs nyt alkaa paineet, ja silmänpaineet varsinkin, kohota vähemmästäki. Et tällee sitä vetää Sosterix, niinku viimesen päälle huolella, just niitte ihmisten kans ketkä on sairaita, sairastuneita, vammautuneita, tai jopa ihan tosi pahasti monivammaisia. Miullahan on vielä helppoo hei, ku muu kroppa toimii ihan normisti. Näkö vaan on himmenny.

Ei sit v*ttu ajeta, ja käydä. Sukulaisissa tai kaverien luona. Usealla kaverilla on mummonmökit tuolla puskissa, joiden teiden nimistä ei oo mitään hajuu, saati talon/kiinteistöjen numeroista. Niin miten v*tussa mie sinne tilaan TAXIN nyt tällä uudella systeemillä? KUN ON KONTROLLI PÄÄLLÄ. Että ei ajeta ilman että päätepisteosoite on tiedossa. Itkusta meinannu loppuu tulla kun “pikkasen pukkas kalapaliikkia päälle”. Onneks ei kaatuessa sattunu, lumessa on paljonki hyvää, ja pehmennys on yks iso hyvä juttu. Se nyt vielä puuttuis, jos pitäis mennä lähellekään sairaalaa näissä fiiliksissä. Saattais lääkäri saada kalasta päähän. Ja mie todennäköisesti joutusin pakkohoitoon, kun se on yks pakkohoitoon joutumisen kriteereistä et alkaa riehuu lääkärin vastaanotolla. Saattais oikee valaskala pulpahtaa pintaan, kyllä joo, kun lääkäriin vielä joutus. No onneks tää meni nyt näin. Lumi otti hyvän kopin.

Huhhuh. Kylläpä haisee kala. Ja pahalle haiseekin. En tiiä osaako Tietäjäkään tämmöstä hajua karkottaa. Jossain sisuksissa on ilmeisesti mätänevä ruoto, eihän tätä muu selitä. Ja ulos se pitää kaivaa, jollain pelillä. Pitää vaan yrittää uskaltaa Tietäjän pakeille mennä sit taas kun aika koittaa. Taxilla ajetaan juu. Kela-taksilla juu, et saa ainakin hetken helpotuksen tästä SOTE-TAXISTA.

Anteeksi Auvo että mie huusin. Ei oo siun syy. Kyllä ne syylliset tuolla Arkadianmäellä istuu, sit loppupeleissä, jos tässä jotain tahoa sormella osoitellaan. Paska valuu alaspäin, sehän se on se maailman vanhin fysiikan laki. Nyt se valahti Sosterin Vammaispalvelun asiakkaiden syliin, ja oikein ripulina valahtikin. Mut kato hei vammaset, ja heikot, nii ketä kiinnostaa.

“Juo lämmintä viiniä. Älä äksyile. Nauti elämästä, koska se on lyhyt.”Jotain tän suuntaista sanoi Jarkko Martikainen maailman vanhimmasta aforismista keikallaan Savonlinnan Kulttuurikellarissa. Voi pojat. Keikalle pääsin Obelixin kyydissä, ja kylläpä sielu lepäsi kun sai hitto vieköön vapaan hetken TAXEISTA ja kaikesta asiaan liittyvästä edes hetkeksi. Kyllä sitä ihminen nyt osaa arvostaa vapauttaan. Nyt kun on sen menettänyt.

Kiitti ku jaksoit lukee blogia ❤

Systeemi ja Sosterixin ikuinen resurssivaje

Posted on by Sokkomaria

Rakas päiväkirja. Lähdin jokin aika sitten Tietäjän luota ovet paukkuen. Koska oli niin paha olla, että ei saanut sanaa suusta. Ja tuntui siltä, että ei Tietäjäkään tämmöisiin olotiloihin voi osata lääkettä kehittää. Kalakauppias otti yliotteen, ja mädän kalan löyhkä täytti kolon jos toisenkin.

