Terveppä terve kaikille, ja hengissä ollaan sekä hyvässä voinnissa. Blogihiljaisuus pikkuisen venähti, syystä että aika väsynyt olo oli tuossa loppuvuoden 2020 viimeisinä kuukausina. Monestakin eri syystä, mutta se kaikkein isoin ja painavin syy oli Avin päätös.
Niille ketkä blogia ovat seuranneet, juttu onkin jo tuttu. Eli tein kantelun kesäkuussa 2019 koskien Sosterin / Itä-Savon sairaanhoitopiirin alueen kuljetuspalvelun omavastuutaksoja. Tässä siis nyt puhutaan ns sotetaksista eli kuljetuspalvelusta. Tämä kaikki ei liity Kelakyyteihin ja Kela-taksiin millään lailla. Kuljetuspalvelu on vaikeavammaisten arjen kulkemiseen tarkoitettu apu, jonka omavastuun eli sen mitä kyyti per kerta maksaa, voi lain mukaan olla korkeintaan se sama summa kuin mitä paikallisessa julkisessa liikenteessä peritään kertalipusta. Eli jos kertalipun hinta on vaikkapa kaksi euroa paikkakunnalla, silloin kuljetuspalvelukyydistä ei saa asiakkaalta veloittaa enempää kuin tuon kaksi euroa, yhteen suuntaan ajettaessa. Tässä periaate yksinkertaisuudessaan.
Näillä asioilla on kuitenkin tapana monimutkaistua kun näitä sovelletaan ja järjestellään kuntien ja sairaanhoitopiirien, tai kuntayhtymien tahoilta paikallistasolla toimiviksi kuljetuksiksi. Ja täällä Savonlinnassa on hupsista keikkaa päässyt virkamiehiltä ja viranomaistahoilta lipahtamaan semmoinen pikkujuttu läpi haavin, että Savonlinnan kaupunkialueen julkisessa liikenteessä siirryttiin kilometripohjaisista tasataksoihin vuonna 2015. Mutta kuljetuspalvelun omavastuisiin tätä muutosta ei ulotettu, kuten olisi lain mukaan pitänyt ulottaa. Ja näin ollen täällä on kaupungin alueella veloitettu kuljetuspalveluiden asiakkailta omavastuista ylihintaa viimeisen viiden vuoden ajan.
Tähän päälle se, että lisäksi Sosterin kuntayhtymän hallitus korotti kuljetuspalvelun omavastuun hintoja syksyllä 2018. Hintamuutos astui voimaan 1.2.2019 samaan aikaan kuljetuspalvelu-uudistuksen kanssa. Ongelma tässä oli vain se, että tuo hinnankorotus oli laiton. Kilometripohjainen taksa, jota siis sovelletaan kuljetuspalveluissa kaikkialla Itä-Savon sairaanhoitopiirin eli Sosterin alueella, on noudatellut Matkahuollon vuoden 2014 taksoja. No mutta kun Matkahuolto ei ole korottanut noita vuoden 2014 taksoja. Niin mistä ihmeestä Sosterin kuntayhtymän hallitus tuon korotuksen sitten keksi? Kysyin tätä asiaa silloiselta Vammaispalvelun johtajalta, ja hän vastasi sähköpostitse “että hintoja korotettiin koska kuljetuspalvelun hintoja ei ollut päivitetty pitkiin aikoihin.” Eli virkamies ihan pokkana vastaa näin, vaikka lain mukaan kuljetuspalvelun omavastuutaksojen hinnat on sidottu julkisen liikenteen hintoihin. Ja virkamies myös ihan pokkana toimii noin, eli epäeettisesti, vastoin sen asiakaskunnan etuja keiden asioista hänen tulisi pitää huolta. Niin onhan tämä kerrassaan kiinnostavaa. Kerrassaan. Ja tältä pohjalta läksin kantelua asiasta tekemään kesällä 2019, Itä-Suomen aluehallintovirastoon.
Kantelun päätös ja Avin ratkaisu tuli sähköpostiin 16.11.2020. Päätös on julkinen ja ratkaisu oli / on asiakaskunnan kannalta myönteinen. Päätöksessä todetaan että Sosteri on toiminut laittomasti soveltaessaan kuljetuspalvelun omavastuisiin kilometripohjaista taksaa (kaupungin alueella) ja että taksa tulee muuttaa tasataksaksi.
Vaikka tiesin että päätös tulee olemaan tämä, siksi koska laki on mitä on, ja siksi koska Kotkassa käytiin iso, monta vuotta kestävä oikeuskeissi tämän saman asian tiimoilta, ja koska KHO antoi ennakkopäätöksensä asiassa keväällä 2020, silti jännitti. KHO:n päätös ja ratkaisu Kotkan keississä on viimeinen sana, ja se on hyvin selvä ja selkeä: kuljetuspalveluiden omavastuutaksat eivät saa ylittää julkisen liikenteen hintoja. Eli kenelläkään sosiaaliviranomaistahon edustajalla tai virkamiehellä ei ole enää Suomessa tämän asian osalta mitään mutisemista, ja asiassa ei enää tehdä mitään “virkamiesten omia sovelluksia.”
Tai niinhän sitä luulisi. Sosterin kuntayhtymän hallitus, joka siis päättää tästä kuljetuspalvelun omavastuutaksa-asiasta myös minun kuntani osalta siksi, koska kuntani ostaa kuljetuspalvelun Sosterilta, kokousti männä viikon tiistaina eli 19.1., ja kokouksessa käsiteltiin myös nämä puheena olleet omavastuutaksat. Ylihinnoitellut taksat palautettiin takaisin lain mukaiselle tasolle eli vastaamaan Matkahuollon 2014 hintoja. Mutta tasataksan osalta on silleen jännästi luovittu, että eihän tuosta nyt tolkkua ota. On niinkun keksitty “byrokraattisen luova väylä siihen että ei tarvii käyttää sanaa tasataksa.”
Tässä linkki Sosterin kuntayhtymän hallituksen pöytäkirjoihin. Jos linkki ei jostakin syystä toimi, nuo dokumentit löytyy ihan sillä kun kirjoittaa Googleen hakusanat Sosterin kuntayhtymä hallitus.
Näin päättyi tämä helkatin puolentoista vuoden säätö, ja virkamieskunnan epäonninen hinnankorotus. Siis tokihan nämä kaikki asiat virallisesti paperilla menevät Sosterin kuntayhtymän hallituksen päättäjien piikkiin, koska virallinen rakenne on se että kuntayhtymän hallitus päättää. Mutta kuten tiedämme, Suomessa näiden asioiden työstäminen ja asioiden taustoittaminen sekä päätösehdotusten ja ratkaisujen tekeminen kuuluu virkamiesten toimenkuvaan. Joten kun nyt tässä asiassa totean että “kiitti vaan virkamieskunnalle”, niin ihan kyllä myös sitä tarkoitan.
Jotenkin on sellainen fiilis, että se viestintä jota olen Sosterin suuntaan, ja nimenomaan siis sosiaalipalveluiden ja erityisesti Vammaispalvelun suuntaan käynyt näiden asioiden tiimoilta, asettui aivan uudelle pohjalle sen myötä kun Avin päätös saapui. Oli nimittäin aika monta kertaa tuossa matkan varrella sellainen fiilis, että siellä on laitettu minulle jonkinlainen leima otsaan ja pistetty minut kategoriaan “hankala asiakas”, ja sen päälle vielä vähäteltiin näitä kuljetuspalveluasioita koskevia palautteitani. Nyt sitten kun Avin päätös ja ratkaisu tuli, ja kun tietenkin tein näistä asioista julkisia, kun sattuipa kivasti paikallisen päivälehden toimittaja laittamaan viestiä ja kysymään kiinnostaisiko jutunteko, mihin vastasin kyllä tottakai, ja sen jälkeen vielä parissa some-ryhmässä jaoin Avin päätöksen ja selitin rautalangasta auki sen mitä se tarkoittaa, on ollut ihan mukavan rauhallinen fiilis. Ja kunnan suuntaan on viestintä toiminut myös, sieltä on tullut vahva viesti siitä koko tämän puolentoista vuoden prosessin ajan että kunnassa noudatetaan lakia, ja että samaa vaaditaan myös niiltä tahoilta keiltä kunta palvelut ostaa. Eli Sosterilta. Meni kertalaakista koko jupakka laajempaan tietoisuuteen Itä-Savon tekemän lehtijutun myötä, ja siihen päälle vielä täsmällisemmät info-paketit somessa. Niin viestintää ajatellen olen kyllä tyytyväinen. Sosterihan ei näistä ulospäin huutele, ja nyt kyllä mokasivat siellä ihan itse tämä koko jutun. Ja erityisesti sillä paskan mätöllä minun päälleni mitä vielä kesällä 2019 ihan sieltä Vammaispalvelun johtajan taholta päälleni sain. On sähköpostit tallessa joo. Ja samaahan se oli myös Mikkelin Taksikeskuksen taholta minun suuntaani, eli kun uskalsin sinne asioista sanoa, niin agressiivista kommunikaatiota tuli takaisin että aivan käsittämätöntä. Ja tällaiset tyypit sitten huolehtivat vaikeavammaisten kuljetuspalveluiden toimivuudesta! No, on tainnut väki Mikkelin Taksissakin vaihtua, ja ehkä ihan syystäkin. Voi morjens.
Että on tässä töitä tehty, hartiavoimin, ihan sen yksinkertaisen perusasian eteen että saisi tulla ihmisenä kuulluksi, asiassa joka koskettaa 940 hengen päivittäistä arkea, ja asiassa jossa virkamiehet ovat toimineet siten että lakia on rikottu monen vuoden ajan. Asiassa, jonka lopputulema on ollut se, että vähävaraisilta ihmisiltä on rahastettu ihan pokkana moninkertaisia omavastuuhintoja, etenkin Savonlinnan kaupungin alueella.
Kyllähän se varmaan saattaa virkahenkilöä patittaa että sitten tulee yks sokko, joka bongaa tällaisen, ja yhtäkkiä alkaa pukata lehtijuttua, sähköpostia ja sen sellaista. Ja sosiaalisessa mediassa käydään debattia ja dialogia. Ja kuntaan otetaan yhteyttä. Ja silleen. Että yhtäkkiä ei olekaan enää hiljaista ja mukavaa, ja semmoista niin kuin aiemmin, eli että Sosterixissa on oma laki. Voi kyynel! Paitsi että yhtään ei harmita tätä sokkoa se, että Sosterixin päivittyy pikkuhiljaa nykyaikaan lakien noudattamisen osalta.
Joten eiköhän tämän asian tiimoilta ole nyt jäpätykset tässä, ja toivottavasti vähän aikaa rauhallista. Tarkoittaen erityisesti sitä, että virkamiesten taholta kukaan neropatti ei nyt lähtisi kehittelemään “mitään vammaisten arjen helpottamiseksi tarkoitettuja ratkaisuja”, jotka sitten käytännössä tarkoittavat sitä että budjettia leikataan puolet pois, ja jokin palvelu lakkautetaan kokonaan.
Toki tässä nyt vielä seurataan loppuun saakka tuo “tasataksa-asia”, eli selvityksen alla on se mitä hittoa tuo virkamiesten viimeisin idea nyt sitten oikeasti tarkoittaa. Tasataksassa kun on se pointti nimenomaan, että yhden lipun hinnalla “saa ja voi matkustaa niin paljon kuin sielu sietää, ja siinä ei kilometrimääriä lasketa.” Avin yhteystiedot ovat tulleet tutuiksi Joensuuta ja Mikkeliä myöten, ja voi kyynel että jos vois virkamieshenkilöt esim. sairaanhoitopiireissä ihan vaan noudatella lakeja näissä asioissa, niin oisko vaan niin paljon helpompaa ja mukavampaa meillä kaikilla. Tässä on miun uudenvuoden toiveeni samalla!
Mut silleen on hei mahtavasti menny tää kaikki, että jos gallialaisen, siis SEN kuuluisan pienen gallialaisen kylän kalakauppiaan muistatte, niin täällä ei oo hei ollut enää ollenkaan semmoista meininkii! Jees! Joku ahkera blogin seuraaja saattaa nimittäin muistaa sen parin vuoden takaisen Tonnikala -jutun, kun oli vähän tunnetta päällä, ja räjähti sit koko kalatiski. Olihan siihen kyllä ihan aihettakin, mut vähän rankkoja nuo tuommoset tunnepuolen jutskat on kuitenkii läpielää, niin oon kyllä tosi tyytyväinen että meno ja meininki on kaikin puolin rauhoittunut.
Että ihan on rauhaksiin hengitelty ja kaikkee, ja ihan kuulkee jopa hipeix on oltu niinkin paljon että miehän vedin meditaatiopiirii meiän pienellä kyllä tuossa marras-joulukuussa sen kaheksan viikon ajan. Ja hienosti kuulkaa meni. Niin rauhallisissa sydänenergioissa että!
Jaaha, hyvvee huomenta päeväkirjale! Mie tiälä istun ja tiristelen hengitystä, että kulukeeko se vaiko ei. Kyllähän tuo vielä taitaa kulukee ku tässä kerran istutaan ja puhistaan. Puhistaan joo, silleen hyvällä tavalla, kun nyt tuntuu että pitkästä aikaa on aidosti suanu levätä, siis oikeesti LEVÄTÄ semmosella tavalla mikä itselle on lepoa, ja että kroppakin alkaa paukutella väsymystä ulos. Sen vuoksi puhinat, kun hengitys oikeesti kulkee, ja että sen uskoisin, on pitäny ihan tappiin asti hengitellä tässä usseempana päevänä, ja vähän niinku varmistella asijoo että kyllä mie joo hengissä oon ja taijan olla ihan ookoo voinnissakkii. Mutta iha heleveti väsyny.
Ikinä en ois uskonu millane rulla voi elämästä tulla sen myötä kun ihminen sairastuu. Viime syksystä lähtien elämä on ajoittain ollu niin ohjelmoituu, että tuntuu että jo pelkästään tämän “uuden sairastuneen elämän” eläminen sairastuttaa miut entisestään vielä enemmän. Se, että aina on joku rumppuu lääkäriaikojen, terveyskeskusaikojen jne kanssa. Sit on sosiaaliviranomaisii ja ties mitä, joiden kans on vähän pakko olla tekemisis, jos haluut niin sanotusti apuja ottaa vastaan, niinju vaiks henkilökohtaisen avustajan, ja siten sen jälkeen ku saa sen rumban ja rullan vetämään niin ihan itehän sitä on hoidettava asiat jotka liittyy esim. henkilökohtaisen avustajan hakemiseen. Toki vois joo kauniisti pyytää et joku viranomainen auttais siinä asiassa, niinku työhaastatteluis. Ottaen huomioon et prosessi venähtäis varmaan kuukausien mittaiseks tällä tavoin, koska armas viranomainen on hyvin ylityöllistetty, ja toisekseen et täs puhutaan henkilökohtaisesta avusta, eli ihmisestä joka tulee miun kotiin viettää aikaa miun kanssa, niin todellakin haluan olla mukana kokonaisprosessissa. Tarkoittaen myös haastatteluvaihetta, jossa tapaan ihmiset.
Kaiken tällaisen organisoiminen taksikyydeil onki sit vähän vähemmän hauskaa. Ja siinä sit aika nopeella karsiutuu ehdokkaat, jotka ei esim. vastaa viesteihin tai puheluihin. Tai jotka alkaa vekslaa aikatauluja. On aika mahdoton yhtälö sokeelle autottomalle se, että rumbatirei ollaan vähän niinku Nalle Puhis Risto Reipas -meiningillä. Risto tais lauleskella “rimpati rei”, mut mie sanon rumbatirei, koska kyl oikeesti oli aika vitunmoinen rumppoominen tuo avustajahomma kaikkinensa. Hikee pukkas ihan urakal. Tää ei sit oo valitus. Ihan vaan selvyyden vuoks. On asioita jotka ottaa vaivannäköö, ja joiden eteen kannattaa nähdä vaivaa. Joskus aika paljonki. Ja tää avustajahomme oli/on yks niistä. Avustaja löytyi, ja kannatti nähdä vaiva koska hyvän avustajan löysinkin. Ja oon ihan superkiitollinen, koska ei oo mikään itsestäänselvyys, todellakaan, että näin käy. Eli siinä asiassa ollaan nyt oltu jo jonnii aikaa kirkkaan selkeil vesil, mikä on tietty helpottanu miun elämää superpaljo. Koska, niin vaikee ku se miulle on myöntääki, nii kyl se vaa nii on et ku näköaisti himmenee, niin ihminen tarvii apuja. Ei maha mittään. Ite pärjää tiettyyn pisteeseen asti, mut sen jälkeen tulee ne pisteet joissa apuja tarvii, ja sen mukaan sit eletään.
Syksylhän mie olin ihan et vittu tääl mitään avustajii tarvita. Nih. En mie nyt ketään heittäny torpasta pihalle niska perse -otteella, niitä jotka yritti asiasta puhua,. mut tuo oli asenne. Se on vaan silleen, et Suomen talvet on kohtuu pitkii pimeit, kylmii ja ylipäänsä tiukkoi, ja sitku yrität sohlaa menee sokkosimmukoilla tuolla pimeydes, rännäs, loskas ja hanges ihan keskenäs, ja vielä ilman keppii (en ollu viel saanu keppii siinä vaihees) niin ehkä siin on mukana myös semmosii tiettyi nöyryyttä opettavia aspekteja. Kun et vaan nää, ja et yksinkertaisesti tiedä et jos liikut sentin tai enemmän, et tiputko katuojaan, törmäätkö kinokseen vai mitä. Nii kyl siin alkaa aika nopeel tajuu et hei kaveri vois olla ihan jees. Joku kenen kans vois kävellä ja liikkuu yhdes. Jep. Kotona tutus ympäristös voi haparoida pimeessä jne tiettyyn pisteeseen asti, mut ulkona ei, se on ihan selvä.
Joo. Lääkäri-asiat, etenkin silmänhoito-asiat on semmosii et ehkä kirjottelen niistä joskus sitten jotai omii postauksii. Samoinku kuntoutusjutskista. Molemmat on täl hetkel osastoo “äimän käki ja mitä vittuu Sosterix”, iha oikeesti, et tällee sit vedetään. Ja on kyl käyny mieles et onx Sosterixis iha oikeesti joku paniikkihenki päällä, ja nakuttaako joku lähtölaskentamittari näitte valtakunnallisten sote-kuvioitten takii. Kun “pikkase niinku hankalaa on tuo silmäpolin meininki”, jos asia tällee kohtuu diplomaattisesti ilmastaan. Ja koska en tarkistanu mitä kirjottelin tänne kuntoutusasioista viime kerral, enkä jaksa nyt alkaa tarkistella, niin toteampahan vaan että tulin joo laittaneeks viime kuun puolella palautetta Sosterixin kuntoutuspoliklinikalle, puhelun muodossa, ja oma veikkaus on et huuto kuului Mikkeliin asti,. Kyl oli pikkasen tukka tulessa ja kalakauppiaal kalat vinku ilmassa siihen malliin, et Linnanmäen raketit jäi toiseks, mut hei kato siitäki selvittii. Tuli vähä aksy joo, ja iha pikkane vitutus, ja siin sit vissii purkautu enemmä ja vähemmä kaikenlaista sen puhelun aikana. Tosi aikuismaisen kypsästi reagoiden päätin puhelun lyömällä luurin korvaan, kuntoutuksen päähän siis, enkä oo sen jälkeen kokenu tarvetta olla yhteyksis sinne. Koska siin elettiin semmost kohtaa, et mittari tärähti punaselle, ja aivan aiheesta, ja ihan vittu kyllä tää ittensä irtisanonu kuntouttaja jätti sellasen läksiäislahjan et kiitti vaan. Taas kerran puheet yhtä ja teot täysin toista, mikä on tietty traumapotilaalle se pahin mahdollinen yhtälö. Mut hei semmost se on! Et iha voi sanoo et sain niin tarpeekseni moisesta et ei mitään rajaa. Ja nyt en haluu. Yhtään mitään. Sosterixiin ja Sosterixin “kuntoutukseen” liittyen. Iiris ja Näkövammaliitto onki sit ihan toinen juttu! Sydän!
Joo. No näyttäähän tuota taas tarinaa törähtävän. Se varsinainen asia minkä takii lähin tälleen juhannuksen ratoksi kirjottelee, nyt ku on saanu levätä ja himmailla luonnossa ja auringossa, lämmössä ja valossa, ja on levännyt olo, liittyi sit taas vaihteeks näihin taxii hässäköihin.
Mie sit mänin ja kirjotin Näkövammaliiton Airut -lehteen lehtijutun tästä koko Savonlinnan seudun kuljetuspalveluhässäkästä. Sotetaksista puhutaan kansankielellä joo, ja ainakin ammattikuljettajat puhuu sotetaksista, mut virallisesti tää palvelu on kuljetuspalvelu. Se ompi virallinen nimitys, ja aina ku mahollista miekii yritän tuota nimee käyttää.
Nii päräytin sit jutun kuljetuspalvelusta, ja sen jutun tekeminen vasta varsinainen maratoni olikin. Ikinä en olis selvinny koko revohkasta ilman niitä apuja mitä useilta tahoilta sain. Heille kaikille oon lausunu sydämelliset kiitokset kaikesta tuesta. Tai ainaki yrittäny lausua. En ehkä aina välttämä oo niin pro sydämen asioiden ääneen lausumisessa, pikkasen pitää viel harjotella, mut yrittäny oon. Ja ihan fakta on et tämmösen jutun tekemisest ei ois tullu yhtää mitään ilman apuja. Niin se vaan menee.
Mut homma paketis hei, ja jos jostai löyvätte Näkövammaliiton Airut-lehden kesä-heinäkuun numeron eli numeron 6-7 niin sieltä sitten löyvätte miun kirjottaman jutunkin! Jei!