Kuvassa Asteri ja Obelix -sarjakuvan pienen gambialaisen kylän kalakauppias. Tyyppi heiluttaa kalaa ilmassa riidanhaluisena.  Linkki kuvan lähteeseen oli tallessa, mut se hävis koska sähläsin, koska oon sokko, enkä vittu nää. Joten jos haastat oikeuteen, niin varota ensin niin kerkiin poistaa kuvan. Kiitti! ❤

Palasin Tietäjän luokse häpeän puna poskillani, mutta palasinpa kuitenkin. Onneksi. Sitä aina unohtaa miten Tietäjät on viisaita, ja siihen on syy että he ovat Tietäjiä. Kun eihän se lääkkeistä suurin ole sen kummempi kuin rauhallinen rakastava läsnäolo, jossa on tilaa myös kalakauppiaan haiseville kaloille. Tai Idefixin ulinalle. Ja ehkä jollekin muullekin. Semmoiselle joka ei ole vielä syntynyt, ja on vasta hahmollaan. Mutta jonka läsnäolon jo tajuaa itsen sisällä, varsinkin silloin kun Tietäjän luona saa ja voi pysähtyä ja olla edes hetken aikaa rauhassa. Sanalla sanoen rakkaus se on mikä meidät parantaa. Mutta kun on sokea, niin on sokea. Ei näe rakkautta, vaikka se nenän edessä seisoo, nii sillo alkaa kalat lentää ja ovet paukkuu. Vähän niinku teininä. Semmosta se on. Sokeus on tiukka opettaja, tosi tiukka.

Taksillahan sitä ajettiin. Nii. Että taksilla. Voi itkuhuutonauru. Tähän vois nyt tietysti kommentoida, että jos olisin syntynyt esim jonnekin itäisille maille, sokeutunut siellä tämän ikäisenä, ja naisena, olisin todennäköisesti jo kuollut kadulle. Että ei tarvitsisi murehtia taksi-uudistusta, tai Kela-taksi palveluita, ja sitä että toimiiko Kela-taksi homma vaiko ei. Siitä tulikin mieleen, että erästä taksihenkilöä heitän kyllä lumipallolla, tai ammun lumitykillä, kun uskaltaa seuraavan kerran näyttää naamaansa näillä nurkilla. Että ihan niin hyvä tilanne on päässyt kehittymään. 😉

Joo, Viime tekstin lopussa kirjoitin siitä, että kun henkilö vammautuu niin sanotusti “tarpeeksi”, yhteiskunta alkaa järjestää tiettyjä palveluja hänelle. Kuten esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan palvelut ja kuljetuspalvelun. Mitä kaikkia muita palveluita on olemassa, en tiedä. Oon yrittäny kysyy, mut en oo saanu vastausta. Syystä että älyttömän perinpohjaista ja hyvää työtä tekevä sosiaalityöntekijä on käsittääkseni täysin ylikuormitettu (oma tulkintani, hän itse ei ole maininnut mitään sellaista!). Eli suomeksi sanottuna ylityöllistetty.

Että olisko aika kypsä sille, että Sosterix eli Sosteri palkkaisi vihdoin ja viimein ne pari kolme sosiaalityöntekijää lisää, jotka siellä tarvittaisiin? Jotta ihan oikeesti homma vähän helpottaisi, joka päässä. Käytännössähän tämä tilanne tarkoittaa sitä, että asiakas on se joka kärsii. Laki on määrännyt tietyt toimintarajat ja puitteet sille missä ajassa henkilön, jolle käy esim, niin kuin miulle kävi, tulisi saada sosiaalipuolen palvelut voimaan. Nämä ylittyivät miun kohdalla moninkertaisesti. Voisin hyvin tehdä Sosterista valituksen johonkin tämän johdosta. Itseasiassa pitääkin miettiä asiaa, josko se voisi antaa pontta sille, että Sosterin homma ei toimi, koska työntekijöitä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Ja asiakaskunta varmasti lisääntyy ja laajenee koko ajan.