Jos täs ny jostai alottais, ni alotetaas vaiks siitä, et meil Suomes on Vammaispalvelulaki. Joka määrittää tietyt jutut aika tarkkaan. Niinku esim. ne jutskat mitä kunnat ja kaupungit on lain mukaan velvoitettuja tarjoamaan apua KAIKILLE suomalaisille, joille mahdollisesti käy niinku miulle kävi. Eli ihmislle, jotka sairastuu ja sairastumisen myötä vammautuu. Ja/tai ihmisille, jotka syntyy tähän maailmaan semmosella konseptilla, et hyö tarvii lapsesta asti tukea elämiseen ja olemiseen. Jeps. Näin se menee. Sit meil on täs yhtälös sosiaaliviranomaiset, jotka on mm. tämän saman lain, ja ties minkä kaikkien muiden lakien mukaan velvoitettuja järjestämään näitä palveluja kuntien ja kaupunkien asukkaille. Jees, näin se menee. Mut se mitä käytännös tapahtuu, onki sit toinen jutska. Johtuen esimerkiksi siitä, et sosiaaliviranomaisii piinaa vaikkapa se kuuluisa resurssipula, eli et ei vaan yksinkertasest oo tarpeeks työntekijöitä, jotka pystyis ja ehtis käsittelee kaikki käsissä olevat keissit lain vaatimassa ajassa (3 kk). Ja sit hommelit räjähtelee kentällä, eli sosiaalipalvelun asiakkaiden elämissä käsiin, koska hyö eivät saa ajoissa apuja omien asioidensa hoitoon jne.
Kaikki tämmöne on helposti hyvin kaukaista ja etäistä ihmisille, jotka ovat terveitä ja elävät ns. tavallisen terveen ihmisen elämää, ja jotka eivät “joudu” koskaan siihen tilanteeseen, et joutuvat hakemaan apuja esim. oman paikkakuntansa Vammaispalvelusta. Mut siin vaihees ku homma muuttuu, ja ihminen sairastuu, ja/tai sairastumisen seurauksena vammautuu, niinku nyt vaiks sokeutuu, niin siin sit alkaa pikkuhiljaa tulla systeemin rakenteet tutuiks.
Niin. Se lakipykälä on siis tämmöne, eli asetus Sosiaali- ja terveydenhuollon sosiaalimaksuista, jonka alta löytyy asetus Vaikeavammaisten kuljetuspalvelusta. Tää on nyt se mihin “ihan pikkasen kosahti” ku aloin tekee tätä puheena olevaa lehtijuttuu, ja noinniinku ylipäänsä tonkimaan koko tätä kuljetuspalveluhommelia.
Suomeks sanottuna tää lakipykälä määrää sen, että tämä kuljetuspalvelu jota Vammaispalvelut ovat velvoitettuja tarjoamaan Vammaispalvelun asiakkaille, ei saa omavastuuosuuksien osalta ylittää sitä summaa mitä paikkakunnan julkisessa liikenteessä peritään maksua. Esim. pääkaupunkiseudulla on muistaakseni käytössä tasataksa, joka on jotain parin kolmen euron kieppeillä. Eli kun Vammaispalvelun asiakas soittaa kyydin, hän maksaa kyydistä sen saman hinnan kuin mitä normi terve ihminen maksaa julkisen liikenteen lipusta. Tää on se lähtökohta.
Nyt sitten kun pengoskelin tätä lehtijuttua varten näitä kuljetuspalvelu-asioita, pitkin ja poikin Suomen niemeä, ja tutkailin, hitaasti mutta varmasti (ei oo helppoo täl näkökyvyl) sitä kaikkee mille pohjalle tää koko kuljetuspaveluhommeli rakentuu, ja mille tän PITÄIS rakentuu, jossain vaihees poksahti naamalle semmonen pikku fakta, et hei, Sosterix on niinku viimeset neljä ja puol vuotta tuosta noin vaan periny aivan sikatörkeitä ylihintoja Savonlinnan seudun Vammaispalvelun asiakkailta. Ja sen sijaan et Sosterixis olis huomioitu tää yllä mainittu lakipykälä, niin mitä menee ja tekee virkamiehet? No nehän meni ja KOROTTI kuljetuspalvelun omavastuutaksoja viime syksynä, jei! Korotus tehtiin abouttiarallaa puoli vuotta ennenku tää kuljetuspalvelumuutos astui voimaan, ja sit silleen ohimennen infottiin meitä asiakkaita, eli tyyppei keitä asia eniten koskettaa, VIIKKOA ENNEN, ennen kuin hintamuutos astui voimaan. Jees jees. Tälviisii sitä hoietaan hommat. Ai että, kyllä taas kiittää! Tai anteex, ku ei oikein voi tämmösest meiningist kiittää.
Virkamiehet on siis niitä, ketkä käytännös vastaa kaikkien näiden prosessien rakentamisesta ja ohjaamisesta. Niinku nyt siitä, että miten kuljetuspalvelu on järjestetty. Täällä Sln seudulla päätökset kuljetuspalvelun asioista tekee Sosterixin kuntayhtymän hallitus, siks koska täs palvelus on useempi kunta mukana, mut käytännös Sosterixin virkamiehet ohjaa tätä koko prosessii eli päätöksentekoo, koska se on heidän duuni, ja hyö esittelee näille hallituksen jäsenille kaikki ne asiat joista päätöksii ollaan tekemäs. Ja tokihan lähtökohta on se, et “kaiken tän pitäis olla objektiivista”, eli et virkamiehil ei pitäis olla täs mukana mitään omii agendoi, jotka saattais vaikuttaa päätöksentekoon. Heh joo, näinhä sen PITÄIS mennä. Tervetuloo politiikan ihmeelliseen maailmaan, täst se kulkaa lähtee, oikeen kunnon VEIVI, ja täs on juuret kuntien, kaupunkien ja ihan koko valtakunnallisen tason päätöksenteolle: virkamieskunnalla on iso valta, ja siellähän sitä valtaa käytetään, tavalla sun toisella, aina kun mahdollista. Ja agendoja on, vaiks niit ei periaattees sais olla, ja sen mukaan myö kaikki sitte eletään, koko Suomen niemellä.
No pikkasen taas höplähti sivuraiteelle. Mut siis pointtina se, että LAKI EI MÄÄRÄÄ sitä, että lähtökohtaisesti näitä omavastuuosuuksia tarvitsee kuljetuspalvelun ajoista edes periä. MUTTA. Laki on hyvin tarkka siitä, että JOS omavastuuosuuksia peritään, niin nämä omavastuuosuudet EIVÄT SAA YLITTÄÄ kyseisen kunnan tai kaupungin julkisessa liikenteessä käytössä olevia julkisen liikenteen maksuja.
Ja kas kuinka sattuikaan, kun siin jossain kevään korvilla, huhtikussa ehken, olin yhteyksi Vammaispalveluun ja tiedustelin kaikkii näit asioit, ja huomasin et aiku kivasti siel ollaan pihalla, niinku lumiukot, näistä palvelun järjestämisen perusteista, ja jopa kehoitettiin minuu ottaa yhteyttä Sln kaupungin logistiikkapäällikköön, niin miehä sit ihan simona soitin sinne logistiikkapuolelle. Ja kannattipa soittoo, kun kas, sieltähä sit selvis et Savonlinnasha ollaan hei ilosesti siirrytty kaupungin julkises liikentees (tääl ei oo muuta ku bussi) jo vuonna 2014 tasataksajärjestelmään. Ja et ku tyyppi matkustaa kaupungin sisäl bussil. niin lipun hinta on 3.30 euroo. Kertamaksu, ja sillä siisti. Nii ihan kyl nyt sit ite Vammaispalvelusta opastivat miut tän mahtavan löydön äärelle. Hymy! Tralalaa!
Aikasemmin tääl oli käytös km-pohjainen taksa. Eli ku menit bussiin, siun piti etukäteen tietää mihi oot menos, koska matkan maksu määriytyi kilometrien mukaan. Mut tosiaan tuo hommeli muuttui 2014, ja sen jälkeen on ollu tasataksa.
Näin ollen Vammaispalvelun kuljetuspalvelussa olisi pitänyt VPL:n eli tuon yllä mainitun lakipykälän mukaan siirtyä tasataksajärjestelmään jo vuonna 2014. Mut kato hei, se on KALLISTA! Kaupunki on pitkä ja laaja, ja varsinkin nyt ku Savonlinnaan on liittyny kaks lähikuntaa eli Kerimäki ja Punkaharju, jotka ovat vanhoja ja isoja sekä laajoja pitäjiä, niin herranjestas sentään että taksamittari nakuttaa km-pohjaista omavastuuta kivasti, ku lähetään tulee vaikka Kerimäen tai Punkaharjun perukoilta Savonlinnaa kohti. Ai että!
Joku vois aatella et vittuuks siin vammane vinkuu moisista. Et kyl on hyysäämistä, ja vielä yhteiskunnan piikkiin. Et taksil saa ajella ja silleen. Niin vitunmoista nillitystä sit tällasist asioist, ku muutenki jo passataan ku paskaa tikun nenään.
Ihan oon kulkaa tämmösiin asenteisiin törmänny täs viime syksyn jälkeen, ja ihan kyl jopa taksikuskienkin taholta. Sen jälkeen oon oppinu, et tälle on olemas nimikin, ja et tämmöst kutsutaan yleisesti nimel “vammaiskateus”: kateus siitä, et “toiset saa ja toiset jää ilman”.
Täs on vaan se helvetin huono puoli, et ihmiset jotka fokusoituu vaan ja ainoastaan siihen, et ne tuijottaa sitä kaikkee “mitä vammaset saa, niinku vaiks taxi-kyytei”, ei vissii ollenkaan osaa hahmottaa, et lähtökohtaisesti siihen et ihminen on Vammaispalvelun asiakas, on tosi iso ja painava syy. Ja et se lähtökohta on ihan lääkärin arvioima ja määrittelemä. Ja et näihin palveluihin on aidosti tarve. Et nää ei oo mitään vitsejä, ja sitä et “kato hei, lähetääs ajelee taxil ku ahistaa.” Kyse on siitä, et ihminen ei enää pysty, ja/tai pärjää. Yksin ja itse. Koska jokin kohta kropasta on pettäny. Ja omasta kokemuksesta voin sanoo, et siin ei oo mitää hauskaa. Tai helppoo. Ja et sillonku elämä ottaa tällasen käänteen, voi ihan sanoo et aika monta kertaa on käyny mieles et mitä jos vaihtasin hiippakuntaa ihan ite, omin avuin. Et se vois olla se paras, ja ehdottomasti selkein ja pysyvin ratkaisu. Varsinkin ku arki on mitä on, ku joudut tappelee perusoikeuksista Vammaispalvelun yms. tahojen kanssa, liittyen tällasiin taxii-hässäköihin yms. mitä kaikkee, mistä en haluu täs ja nyt avautuu yhtään.
Ja voin sanoo, tällä kokemuksella ja tällä näkökyvyllä, et sillonku ihmiselle käy niinku miulle, niin antaisin kaikkeni “jos voisin saada takaisin sen mitä miulla oli”. Antaisin kaikkeni, jos voisin saada näköni takaisin, jos voisin saada ajokorttini takaisin. Antaisin kaikkeni, jos voisin olla olematta “riesa ja taakka” yhteisölleni, ja osallistua täysipainoisesti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Mut en voi. En pysty siihen enää. En tule enää koskaan pystymään. Samalla tavoin kuin ns. normaali terve ihminen.
Et jos tätä luet ja alkaa nousta fiilis, et vittu mitä höösämistä, ja sit viel valitetaan penneistä ku ylipäänsä saa taksi ajella, niin miun vastaus tuohon on se, et suurin osa vammaisist ja sairaista elää semmoisis köyhyys- ja toimeentuloloukuissa, et ei oo tosikaan. Miun osalta tätä kaikkee on kestäny vasta vajaan vuoden, mut nyt jo tiiän minkälainen tulevaisuus miul on eessä “meiän hyvinvointivaltios”, eli et loppuelämäni saan käyttää pennien laskemiseen ja venyttämiseen, ja voin unohtaa kaikki ne haaveet ja toiveet omakotalojen jne. hankkimisesta, mitä ns. normi työsskäyvällä tyypillä mahdollisesti on. Ja jos joku paikka hajoo tai repee, niin miula ei oo varaa sitä korjata. Ja ihan voi sanoo, et nyt jo lasketaan pennei taksikyytien kans.
Ja nää kaikki on vaan meikäläisen näkökulmii, et mitäs sit ku aletaa puhuu ukoista ja mummoista, joita on vielä melkonen liuta tuolla kylien perillä – ja jotka ovat asuneet siellä koko ikänsä – ja joilla budjetti saattaa olla vielä hyvinki paljo kireemmällä kuin mitä miulla on.
Sit kantsii muistaa, jos taksisysteemii kritisoi, et nyt ku oon kattonu tätä hommelii, niin taksit tietyl taval muodostaa hyvinki perustavanlaatuisen yrittäjäverkoston koko Suomen alueella. Tätä ei varmaan ehkä oikeen tajuu. siis asian laajuutta, ennenku tähän alkaa paneutua esim. Vammaispalvelun kuljetuspalvelun asiakkaan näkökulmasta. Taksit on yksi elinkeinoelämän ns. perussuoni, varsinkin pienillä paikkakunnilla. Jos pienel paikkakunnal ei oo taksii, niin sit mie alan huolehtuu. Sit ollaan saavutettu jo semmonen leveli alaspäin menon kehitykses, et joku elinvoimaa tuova suoni on paikkakunnalla katkennut.
Ja tää on se mihin tää koko Sosterixin helmikuun alussa voimaan astunut taksiuudistus on iskenyt ja pahasti. Tottakai kritisoin tuota kuljetuspalvelun omavastuutaksojen ylihinnoittelua, ja pidän tuommoista toimintaa todella törkeänä – se että sitä on jatkettu 4,5 vuotta kertoo miulle siitä, että kyse ei ole vahingosta. Kyllähän tällainen “olisi pitänyt huomata”, noin niinkuin lievästi todettuna.
Mut kaikkinensa tähän taksiuudistukseen liittyy paljo semmosii aspekteja, jotka osuu tän paikkakunnan elinkeinosuoneen supistavalla tavalla, eli käytännössä monet taksialan yrittäjät ovat jo lopettaneet, niin tää on se miks mie kritisoin koko tätä Sosterixin hommaa kaikkein eniten. Niin paljon, et lähetin koko tästä taksirevohkasta tiivistelmän Sosterixin ylimmälle johdolle, eli johtajaylilääkäri Panu Peitsarolle, joka oli muuten hei myös eduskuntavaaliehdokkaanakin täällä, jei! Ja toin viestissäni esille paljolti samoja asioita kuin mitä nyt täs kirjoitan, tuota taksojen ylihinnoittelua myöten.
Arvatkaas sainko koskaan mitään vastausta? Jepjep. En myöskään saanut koskaan Vammaispalvelusta mitään vastausta koko lehtijuttuun, sen jälkeen kun lähetin jutun viimeisen version tarkistettavaksi Sosterixin sosiaalipalveluiden ylimmälle johtajalle + Vammaispalvelun johdolle. Tapasin siis tuossa pääsiäisen korvilla, juttukeikan merkeissä, Vammaispalvelun johdon + Sosterixin sosiaalipalveluiden ylimmän johdon, ja siin sit kuulkee istuu pönötettii sosiaalityöntekijäni huoneessa, jonne mie saavuin yhes avustajani kanssa, ja tehtiin juttuu. Obelix istu miun vieres kädet puuskas, sillen et tatuoinnit kivasti näky joka hemmetin ilmansuuntaan, ja mie nakuttelin menemään. Ja vähän ehkä päästelin höyryjäkii pihalle siin samal. Koska onhan se nyt hei vähän enemmänkii hälyttävää huomata, näinniinku yhteiskunnallisist asioist kiinnostuneena, et miten helvetin pihal sosiaalipalveluiden ylin johto, ja se taho joka näiden palveluiden järjestämisest vastaa, aidosti ja aikuisten oikeesti on siitä kaikesta mitä tämmöset muutokset, niinku nyt vaiks tää koko vitun taksirälläkkä, tarkottaa Vammaispalvelun asiakkaan elämässä. Eniten kosahti kyl se asenne, ja miun ihan ikioman tulkinnan mukaan, sillä hetkellä, asenneilmasto oli se, et ei hirveesti myöskään kiinnostanu asiat joita nostin esille. Niinku palautteen hengessä. Päätökset ja valinnat on Sosterixis tehty, ja uuteen kuljetuspalveluun siirrytty, ja sillä siisti. Vittuuks siitä, vaiks kuljetuspalvelun käyttöaste on romahtanut, ja isosti, sehän on hei puhdasta säästöä Sosterixin kukkaroon.
Joo. Annoin siin samal sit palautetta joo, ku juttuu tehtiin. Se, et ku soitat kyytii nii saat joka vitu kertaa jänkätä keskuksen kanssa. Haloo?? Mietipä omalle kohdalles, et joka kerta ku lähet kotiovest ulos niin ENSIN soitat johonki vitu keskukseen, ja jänkkäät sinne nimes, syntymäaikas, sen mihin oot menos, millo oot tulos takas, ja tuleeko kyytiin apuvälineitä, ja tuleeko kyytiin avustaja jne.
Ennen, siis vanhas taksijärjestelmäs, ei ollu mitään tämmöst, siks koska tutut taksit hoiti hommat. Ja homma toimi. Se todella toimi. Laitoit vaan viestin et tarviis kyydin. Tai soitit et tarviis kyydin. Ja asia oli sillä selvä.
Helmikuun jälkeen homma on menny niin helvetin hankalaks et ei mitään rajaa. Kahden tunnin odotusaika on se mikä pyörittää koko hommaa, eli siitä hetkestä ku soitat kyydin, siun pitää oottaa kaks tuntii et kyyti tulee. Nii mikä vitun juttu tää on? “Tällä tavoin varmistetaan kyytien saatavuus”. Joopa joo. Miten monta kertaa on todistettu, et kuljettaja soittaa keskukseen just samal hetkel ku ollaan lähdös ja ilmottaa kyydin, ja asia on sillä selvä. Hain siis omataksi- eli vakiotaksioikeutta, ja miulle se myönnettiin, mikä varmistaa et voin ajaa yhden ja saman palveluntarjoajan kyydillä. Ja käytännössä ollaan nähty, et EI tarvita mitään kahden tunnin odotusaikaa. Mut tää on nyt se pihvi, eli se mistä Sosterix maksaa kuulkaa 9000 euroo kuussa tuonne hienolle taksienvälityskeskukselle.
Ja mites sit hoivakodit, ja palvelukodit? Nehän ne vasta kusessa on ollukkii kaiken tän muutoksen jälkeen. Siel oli ennen toimivat kyytipalvelut, asukkaiden kyydit pelas tosi hyvin ja taksa-asiat hoitui laskutuksen avulla. Nyt sit koko homma on myllätty iha uusiks, ja työntekijöiden aika menee siihen, ku avustetaan asukkaita käteisen rahan kans taksis, ihmetellään missä taksit luuraa tai miks ne ei tuu ollenkaan, miks kuljettajat ei löydä asiakkaitaan kaupungilta jne. älyttömyyksiä. Yks pikku juttu eli se et vedetään toimiva kyytipalvelu uusiks on sekottanut hoiva- ja palvelukotien päivittäisen arjen aivan täysin. Ja työntekijöil ei riitä aika omien varsinaisten duuniensa tekemiseen, ku pitää hei kato hoidella taxii-asioita. Ku nepä ei enää toimikaa sillee niinku ennen, vanhan systeemin aikaan jolloin homma oikeesti toimi. Tämmöst se arki nyssi on. Tästä kun joku tekis juttuu ihan valtakunnan tasolla, ja lähtis näitä penkomaan, niin ois kyllä sille tarvetta koko Suomen niemellä!
Rahasta jos aletaan niinku kinata, ja siitä et vammaset on vitun riesa, ja niitä hyysätään ja kaikkee. niin miun kommentti nyt kaiken tän penkomisen ja tonkimisen jälkeen on se, että on kuulkaa pikkurahoja mitä nuo vammaispalvelun asiakkaiden kyydit käytännös maksaa. Se on tuo ite kyytipalvelun järjestäminen, ja se tapa jolla se järjestetään, se varsinainen PIHVI, josta tässä on kyse. KOko Suomessa. Ja täs puhutaan vasta Vammaispalvelun kuljetuspalvelusta, nii annas olla ku tähän yhtälöön lisätään ne paljon puhutut Kela-kyydit. Eli Kela-taxii ! Jei. Nii on kuulkee isot rahat pelis siel, ja varmasti on tukuttain palvelunjärjestäjii, eli niinku taxiin välityskeskuksii, jotka on valmiit tappelee puukko hampais siit, et joku sairaanhoitopiiri ostais niilt palveluu. Niinku Sosterix on nyt tehny. Ja se, et joku tommone taxii välityskeskus tulee soittaa Sosterixin ovikelloo nii sehä on väsyneelle virkamiehelle taivaan lahja. Sieltähän tarjotaan kaikki säännöt yms. valmiina, ja virkamies voi helpottuneena siirtää vastuun koko hommasta välityskeskukselle.
“Harmi vaan” et vammaset ja sairaat on sit niitä, ketkä tippuu täs yhtälös niinku tyhjän päälle. Esim. itelle kävi tos pari viikkoo sit silleen, et olin kaupungis viettää iltaa, ja tilasin kyydin lähtemään, siis keskukseen soitin ja tilasin taksin kotimatkaa varten hyvissä ajoin, lähtemään siinä puolilta öin. Niin eipä tullu taxii. Ei tullu ei. No mie sit soitin, ku oltiin saattajan kans ooteltu yli puol tuntii, keskukseen et mitäs mitäs, nii keskus siihe toteaa et kyyti on peruttu. Mie oon et täh, mitä vittuu, ja et täähän on heitteillejättö! Mitä jos miul ei ois ollu pykälii akus, ja oisin ollu yksin? Oisin vittu ootellu kyytii koko loppuyön. No mut hei kesäyö ja silleen, baila baila, eiks joo. No ehkä, jos ihminen ois terve ja ois niinku kirkkaat lamput joiden läpi maailmaa katella. Mutku ei oo terve, ja on vähän tuolla näkö-osastolla niinku probleemos, comprendes? Si, si, comprendes. Niin siin vaihees ei oo sit ihan se ensimmäinen asia mitä haluu keskukselta kuulla, et hei kuule siun kyyti onkii peruttu! Ei sentään sanonu et lähe kävelee kotio, hehheh. Ei, oikein mukava ja ystävällinen henkilö oli puhelimes, ja hää hoiti homman asiallisesti. Mut kyyti peruttu hei??