No niin. Eli kun vammaudut tai sairastut, tai molempia, niin todennäköisesti päädyt paikkakuntasi sosiaalipalveluiden asiakkaaksi. Jos siulla on tositositositosi paljon rahaa, niin sit ei välttämättä tarvii päätyä ainakaan sosiaalipalveluiden asiakkaaks, koska voit itse ostaa palveluita. Sitä en tiiä onko sosiaalipalveluilla jonkinlaiset tulorajat, eli voisko periaatteessa miljonääri olla Vammaispalvelun asiakas. En osaa vastata kysymykseen. Sen tiiän et miun ei tarvii asiaa miettii, koska en oo miljonääri 😀 😀

Vammaispalveluun pitää tehdä hakemus, jos sieltä haluaa hakea palveluita, kuten kuljetuspalvelua tai henkilökohtaisen avustajan palvelua. Silleen helppoo, mut jos et tiiä näistä mitää, oo ikinä kuullukkaa tämmösist jutuist, ja siust on just tullu sokee, sillee et näät maailmasta murto-osan verrattuna siihen mitä näit ennen, niin onhan tää vähän haastavaa settiä. Minuu autto näis asiois Itä-Savon Sairaanhoitopiirin näönkuntouttaja, kenen kanssa hakemuksia rustattiin. Ja sitku hakemukset oli tehty, niin sit alkoi odotus.

Tälleen se peruskuvio menee. Ja Kelan kans on ihan sama juttu. Eli pitää tietää mitä Kelasta haetaan, mitä hakemuksen tueksi tarvitaan (esim, lääkärin lausunnot ja/tai todistukset jne yms) ja sit pitää alkaa rustaa hakemuksii. Kelastakin voi varata ajan tän tekemiselle, itseasiassa miulle ehdotettiin tätä vaihtoehtoo Savonlinnan Kelassa, ja meinasin pyörtyy siihen tiskille. Mitä helvettii? Aina saanu Kelasta vaan vittuilut naamalle, ja suunnilleen keskisormea, niin nyt kun menee näkö niin sit on niinku ihan toinen maailma vastassa kun meet Kelaan asioimaan. “Tämän vuoksi me täällä olemme”, sanoo Kelan virkailija miulle. Kyllä tipahti leuka polviin. Sillonku olin Kelassa työttömyysturvan takia, niin kyllä kohdeltiin kuin pahinta rikollista. Kiitti vaan. Mut ehkä nyt pystyn jollain lailla elämään tän asian kanssa, siis “Kela-suhteessa”, kun ei sentään tarvii vittuiluu kuunnella joka kerran kun sieltä jotain kuuluu.

Jep. Et sillee se ihmisen elämä ja maailmankuva ja kokemus muuttuu, kun sekä sairastuu et vammautuu sairastumisen seurauksena. Alkaa syntyy uutta perspektiivii asioihin, toisiin juttuihin aika rajun nopeella, ja toisiin sit paljon hitaammin. Mut syntyy kuitesti. Ja siinä uudes perspektiivis on sit vaa opittava elämää, jos tällä pallolla meinaa tallustella.

Heippa! Kiva ku kävit kurkkaa blogii!

Symboliikan aarrelaari

Posted on by Sokkomaria

Rakas päiväkirja. Jostakin oon jääny kanniskelemaan muistikuvaa “symboliikka on universaali kieli”. Liekkö jonkun matemaatikon lausahdus. En muista, enkä jaksa alkaa tarkistella asiaa. Mutta sen tiiän, että symboliikka tarjoaa eväitä moneen, myös kirjoittamiseen – etenkin jos haluaa harjoitella sarkasmia tyylilajina, ja mahdollisesti myös kuvata asioita vertauskuvallisella tasolla.

Pohtiessani omaa suhdettani, sekä asennettani, kaikkeen mitä elämässäni on tapahtunut viimeisen reilun puolen vuoden aikana, rehellisyyttä on sanoa että puolustusasemissa tässä on oltu viimeiseen saakka. Yhtäkkiä elämässä on läsnä, sairastumisen myötä, liuta ventovieraita ihmisiä, jotka tulevat ihmisen kotiin, omaan Pyhään Tilaan. Se jo itsessään on semmoinen asia, että pistää miettimään. Mutta se, että ventovieraat ihmiset, lähinnä lääkäri, päättää siun asioista, niin se niinku todella pistää miettimään.

Miulla kävi silleen et menin sykkyrään. Ja symbolisia vertauskuvia kun miettii, niin kyllä tässä eniten Asterix ja Obelix on ollut mielessä.

Kuva lainattu Uuden Suomen sivuilta Petteri Hillenkosken julkaisusta.