No mie sit odottelun jälkeen sain sen kyytini, ja pääsin ehjin nahoin ja turvallisesti perille. Kaikki hyvin. Mut se ei oo fine, et käy tälleen. Mistä voi oikeesti tietää, et kyyti ei tulekaan? Jep, tää on se pihvi. Josta kukaan ei nyt sit haluakaan ottaa sitä kuuluisaa vastuuta, kuten miulle on alkanut tässä selvitä.
Eli miehän sit aloin nakutella palautetta Etelä-Savon Taxiin sivujen kautta, niinku meit on ohjeistettu tekemään. Käytin kivasti aikaani siihen, ja ähelsin näppäimistöllä kieli keskellä suuta. Ku pitäähä sitä kato asiallisesti hoitaa tämmöset palautehommelit, ei saa olla äksy! Voi tulla toisille vaik paha mieli taxii keskukses! Nih.
Nii mitä vittuu? Mie yritän lähettää palautteen, niin hei tekninen virhe kiiiiitoooos!!
Kuvassa on ruutukaappaus Etelä-Savon Taksin sivujen Sosterin palautelomakkeesta. Tämä on se virallinen reitti, jota pitkin Sosterin Vammaispalvelun asiakkaat ovat, Sosterin taholta, ohjattu antamaan palautetta mikäli “kuljetuspalveluasioista on palautetta annettavana”. Sivun alareunassa on vikailmoitus, mikä tarkoitti sitä että palautteen antaminen ei onnistunut.
Kolmena päivänä peräkkäin yritin palautetta lähettää, samaa reittiä pitkin, ja joka kerran tuo vitun vikailmoitus pomppas naamalle. Ja ihan on kuulkaa selain ajantasalla eli päivitetty, ja toisellakin selaimella yritin. Niin ei toimi. Niin sit kärvähti käämi ja laitoin meilin Vammaispalveluun. Ihan asiallist settii kirjotin, mut ehkä semmonen pikkunen ironinen fiilis oli mukana kaikes tässä: sillonku pääsiäisen korvilla näitä Sosterixin sosiaalipalveluiden päättävien tahoja tapasin, ja annoin aika painavaa kritiikkiä Sosterin viestinnästä, koskien nimenomaan koko tätä taxii-uudistusta, ja sitä miten täst niinku on asiakaskunnan suuntaan viestitty (= eli EI OO viestitty) niin kokemus oli et sain vastaani aika semmosta “no kun meidän asiakaskunta on pääosin siinä kunnossa, että eihän heille kannata mistään viestiä”.
NIIN ETTÄ JOS VAMMAISPALVELUN ASIAKASKUNTA ON SIINÄ KUNNOSSA, ETTÄ EI HEILLE KANNATA MISTÄÄN ASIOISTA VIESTIÄ, NIIN MINKÄ VITUN TAKII VAMMAISPALVELUN ASIAKKAAT YLIPÄÄNSÄ OHJATAAN ANTAMAAN PALAUTETTA NETIN KAUTTA???
Niinku joku selittäkää miulle tää asia, ja logiikka tän asian takansa, rautalangasta? Tai rautakangesta??? Ja sitku annat sitä vitun palautetta, niin sit sivuil on tommone “tekninen virhe”. Eli ihan saa asiakas olla oman onnensa nojassa, ja miettii et seuraavan kerran ku sitä taxii soitetaa keskuksen kautta, nii tuleekoha sielt ikin kukaa. Kukkuu???
Aikamoista spedeilyy on tää homma. Paitsi et Spede oli ajoittain oikeesti hauska, ja näis jutuis ei oo mitään hauskaa. Ihan tuli kyl Douglas Adams ja LInnunradan käsikirja liftareille mieleen, ja ylipäänsä kaikki Adamsin samaan sarjaan liittyvät kirjoitelmat, joissa vittuillaan teknologialle ja teknologisille härpäkkeille niin viimeisen päälle tyylikkäästi, et ei mitään rajaa. Tämänki pikkuhässäkän myötä ehkä niinku korostuu aika painavastikin se, et mitä tapahtuu ku ULKOISTETAAN VASTUU eli siirretään vastuut Vammaispalvelulta palvelun tuottajalle eli taxii-keskukselle, joka päättää et heiän tapa toimii on sit nettisivut. Ja silläs siisti. Harmi vaan jos Vammaispalvelun asiakkaal ei riitä kapasiteetti sen mukaan toimimiseen sitte, voi voi ja lämmin leipä, koita pärjäillä!
Et lähenkö liftille seuraavan kerran. Sokko kesäyössä keppinsä kanssa ja silleen. Ku eihä täs oo mitää tajuu koko hommas. Ja sitku laitan Vammaispalveluun täst viestii, niin eihä ne siel ota mitää kantaa mihinkään. Hei haloo??? Te ootte niinku palveluntilaajia, Sosterix?? Ja vastuussa täst koko jutust, siitä et kyydit toimii? Niin te sit välitätte asiakkaan viestin sinne taxii-keskukseen, ja jäätte sivust seuraa ku taxii-keskuksen kypsähtäny paikallistason johtaja vastaa asiakkaalle erittäin kypsyneeseen sävyyn, ja alkaa ensi töikseen syyllistää asiakasta (ai vinde ku viittis laittaa senkin meilin tähän liitteks, mutku ei viitti) ja jättää itse palautteen ja asian sikseen. Eli syyn miks asiakas on ylipäänsä palautetta laittanut. Ja pointtina siis heitteillejättö, se et kyydin perumisest ei tuu asiakkaalle ilmoitusta. Niin tähän ei sit tuu vastausta, mut sen sijaan kyl aletaan syyllistää asiaskasta siitä miten on toimittu. Ou jee.
Niin tämmöst tää sit on. Arki Vammaispalvelun kuljetuspalvelun asiakkaana, sillonku eletään välityskeskuksen toiminnassa mukana. Ja tasan tiiän et valitettavasti suurimmas osas Suomee Vammaispalvelun kuljetuspalvelun asiakkaat painii näitte samojen asioiden kans JOK VITUN PÄIVÄ, ja KELA-TAXIIN kanssa näiden juttujen kans vasta painitaankin. Ongelmat jotka medias näkyy/pääsee näkyviin, on jäävuoren huippu. Suurin osa asiakkaista on tosi yksin, ja todennäköisesti ihan hajalla koko tähän hommaan, koska valitettavasti on niin, että sillonku ihmisen elämäs on vamma tai sairaus, tai sairauden aiheuttama vamma niinku miulla, niin ei vaa resurssit riitä tämmöseen ku mitä ite oon nyt ryhtyny. Jos en ois tehny viestintää “entisessä elämässä” eli ennen sairastumista, kaikki nää tarinat jäis kirjottamatta ja kertomatta. Hiljaisuus olis se mikä hoitais homman kotiin, ja ääntä ei kuuluisi. Ei edes pihinää. Itekki on vetäny täs ihan viimesil voimil kaikkien näitten hässäköitten kanssa, joista tää taksipossakka on vain yksi, erittäin olennainen osa, mutta kuitenkin vain yksi osa sitä kaikkea mikä ihmisen elämäs muuttuu sairastumisen myötä, ja on ihan selvää et ei ihmisil riitä voimat tämmösiin. Ja sit jos joku palautteen annat johonki, niinku vaiks Vammaispalveluun, ja ne ei siihen vastaa, niin suurin osa jättää asian siihen.
No, mie en oo suurin osa. Ja mie en jätä “asioita siihen”. Miehän ajan ovelle asti, ja soitan ovikelloo. Ja jos ei vastata, niin mie hommaan torvisoittokunnan ja sit aletaan konsertoimaan. Mitäs sit keksitään jos se ei toimi, niin se jää nähtäväksi. Rautpohjan tykkikerho vois olla ihan tehokas rekvisiitta, avustajineen, eli semmoset parisataa tyyppii marssimaan Savonlinnan keskussairaalan pihalle rekvisiittoineen eli asianmukaisine vaatteineen, varusteineen ja tietty niitten tykkiensä kanssa. Jotka muuten toimii. Niin luulen et impilinnassakin, joka on siis Sosterixin hallinnollinen rakennus keskussairaalan pihassa, herätään siinä vaihees et hitto siellähän tapahtuu jotain. Tossa ihan nenän edessä.
Et ohan tää tämmöstä. Järjestetään asiat silleen, et vaiks ollaan vastuullinen taho, niin sit kuitenki hoidetaan homma silleen et niit vastuit ei sit tarvii kantaa. Vastuun siirto. Oikein klassinen sellainen: nyt ku on ostettu palvelu taxii-keskukselta, niin siirretään kaikki vastuu asioista sinne, ja sit ku asiakkaalt tulee reklamaatio, niin ollaan ihan et “hei vaan, välitimme viestisi taxii-keskukselle, ja tässä on vastaus joka sieltä tuli”. Ja asia on siinä. Mitäs siitä, jos asiakas ois hävinny tai kadonnu, tai jos asiakkaalt ois akku ollu puhelimest loppu, eikä hän ois voinu enää soittaa välityskeskukseen ja tarkistaa kyyti-asiaa. Tämmöst on arki. Jokainen tietää ja tajuaa mitä nää jutut tarkottaa Suomen ilmastos talvella, ja mikä on jälki mitä syntyy ihmiskropassa, jos esim. pyörätuolissa venaat paikallas parinkymmenen asteen pakkases kyytiä. Joka ei välttämättä ikinä tuu.
Että tulihan rallatus nyt joo. Mut tää vaan tälleen muistutuksena, yhtenä asiana monen muun asian joukossa, et vaiks ehkä päällisin puolin saattaa näyttää siltä et voi vinde ku vammasil on asiat hyvin ja passataan ku paskaa tikun nenään, ku o taxii-palvelut ja kaikki, niin arki on sit hei iha jotai muuta. Iha voi sanoo, et hinta joka vammautumisest maksaa, joka päivä, on niin kova et kaikkeni antaisin jos saisin vanhan elämän takas. Mut se ei oo mahollist. Joten oon valinnu sen tien, et jaan näitä asioita avoimesti, myös vääryyksiä ja epäkohtia. ja niinhän se on et niin kauan ku Suomes on lait, asetukset ja pykälät jotka näitäkin juttuja ja toimintoja ohjaa, niin voi puhua et vääryyksiä ja suoranaisia lain rikkkomuksia tapahtuu, ja on tapahtunut. Myös Sosterixin taholta, ja isolla pyörällä onki tapahtunu.
Mitä tuohon taksahommaan tulee, eli siihen et Sosterix on periny ylihinnoiteltuja omavastuutaksoja kuljetuspalvelun asiakkailta viimeisen 4.5 vuoden ajan, niin asiasta on nyt tehny valitus Aviin, eli Itä-Suomen Aluehallintoviranomaiselle. Joka aikanaan käsittelee asian, ja sieltä tulee sit se reaktio mikä tulee. Eli se asia on kunnossa. Avi voi myös määrätä uhkasakkoja sille taholle, joka lakia rikkoo, jotta asia oikaistaan, ja Avi voi myös määrätä lakia rikkoneen tahon maksamaan vahingonkorvauksia Vammaispalvelun kuljetuspalvelun asiakkaille. Nähtäväksi jää, mutta itse tietenkin näen että vahingonkorvaukset olisivat varmasti enemmän kuin paikallaan monelle Vammaispalvelun kuljetuspalvelun asiakkaalle. Itseänihän tää asia ei sinänsä kosketa, koska oon ollut kuljetuspalvelun asiakas vasta niin lyhyen aikaa. Mut on monia pitkäaikaisia asiakkaita, joiden kukkarossa tuo väärinperustein peritty omavastuutaksa on pitkä penni näiltä vuosilta. Pitkä penni. Ja kyllä itse kokisin sen hyvin oikeudenmukaisena että heille suotaisiin oikeus hakea vahingonkorvausta tästä asiasta Sosterilta. Koska Sosteri on toiminut tosi väärin. Tosi väärin. Ja jotta asia olisi selvä, vastuullinen taho tässä kaikessa on siis Sosterin kuntayhtymän hallitus. Sekä ne virkamiehet, ja asioita esittelevät tahot, jotka valmistelevat Vammaispalvelun asioita ja esittelevät niitä Sosterin kuntayhtymän hallitukselle päätöksentekoa varten. Hallitus tekee päätöksiä siltä pohjalta kuin mitä virkamiehistö asioita valmistelee ja esittelee. Silleen se menee. Kätevää, koska päätösten seuraukset, eli vastuu, kuitenkin aina sitten on päättäjien harteilla. Että melkoinen systeemi ompi meillä Suomen maassa! Itse jos saisin vaikuttaa, niin kirjoittaisin tähän lakipykälän koskien päätöksenteon valmistelua, joka saattaisi nimenomaan virkamiestahot vastuuseen heidän valmistelemistaan päätöksistä. Ehkä sellainen laki jo onkin, mutta en ainakaan itse ole siitä tietoinen.
Otsikon mukaisesti ja otsikon hengessä napsahti nyt sit maratooni-teksti, ja kuljetuspalvelu -teemalla. Aattelin et antaa palaa nyt, koska ite oon polttanu kynttilää molemmista päistä tässä kevään aikana, ja nyt ku oon täs pari päivää saanu laskeutuu kesälaitumelle aivan fantastisten kelien myötä, voin todeta et paukut on ihan loppu. Ja et blogi on varmaan nyt jonnii aikaa kesätauol. Nää asiathan ei valitettavasti häviä mihinkään, ja jännitystä riittää elämäs joo joka kerran ku lähetään taxeilee, ja sit tietty tuo Avin juttu ihan omana juttunaan. Mut nää on nyt asioit jotka on osa miun arkee, ja näitten kans yritetään elää.
Ainakii yks hyvi konkreettinen seuraus, nimenomaan muutos joka täl kaikel on ollut, oli siinä et annoin aika roimaa ja painavaa palautetta sillon jutun teon yhteydes näist taksiasioist nimenomaan näille päättäville tahoille koskien tätä “osoite-asiaa”, eli sitä et ku asiakas soittaa taksin, niin osoitetta eli määränpäätä mihin ollaan ajamas, ei saa muuttaa kesken matkan. Tää oli itelle täs uudes taxii-systeemis semmonen “mitä vitun vankilakyytejä tääl nykyään ajetaan” -tyyppinen juttu, joka nasahti tosi pahasti yksilönvapauksia ajatellen. Kun eihän siis vanhas systeemis mitään tommosii ollu. Niin nyt sit ollaan vittu nalkis ku tilataan kyyti. Ja ennen kaikkea: KUKAAN EI KERTONUT ETTÄ SYSTEEMI TOIMII TÄLLÄ TAVOIN. ETTÄ KUN TILAAT KYYDIN, NIIN SIT MÄÄRÄNPÄÄOSOITETTA EI VOIKAAN ENÄÄ MUUTTAA.
Annoin asiasta palautetta ennen jutun tekoa (kukaan ei vastannu), jutun teon aikanan (vastaus: jouduimme tarkistelemaan joitakin asioita, jotka valitettavasti näkyvät asiakkaan arjessa tällä tavoin. Siis MITÄ VITTUU???), ja jutun teon jälkeen, jolloin sitten napsahti meili, Vammaispalvelun johdosta, jossa yhtenä asiana muiden joukossa todettiin semmoinen yllättävä seikka että EI OLE KOSKAAN OLLUTKAAN SELLAISTA SÄÄNTÖÄ, ETTÄ MATKAN MÄÄRÄNPÄÄTÄ EI SAA MUUTTAA KESKEN MATKAN.
Ahaa. Että yhtäkkiä tämä spedeily, joka ei ole hauskaa, kääntyykin sitten näinpäin. En tiiä oonko se vaan mie, mut jotain hämärää näis jutuis niinku on, ja etenkin siitä miten näistä viestitään. No mie sit vastasin, iloisen positiivisesti tuohon asiaan, et “hei ompa hianoo, ja et toivottavasti joku kertoo täst asiast myös taxii-keskukseen!”
Et juu. Et oisko nyt sit koko täst revohkasta ollu ees tää hyöty? Et vähän vapaammin pystyt hengittää taxis, ja vaikka kesken ajon pyytää muuttaa päätepiste-osoitetta?
Se täytyy sanoo, et kuljettajat on suhtautunu supersuurel sydämel tähän revohkaan, ja sivusta seurannu tätä miun rehaamista koko tän asian kans välillä ehkä vähän silleen silmiään pyöritellenkin. Niinku aidosti myötätuntoisina. Miusta tän “vankila-kyytien” raukeamisen jälkeen, eli sen jälkeen kun selvis et osoitetta saakin muuttaa kesken ajon, yhden huippukuljettajan reaktio oli ihan paras: suunniteltiin et kasataan KAIKKI Savonlinnan alueen taxiit yhteen, ja lähetään ajelee kimpas pitkin Sln keskustaa, ja pörrätään ympyrää keskustan alueella silleen, et joka auto soittaa keskukseen yhtä aikaa ja MUUTTAA OSOITETTA YHTÄ AIKAA. Kuski totes siihen, et siin saattais keskuksel palaa käpy aika nopeel, ja et sielt “ehkä mahdollisesti saattais alkaa tulla palautetta autoille” aika nopeella. Mie siin istuin kyydissä ja kuuntelin, silmät loistaen näitä mahtavia suunnitelmia, jotka kieltämättä kyllä kuulostivat siinä vaiheessa Todella Erittäin Hyviltä meikäläisen kuulo-aistissa. Veikkaan myös et Sosterixis saattais muutama pullakahvi pärähtää näppäimistölle, jos joku päivä päästään tässä pläänissä ihan toteuttamisen asteelle asti. Hymiö 🙂 Aiku ihanaa miten luovaa ja idearikasta porukkaa meidän ammattikuljettajien joukossa on!!! Sydän!!
Mut siis ihan vitun rehaamista koko tää revohka. Et ihmine saa niinku perusoikeuksistaan, niinku liikkumisen vapaudesta, tapella vittu kynsin ja hampain. Siitä, et jos mie tilaan kyydin kotoa kaupunkiin, onko miul oikeus pysähtyy matkan varrel heittää kierrätysjätteitä matkan varrel olevalle kierrätyspisteelle, ja siitä et jos saan puhelun kesken kyydin et kaverin suunnitelmat on muuttunut, ja et hän oottaaki minuu jossain eri paikas, niin saanko pyytää kuljettajaa vaihtaa matkan määränpäätä. Tai et jos vaikka konsertti johon oon menos tms. on peruttu, niin saisinko ja voisinko siitä johtuen muuttaa matkani määränpää-osoitetta. Tämmösist asioist täs niinku on kyse. Ihan vittu terveen järjen käytöst. Mut ihan oon kyl nyt päässy jyvälle, et mitä tulee sosiaaliviranomaisten meininkiin, ja varsinki Taxii-välityskeskuksiin, niin niil on kyl iha oma maailma ja ihan omat säännöt. Varsinkii Sosterixil. Ugh.
Et semmost. Mut hei nyt aletaan olla finaalissa, ja pikkasen törähti torttua nyt tähän postaukseen. Kiitos vaan ku jaksoit lukee tän rutistuksen loppuun asti, ja et ylipäänsä oot kiinnostunu elämän tästä puolesta, jota aika monikin Suomessa elää.
Mie lopettelen tältä erää tähän, kiitän ja kumarran, ja toivotan siulle oikein hyvää ja antoisaa Suven aikaa. Suomen kesä on PARAS, kaunis, upea ja valoa täynnä. Elämänvoima virtaa, ja oma tavoite on ladata patterit tuolla voimalla viimeisen päälle. Koitoksia on taas edessä, ties minkämoisia, ja latinkia tarvitaan.
Avot, rakas päiväkirja. Onpas meillä ollut pulkkamäkikelit tässä viime aikoina! Niin mukavan jäistä on nyt joka puolella, etenkin metsätiellä, että eihän sitä immeinen muuta voi kuin pulkalla laskea mäkeä 😉
Asiaan ehkä hieman saattaa vaikuttaa tämä männä viikkojen taxii-uudistus, ja sen mukanaan tuomat kokemukset. Erityisesti se, että “hippi ei halua vieraita taksikuskeja tontilleen, varsinkaan omaan pihaansa”. Jep. Kokemuksia on nyt tullut hankittua, ja ehkä avaudun niistä jossain vaiheessa, mutta en nyt.
Kaiken tämän seurauksena ilmoitin Etelä-Savon Taksikeskukseen, että täällä meillä on kelirikko, ja koska metsässä ollaan, tie on sellaisessa kunnossa että on aivan turha yrittää henkilöautolla pihaan, ellei halua jäädä autolla tiehen kiinni. Ja että lähin hinauspalvelu on Savonlinnassa. Ja että täst edes nousen taxiin kyytiin joko lähinaapurin pihasta, tai sitten jostakin kohdin metsätietä. Ja myös jään pois näissä samoissa paikoissa.
Näin ollen olen sitten pulkkaillut meno- ja varsinkin tulomatkat kotiin, niin päivällä kuin iltapimeälläkin.
Tässä kuvassa kotimatkalla iltapimeällä taskulampun valossa. Tyhjä pulkka odotti kotiin tulijaa kuusen oksaan sidottuna, ja oli helppo lastata tavaroilla. Ja liukui perässä niin nätisti! Ai että! 😀
Syy noihin pitkiin kuvateksteihin on muuten se, että sokeain ohjelmat eivät osaa “tulkata” nettisivuil olevii kuvii joissa ei oo tekstejä. Koska jos kuvissa ei ole tekstejä, ei niissä ole mitään tulkattavaa. Joten jos joku on ihmetellyt kuvatekstitystapaani, niin se johtuu ihan siitä että haluan huomioida myös muut sokot, jotka mahdollisesti sivustolla vierailevat.
Huisin kovat vauhdit on mäessä saanut viime päivinä. Tänään oli erityisen mukavaa, kun aurinko paistoi ja täyden repun kera saattoi lasetella mäkeä alas. Olen nimittäin huomannut, että painava reppu mukavasti tasapainottaa pulkkailua. Lumessa liukuvaa vehjettä on helpompi ohjata jaloilla kun selässä oleva reppu pitää painoa pulkan perässä. Myönnetään, että muutaman kerran on lasti purkautunut keskelle tietä. Onhan siinä oma viehätyksensä iltapimeällä taskulampun valossa keräillä we-paperi paketteja, ruokakasseja yms. tavaroita pitkin ja poikin rinnettä 😉 Etenki ku oot sokko 😀 Semmoista se on, kun tekee valintoja.