Metsäkotini varmaan edustaa vertauskuvallisella tasolla pientä gallialaista kylää (vasen reuna, suurennuslasin alla), Itä-Savon Sairaanhoitopiiri lienee vertauskuva roomalaisille, ja Sosteri (vaiko Sosterix? 😀 ) jossakin siinä välissä, enemmän roomalaisiin kuin gallialaisiin kallellaan, vaikka tunnuslause taitaa olla jotakin tyyliin “Tarkoitus on auttaa asiakasta, ei vaikeuttaa asiakkaan elämää”.

No hupsista saatana, kun männä viikolla käynnistynyt taksiuudistus käytännössä vaikeuttaa miun elämää aika paljonkin. Miks täysin toimiva ja itseasiassa erinomainen taksipalvelu pitää romuttaa, ja tilalle rakentaa (saatanallinen kontrollisjärjestelmä) hmm, jotain semmost mikä ei toimi, (siks koska taksilaki muuttui 1,7.18 ja palveluntarjoajat piti kilpailuttaa, jepjep) koska se ei aidosti palvele asiakkaan tarpeita.

Kerrankin “vanhassa vara parempi”, koska vanha järjestelmä palveli asiakkaita paremmin, sen vuoksi koska se rakentui sille että asiakas itse sai valita palveluntarjoajansa, sekä toimia ja järjestellä asioita yhdessä palveluntarjoajan eli taksiyrittäjän kanssa. Eli oli aidosti asiakaslähtöinen malli. Nyt palvelu on keskuslähtöinen, eli keskus ohjaa kaikkea asiakkaan puolesta. Niin eihän tällainen toimi silloin kun puhutaan kyytipalvelusta. Kela-taksin kohdalla tämä on nähty, ja nyt sen sanoo ääneen Elli Aaltonenkin, mikä on aika paljon sanottu. Mut palataanpa taksi-asiaan myöhemmin paremmin, tässä on koko loppuelämä aikaa 😉

Kelan pääjohtaja: Ihmisten palveluiden kilpailutus ei toimi. Juttu on viime viikolta.

Jep. Eli kun ihminen sairastuu, vammautuu tai tapahtuu molemmat, niin siinä niinku kaupan päällisiksi käy siten, että yhtäkkii siun elämässä alkaa vilistä kaiken maailman porukkaa. Ja kun ite et oo vielä ees tajunnu mitä siulle on tapahtunu, nää ihmiset kyselee kaikkee, kirjoittelee ylös kaikkee, niinku vaikka potilastietokantaan, jonne alkaa yhtäkkiä syntyä näiden kirjoitusten pohjalta samalla henkilötunnuksella ja nimellä varustettu tyyppi kun mie oon, mut semmonen tyyppi ketä en oo koskaan tavannu. Enkä tuu koskaan tapaamaankaan.

Tältä pohjalta kun miettii oman elämän symboliikkaa, et kuka mie voisin olla em. sarjakuvan hahmoista, ekana mieleen tulee Idefix. Toiseks mieleen tulee pienen gallialaisen kylän kalakauppias. Joo, se tyyppi joka aina hermoontuu ja alkaa mäiskiä asiakkaita kaloillaan. Kalahan on ikivanhassa symbolisessa kielessä tunne-elämän symboli, ja aikalailla tunteella tässä on tullut “mäiskittyä” viimeiset puoli vuotta. Yhteen sun toiseen suuntaan. Että anteeks jos huusin just siulle! ❤ Joten symbolisesti jos asiaa kattoo, niin kalakauppiaan alter ego istuu miulle kyllä aika passelisti just ny. Samoin ku Idefixin, koska miulla on kuitenkin kivoja kavereita, ja läheisiä, joilla on omasta takaa Taikajuomaa, eli ne tyypit vähän niinku sopis Asterixin rooliin.