Yks paha kohta oli, joka äityi melkein paniikiksi asti, kun en löytänyt avaimiani. Mistään. Se on kuulkaa mielenkiintone tunne, kun seisot kotiovella, ja mietit että tippuiko avainnippu rinteeseen, vaiko siihen kohtaan mis taxiista jäit pois. Ja on yö, ja pimeä. Siinä melkein itku pääsi, kun aattelin että voiha v’ddu mitä omas elämäs tapahtuu, ja et eihän tän tällee pitäny mennä. Niinku ikinä. Ja niinku ollenkaa. Ja et oikeesti en nyt kyl yhtää jaksa lähtee tarpoo takas tonne pimeesee mehtään, ja ettii jotai helvatun avaimii tällä yhellä silmällä tiiraten. Mut sit tuli kuuma, ja piti saada happee, ja aukaisin vähän takin vetoketjuu. Ja käsi osui kaulalla roikkuvaan avainnippuun. Sokko oli varuilta laittanu avainnarun, jo autossa, kaulaan roikkumaan, ja siinähän se roikkui vieläkin. Ei sitä vaan muistanu sillä hetkellä ku piti.
Semmost se on ku tekee valintoja, ja päättää olla jäärä. Ja kävellä ja pulkkailla. Ihan oma valinta. Mie en tykkää yhtään tästä taxii-uudistuksesta, enkä halua ventovieraita miehiä (miks taxii kuskit on näillä seuduin lähinnä vain miehiä??) tänne pihoille pyörimään. Ja sitten lörpöttelemään asiakkaiden asioita pitkin ja poikin kyliä, niin kuin nyt on semmonenkin ikävä juttu tässä jo tullut elettyä läpi. Niin kiitosta vaan Sosterix, mutta ei kiitos! Helpompaa on kun kävelen autoa vastaan, ja saanpahan samalla myös liikuntaa!
Mitä tulee tähän taxii-uudistukseen, niin onko se sittenkin niin, että eikö tää menekään Bernerin taksilain uudistuksen piikkiin?
Onko kaiken takana sittenkin julkisten palvelujen hankintalaki? Joka on johtanut siihen että julkisen puolen palvelut on myös ollut “pakko” kilpailuttaa? Vai onko niin, että yksi asia on johtanut toiseen: taksilain uudistus on johtanut siihen, että julkisten palvelujen hankintalakia on ollut pakko soveltaa myös näihin niin kutsuttuihin sotekyyteihin, eli asiointikyyteihin – jotka täällä tunnetaan myös nimellä Vammaispalvelun kuljetuspalvelu.
Toivon, että joku päivä saan vastauksia näihin kysymyksiin. Semmosia vastauksia, jotka pitävät paikkansa ja joihin voi luottaa. Ja sellaisessa muodossa tulevia vastauksia, että niitä osaa maallikko myös tulkita.
Sitä ennen yritän ajaa hiljaa mäessä, että ei satu vahinkoja. Nyt ei millään joutais sairaalassa tai missään sen semmoisessa instituutiossa viettämään aikaansa katkenneen käden tai koiven vuoksi, kun alkaa taas tuo kasvukausi punkea ja tunkea päälle. Sentäs jotakii positiivista tässä.
Ja laitoin myös vakiotaksihakemuksen Vammaispalveluun, mikä siis tarkoittaa sitä että jos miulle semmottinen “vakiotaksioikeus” myönnetään, voisin ajella melkein niinku vanhassa systeemissä. Eli asioida yhden ja saman taksiyrittäjän kyydeillä – eli vakiotaksin kyydillä. Sitä tarkoittaa vakiotaksioikeus. “Melkein niinku vanhassa systeemissä”, mutta ero on siinä, että taksiyrittäjä ilmoittaa kaikki ajot, myös päätepisteosoitteet, asiakkaan puolesta taxii-keskukseen. Ja asiakkaan ei tarvii ite asioida keskuksen kanssa laisinkaan.
Nii kyllähän se taitaa silleesä nyt mennä, että sen aikoo kun ne miun hakemusta käsittellee siellä Vammaispalvelussa, niin on tuo tie niin hemmetin huonossa kunnossa, että “ei tänne pääse kun traktorilla”. Sit jos hakemus hyväksytään, niin saattaa taas tuo tien kuntokii äkillisesti parantua, ihan silleen simsalabim, ihmeellisesti 😉
Ja se on muuten oikeesti ihan totta, että täällä kylillä tarvittais sekä Kela-traktori että Sote-traktori. On nimittäin paikka paikoin talot semmosis paikois, ylämäkien tai alamäkien ja mutkaisten reittien päässä, että ei sinne vaan henkilöautoilla pääse. Edes nelivedolla. Tämmösillä keleillä, kun rinteet kiiltelee peilijäässä, tai sit jos on ihan mahoton sohjo. Traktori, jonka renkaissa on ketjut, on ainoo millä pääsee. Voihan se olla et mönkijä kulkee, tai moottorikelkka, mut mummot ja ukot paleltuu niitten kyytiin. Traktorin kopissa sentään lämmitin puhaltaa. Tai sit traktorin ison kippilavan voi peittää pressulla, ja sinne voi laittaa patjat 😉 Se on semmosta tää elämä Suomen korvissa. Ei tuu ehkä lainsäätäjä tämmösii hommii ajatelleeks Kehä III:n sisäpuolel, missä häthätää enää kunnon talvia ees on.
Kela on miulle semmosen vakiotaksioikeuden myöntäny, ja kylläpitää sanoa että sen takia on niin kiva ajaa Kela-taxiilla ku on tutut tyypit siellä viemässä ja hakemassa! Eikä tarvii enää yhtään sohlata ja solkata sen perkeleen Pro-Keskuksen kanssa, joka niitä Kela-kyytejä välittää, ja kyydit myös hoituu, ajallaan. Ja jännä muuten, että Kela-taxii pääsee tänne pihaan asti kelillä kuin kelillä 😀 😀 😀 Eikö oo jännä juttu! Joissakin asioissa ei vaan oo mittään ongelmaa, ei niin minkäänlaista 😀
Kiitti ku kävit kurkkaa blogii, mukavoo iltoo ja hyvvee yötä siulle! ❤
No terveppä tuassiisa, rakkaale päiväkirjale. Nyt vähä rotjottaa, ku on tuo viestintä semmonen harrastus että se o joskus aika huastava laji. 😀
Mieku siitä hiljasuuvvesta valitin. Että kukkaa ei vastoo mittää. Nii se palaute, just se minkä mie kirjotin sillo joku aika sitte Sosterixiin ja niille roomalaisille. Ja minkä mie laitoin sen linkin kautta mänemään mihi miut sillo ohjattii. Ku miule sanottii, et se menee sitä kautta Sosterixii.
Se mänkii sitte Etelä-Savon TAXI-KESKUKSEEN. Sinne niinku ylleisee sähköpostii. Silleesä et sen on nähny koko porukka joka sielä on töissä. Tää koko Tonnikala -juttu. No vindeläine sentää!
Sain semmose vähä hämmentynnee olosen sähköpostin sieltä TAXI-KESKUSKSESTA, jossa tojettiin tää asija niinku iäneen. No mie sit joviaalina naisena vastasin siihen iloisesti että “Terve, joo kyllä se palaute ol Sosterixiin tarkotettu, ja et miulle sanottii et se menee sen linkin kautta perille, joka miulle annettii. Et ei miulle oo annettu muuta palauteväylää. Että kiitosta vuan kovasti paljon kärsivällisyyvestänne!” Mietin että voinko mie laittoo niihen sähköpostii tähä, mut en mie taijja uskaltoo, kun en vielä iha varma oo tuosta juridiikasta. Ku sähköposti luvetaa kuitennii kirjesalaisuuvve piirii.
No kohtaha sieltä tul vastaus, et hyö koittaap jos hyö sais järjestettyy jonnii sortin palauteväylän suoraa Sosterixiin. Mie sit siihen herahin kommunikoimaan että joo, “ottaen huomioon et en oo täs palautteen antamises päässy vielä ees alakuun, ja et täs on koko loppuelämä aikaa, ja et ku oon vasta 42v. niin se vois olla ihan järkevää. Kun en missään nimessä aio vielä kupsahtaa, saati tätä palautehommaa lopettoo.”
Jotenki tuolleesa mie sen muotoilin. Tarkkoja sanamuotoja en ennee muista.
Oha se tietty viestinnällisesti, ja etenkin teknisesti varmaan tosi haastava operaatijo tommoselle isolle organisaatiolle niinku Sosterix, järjestää esim, semmosta spostiosoitetta niinku vaikka “taxiipalaute(a)sosteri.fi”, tai jotai muuta vastaavoo. Jos sokko ossoop semmose tehä niinku paris(kymmenes) minuutis (riippuu ja roikkuu mil systeemil tehää, et onko tuttu vaiko ei), niin ohan se ihan mahoton juttu näkevälle jättiläiselle. En mie voi tähä oikee muuta kommentoijja täs vaihees. Enkä yhtää oo ees sarkastine. Siel on varmaan niin kiireistä poppoota IT-osastol töissä, et tommosen spostiosoitteen luominen on oikeesti tosi haasteellinen juttu 🙂
Ja tietty sen voip sannoo, et jos ylpiäsä niinku viestintee mietittäis ja suunniteltais, et se niinku yhtää kiinnostais ketää roomalaista sielä niihe leirissä, niin näähän ois ollut valamiina jo ajat sitte, tämmöset palauteosoitteet. Ja noin niinku ylpiäsä koko tätä kalapalliikkii ei ois syntyny, jos joku sieltä viestis ULOSPÄIN näistä asioista Vammaispalvelun asiakkaille. Niinku vapaaehtoisesti. Ilman et tarvii torvisoittokuntaa ovelle raahata, et tulis kuulluks. Kun ei siel taijja ees ovikelloja olla. En itseasias ees tiiä onko, pittääki hei muute tarkistoo tommone kutkuttava yksityiskohta!
Noh jatkokertomus tul sit tuoho koko revohkaa, ku sain ekkaa kertaa koko hommelin eli taxii-muutoksen tiimoilta ylpiäsä minkäälaise reaktijon asiaa hoitavalta taholta – sen jäläkee ku tuo TAXII KESKUKSEEN männy palaute otti tulta persii alle. Sit kilahti meili, just silt rojektityypiltä, kenelle sitä kirjelmää aikasemmas postaukses kirjotin.