Viisas tietäjä on luojan kiitos olemassa, in the real life, ja siellä saan ajoittain kalakauppiaan, ajoittain Idefixin roolissa olla ja levätä, ja etsiä tietoisuuden valoa. Tietäjän tehtävähän on nimenomaan lisätä tietoisuuden valoa, eli tuoda selkeyttä ja ymmärrystä etenkin kaaottisen tunteen keskelle, jotta voimakasta tunnetta kokeva yksilö pystyy erottelemaan tunnemallejaan ja työstämään näitä malleja, ja ajallaan luomaan tilaa itsen sisälle siten, että tunteella on tilaa olla, mutta “se ei kaappaa otetta ihmisestä”. Eli että ihminen oppii tietostamaan sen, että “tunne on vain tunne”, oli se miten vahva tahansa. Silti se on vain tunne, eikä sen tarvitse antaa vaikuttaa omaan elämään, jos ei valitse toimia niin. Tämä on käsittääkseni yksi tietäjän pääasiallisista tehtävistä, toki muitakin on. Kuten rakastava läsnäolo, jonka myötä syntyy hyväksyvä tila, jossa tilaan tulija saa aidon kokemuksen siitä että oli hän millä tuulella tahansa, miten rikkinäinen ihminen, pahantuulinen, äreä, sotaisa, tai “viallinen”, kuten vaikkapa invalidi, niin hän on juuri hyvä ja riittävä sellaisena kuin hän sillä hetkellä on. Tällaiset Tietäjät eivät ole kovin yleisiä nykymaailmassa ja varsinkaan sairaalamaailmassa, julkisella puolella. Sen vuoksi oma vahva tuntoni on, että Sosterixistä löytyy myös helmiä, jotka valaisevat koko asiakaskunnan. Tietäjähän on myös se, joka valmistaa taikajuoman, juoman jota voi jollakin tasolla ajatella jopa tietoisuuden valoa lisäävänä apuvälineenä.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Asterix_characters

Päällikkö voisi olla yksi lähipiirin hahmoista. Ajoittain läsnä, hyvin määrätietoisella otteella, ja ajoittain kalakauppias mäiskii päällikön kanssa kaloja naamalle hyvinkin riuskasti. Sitten taas rakastetaan ja ollaan sovussa. Kunnes seuraava setti pärähtää käyntiin. Eli ihan normaalia tavallista elämää siinäkin asiassa.

Trubaduuria ei oo näkyny. Vai oliko se bardi. No se tyyppi joka aina seikkailun päätteeksi sidottiin puuhun kapula suussa, voi parkaa. Voi tietysti olla että trubaduuri on yksi ilmentymä jostakin omasta sisäisestä, hyvin rikkinäisestä luovasta puolestani, mutta en tällä hetkellä tunnista yhteyttä tuohon hahmoon. Idefix tuntuu enemmän oikealta. Samoin kalakauppias.

Obelix on joo läsnä 😀 Ilmestyi hupsista tuosta noin vain elämääni, että pyrstölleni meinasin lentää. Fyysiesti hän ei ole mitään tarinan Obelixiin päinkään, mutta se semmoinen rentouden ja perusturvallisuuden tunne mikä syntyy ja on läsnä kun tämä symbolinen Obelix täällä tallustelee mietteliäänä, on aivan samaa luokkaa kuin sarjakuvan Obelixilla, joka on valmis kohtaamaan roomalaiset ihan milloin vain 😉

Taksikuskeja en osaa sijoitella nyt tähän symboliseen laariin laisinkaan, Asterixin ja Obelixin pohjalta. Ehkä jonkinlainen lautturi, tai vaunun ajaja? Mutta kun se ehkä menee roomalaisten leiriin, ja taksikuskit ovat kuitenkin Sosterixin Vammaispalvelun kyytipalvelun asiakkaiden luottohenkilöitä. He ovat niitä, ketkä on järjestelmän taholta suunnilleen pakotettu tekemään isoja laiteinvestointeja, jotta voivat kyytejä ylipäänsä ajaa, ja keille ei juurikaan ole tarjottu opastusta tai koulutusta laitteiden käyttöön (netistä kuulemma voi opiskella miten uudet laitteet toimii, jee!) Sosterixin taholta, kuinka yllättävää. Kaikki tämä siis omaa tulkintaani pohjautuen siihen mitä miulle on kerrottu. Oikaiskaa olkaa hyvät, jos olen ymmärtänyt väärin, lähettäkää vaikka meiliä osoitteeseen mariasokeapiste(a)gmail.com Taksikuskit on niitä, ketkä auttavat asiakasta eniten, arjessa siis, ja heillä on todella monipuolinen sekä ajoittain erittäin haastava toimenkuva. Ja ihailla täytyy kaikkia heitä ketkä ovat lähteneet tähän Sosterixin muutokseen mukaan. Niin kiva ja hyvä on ollut tutustua kuljettajiin, vaikka aina en jaksakaan jutella saati hymyillä. Tosi mukavaa porukkaa ovat, ja älyttömän huumorintajuista. Viimeks viime viikolla nauraa rätkätin itseni kipeäksi kuskin osuville kommenteille, liittyen kanssa-autoilijoihin, ja ihan vatsaan koski kun nauratti niin paljon. Tätä ei ole tapahtunut kertaakaan yli puoleen vuoteen.

No mutta anyway, pointti oli ja on siinä, että näillä maan mainioilla ja todella sydämellisillä ammattikuljettajilla on iso rooli meidän Vammaispalvelun asiakkaiden arjessa, keille kuljetuspalvelu on myönnetty. Niin onhan se nyt päivänselvää, että ei heitä voi roomalaisten leiriin laittaa! Herranjestas sentään. Osa palveluntarjoajista ei lähtenyt muutokseen mukaan, ja hyväksyn sen täysin. Juutille nostan hattua että tekivät periaatepäätöksen pysymällä ulkona tästä. Onhan tämän “yhteistyökuvion” ehdot kuin kuristajaboa, joka kietoutuu taksiyrittäjän päälle ja kuristaa hänet hiljalleen kuoliaaksi. Näin olen ymmärtänyt, papereita en ole nähnyt. Pahoittelut, jos olen ymmärtänyt väärin ja levitän väärää informaatiota. Laittakaa sähköpostia ja oikaiskaa, jos olen väärässä. Esimerkiksi kopiot sopimuspapereista selventää asiaa huomattavasti 😉 😀

Joo. Piti kirjoittaa vaan symboliikasta, mut toi taksijuttu on nyt niin iso juttu, et se tulee läpi joka kohdassa. Sori. Yritän olla johdonmukaisempi jatkossa, eli yritän avata tätä pakettia selkeämmäksi. Käytännössä kyse on siis siitä, että “kun ihminen vammautuu tarpeeksi, on yhteiskunta eli sosiaalitoimi velvollinen järjestämään esim, kuljetuspalvelua, jos ihminen asuu silleen et semmosta tarvii. Toki tästä palvelusta voi ja saa kieltäytyä. Mut sit pitäis esim, täältä Metsäkodista muuttaa pois, muuten tääl ei vois asua. Niin siitä täs nyt on kyse, et sosiaalipalvelujen kautta myönnetty kuljetuspalvelu, joka siis oli erittäin toimiva systeemi tähän asti, on vedetty täysremonttiin, ja toimii tästä edespäin keskuslähtöisesti. Lisäksi matkojen omavastuiden hintoja korotettiin (käsittääkseni Sosterin kuntayhtymän hallituksen toimesta), mikä käytännös tarkottaa sitä et en tiiä onko miula varaa käyttää palvelua. Aion tehdä valituksen hintojen korotuksesta Sosterin kuntaytymän hallitukselle.

Kaiken lisäksi mistään tästä ei oo infottu asiakkaille. Eli meille Vammaispalvelun asiakkaille, jotka palvelua käyttää. Ainoa infolappu, myös koskien hintojen korotusta, tuli pari päivää ennen kun muutos käynnistyi. Käytännössä tää olis sama asia kuin esim, sähköyhtiöltä tulis nyt lappu, että “moikka, huomenna hinnat muuten nousee about 50%. Kiva tehdä teidän kans yhteistyötä!”

Eli eipä oo asiakasta eli loppukäyttäjää, eli just sitä vammautunutta henkiliöä ja hänen tarpeitaan huomioitu tämän koko prosessin missään vaiheessa. Ainoo mitä täs on huomioitu, on, ööh mikä? Miulle se on kyl jääny epäselväks. Se et “saadaan ja voidaan kehittää jotain?” Niinku kenelle? No, ehkä se selviää vielä matkan varrella.

Ugh, olen meuhkannut tämän päivän osalta ihan tarpeeks. Nyt lumitöihin. Kivaa päivää siulle, kiva ku kävit kurkkaa blogii!