Hää ystävällisest vastas miu kysymyksii koskien taxii-uudistukse muutoksee liittyvii sääntömuutoksii. Joista ei siis oo infottu, ja sen takkii ylipiäsä läksi sosialityöntekijält kyselemmää et mitäs mitäs, ai tämmöne juttu, et “mitäs sääntömuutoksii on taxiin käytös tapantunt, noinniinku ylpiäsä”, ku eihä silleesä voia toimii, siis viralline sosiaaliviraomaine, et muutellaa sääntölöit, mut ei kerrota siit asijakkaile! Ja sit rangaistaa asijakkaita sakkomaksuloil, jos hyö tietämättää rikkoovat näitä uusija siäntöjä. Nii näihi kysymyksii mie sit sain pikana vastaukse, melko heti sen jäläkee ku taxii-keskuksest tuli tuo meili. Meni ehkä tunti tai kaks, ku se rojektihenkilö vastas niihi miu siäntöuuvistusta koskevii kysymyksii. Jottai apuva joistakii niistä vastauksista ol, mutta suuri osa ole semmosii vastauksii et arvatkee vua auttoko mittää. Tähä miu pittää palata, ku vielkii räknäile et mittee helevettii nää siännöt niinku tarkottaa. Ja mie en oo kuitekaa iha penalin tylsin kynä, et voi vaa kuvitella mite sit joku hittaampi asijan hahmottaa. Jos kenelleen muule on tästä ees kerrottu. Vähä eppäile että onko. Sehä tässä enite inhottaakii, siis oikeest inhottaa, koko jutus, että näi tärkee asija on, monele iha suoranaine elinehto! Nii sitte toimitaa täl tavala, että ei ees kerrota ku siännöt muuttuu. Ja kuulkee ku tuntuu että joka kerra ku nyt tällä uuvvella systeemilä ajat, niin eikö sieltä joku helevetin uus siäntöpykälä pomppoo nuamale.
Rojektihenkilö ja suuri osa taxii kuskeist, varsinnii kaapuntilaiset, vaikuttaap iha tyytyväisiltä. No hei se on tosi hienoo ❤
Iha voip sannoo näi asijakkaa näkökulmast, et aika ilikeeltä tuntuup et kaik muut ovat tyytyväissii. Kaik muut. Et kenelekkä tätä uuvistusta sitten loppupeleissä tehtiinkää? No nyt se on nähty. Ei tehty ainakaan meile asijakkaile, jotka palavelluu käytettää. Se mite tää esim miu arkee vaikuttaap, nii miepä kirjota siitä joku toinen kerta. Jos nyt jottai tähä laita, tulloo semmone vuodatus et syvänveret valluu pihale. Nii on paremp olla laittamati yhtää mittää.
Kiitos ku jaksoit lukkee blogii ja tätä vuodatust!!! Ihan parasta päiwee siulle! ❤
Hei miepä veivoon tähä vielä kaikkije iloks Tyyne uusimma video, jossa Tyyne kokkeiloo mite vaihetaa sote-taxista Kela-taxiin moottoritielä kovassa vauhissa sivuikkuna kautta. Kylä on tuo Tyyne semmone, että sillä hitokseenki on nää sote-tekniikat hanskassa!
Huomenta, rakas päiväkirja. Kaikenlaista on tuassiisa korvallisella pörrännä, aatoksii ja sen semmossii. Suurista mietteistä en tiijä, mut taxii-juttuha se tässä akuutisti ompi elämässä läsnä. Ku ei sitä liikettä nivelii sua, jos ei taxii soeta. Tai voepha sitä kävellä, mut sokolle on vähä huasteellista nuo lumiolosuhteet, ku tahtoop näkö hävitä iha kokonaan. Ei niä ei sitte mittään.
Viestinteehä sitä o harrastettu, tuassiisa. Koira ei karvostaan piäse. 😀 En tiiä haittooko. Ehkä se jotakuta toista haittoo tässä tappauksessa, en tiiä ku en oo reaktijoita suana. Ei oo Vammaispalavelusta mittää kuuluna. Ei se haittoo. Kyllä joku päivä vielä kuuluu. Sillä välin uattelin muina naisina että laitampa nyt vielä kerran sille koko taksi uuvistuksesta vastaavalla rojektipiällikölle ihan kunnollise esittelymeili, ku en oo vielä ehättänt ihteeni hänelle esittelemmää. Noinniinku virallisest. Nii tuossapa tuota tuassiisa piisas, ku sorvi iärelä istui ja nakuti mänemään. Ihan kyllä mukavalta tuntuu semmonen ajatus, että vois joku päevä hurrauttoo SOTE-TAKSILA jutun tekkoo Savonlinnan kaupungintalole, kaupungin lakimiehe luokse kyllään, ja ihmetellä näitä juttuja yhessä. Että mitenhä hitola työ onnistuitta paketoimaan Vammaispalavelun asijakkaat tällä viisii, ja tekemään sen vielä laillisesti?
Ae että. On nyt sitte minkä takija nousta uamula sängystä ylös. Ja mitä uottoo, niinku tuleviakkii vuosija ajatellen. Ihan kivalta tuntu tuommone esittelyteksti laittoo mänemään! 🙂
Kiitos ku kävit kurkkaa blogii. Mahtawoo päiwee siulle! ❤
Tervehdys
Ja kiitokset vastauksestanne viestiini, sekä vastauksista esittämiini kysymyksiin.
En olekaan esitellyt itseäni. Olen Maria, täytän tänä vuonna 42v. Vammauduin viime syksynä äkillisesti puhjenneen/ilmenneen glaukooman eli silmänpainetaudin seurauksena, ja menetin n 80% näöstäni.
Koulutukseltani olen FM ja yo.merk., ja olen tehnyt mm viestinnän alan sekä toimittajan töitä, kirjallisuuden tutkijan koulutuksen taustalla. Se tarkoittaa sitä, että etsin ja kaivan lähteet sekä ”tiedon juuren” esille, vaikka henki menis 🙂
Ilmeisesti te teette töitä Rasimuksen tiimissä, ja palaatte sinne kun tämä taksiuudistus on saatu pulkkaan, eli kun meidät asiakkaat on onnistuneesti paketoitu luomaanne rakenteeseen.
Hyvä, Rasimus on varmaan tarkistanutkin kaikki asiaan liittyvät juridiset puolet, kuten osoite-asian joka käytännössä rajoittaa asiakkaan liikkumisen vapautta: kertokaa minulle herra X, miten ajellaan uudella systeemillä taksilla ongelle piene gallialaisen kylän rannalle, vanhaan tuttuun onkipaikkaan, tai marjaan tai sieneen nimettömän kinttupolun varrelle, jolla aina ollaan käyty marjassa ja sienessä, tai talvella retkiluistelemaan ”sen jonkin lammen rannalle”, jonka nimestä ei ole edes tietoa. Kuinka uudessa systeemissä eletään normaalia elämää, ilman että sakkorangaistus roikkuu pään yläpuolella koko ajan, ja etenkin että ylipäänsä saat taksin edes tilattua, jos osoitetta ei ole tiedossa? Tämä tällainen, yllä kuvattu, on arkea maalla, tällainen elämä. Samoin kuin sukulaisissa käynti vanhoissa torpissa, joiden osoitetiedoista ei ole hajuakaan. Minunkin kotini, tämä josta nyt viestiä kirjoitin, oli jopa luvattoman pitkään ilman viranomaisten vaatimia virallisia osoitetietoja
Uudessa järjestelmässä taksia ei voi edes tilata, jos ei ole antaa päätepisteosoitetta.
Kertokaa, uteliaana kysyn, kuinka ratkaisette yllä esittämäni dilemman? Etenkin tilanteessa kun olette sokea, ette näe lukea karttakirjaa, tai ylipäänsä tiedon etsiminen ja löytäminen on äärimmäisen haastavaa. Siinä missä terve ihminen tsekkaa sijainnin ja paikan koordinaatit, niin sokko ihmettelee että kappas kun menikin elämä vaikeaksi. Aina kun ei ole avustajaa käytettävissä, tai ylipäänsä apua saatavissa. On pärjättävä ihan itse, sokeankin. Mielenkiinnolla jään odottamaan vastaustanne asiaan.
Pyytäisin myös vastausta siihen, että kuka/mikä taho on vastuussa asiointiaikojen puolittamisesta. Sekä siitä päätöksestä/ratkaisusta, että ylimenevistä asiointiajoista aletaan periä maksua asiakkaalta. Onko kyseinen taho Sosterin kuntayhtymän hallitus, vaiko jokin muu taho. Kiitän että näette vaivaa selvittääksenne asian ja vastataksenne, jotta jatkossa tiedän minne osoittaa asiaan liittyvät kysymykset, niin en tiputtele niitä teidän syliinne.
On varmaan myös tarkistettu että tämä kaikki on juridisesti sallittua, ottaen huomioon että asiakaskunta todella on Vammaispalvelun asiakaskuntaa. Myös se, että kimppakyydeillä voidaan ajaa tonteille, kuten omalleni, joiden osoitetiedot ovat salaisia. En ole koskaan antanut lupaa tällaiseen, enkä myöskään tule antamaan, se on selvä asia.
Pyydän vastausta näihin kysymyksiin, koska olen palailemassa toimittajan hommiin, ja tapa jolla teen työtä, on kääntää kaikki kivet ja varmistaa kaikki lähteet, että ei jää epäselvyyksiä siitä missä asioiden juuret ovat, ja mikä taho on vastuussa mistäkin.
Varmasti tulen vielä jatkossa esittämään useita haastattelupyyntöjä tämän taksiuudistusasian tiimoilta, tulevien vuosien varrella, niin teille kuin muillekin. Koska aihehan ei mene pois. Tapa jolla uudistus Savonlinnassa toteutettiin, oli erityisen ilkeä, hyvin kivuliasta asiakaskunnalle. Siitä riittää kirjoittamista pitkäksi aikaa. Viestinnän tiputtaminen nollarooliin on sinänsä tyypillistä Savonlinnan kaupungille, valitettavasti, mutta en olisi uskonut että siellä näin raakaan touhuun pystytään Vammaispalvelun asiakaskuntaa kohtaan. Välittänette tämän viestin perille taksiuudistuksen viestinnästä vastaavalle taholle.
Niin, otan sitten aikanaan Rasimukseen yhteyttä ja käyn näitä asioita läpi hänen kanssaan. Koska häneenhän se on yhteyttä otettava, jos ja kun meinaa mediassa jotain julkaista, taksimuutoksen juridisiin näkökulmiin liittyen. Sellaisiin kysymyksiin kuten onko oikeutta rajoittaa asiakkaan liikumisen vapautta, onko oikeutta vaatia päätepiste osoite ja näin urkkia asiakkaan yksityisiä ajoja jne. Aikanaan Rasimuksen edeltäjän Hyttisen kanssa olikin ihan hyvät juttutuokiot, mm. paikalliseen aluelehteen tein juttua, että huone on kyllä tuttu.
Eli tällainen ”jojo” on nyt syntynyt tämän taksiuudistuksen myötä, joka heilahtaa takaisin teidän suuntaanne, sen kautta kun olen saanut hyvän syyn alkaa tehdä pikaista paluuta toimittajan töihin. Invaliditeettihan ei sitä sinänsä estä, vaikka työtehot ja toimintakyky on aivan jotain muuta kuin ns. terveellä ihmisellä. Mutta ilouutinen todellakin on, että nythän ei tarvitse työkykyä esim. työmatkojen järjestämisen muodossa murehtia kun taksikyyti kulkee! Mikä ilo, ja aina voitte seurata etänä ruudulta missä olen menossa 🙂
Tästä ”henkiin heräämisestä” todella voin teitä kiittää, teitä henkilökohtaisesti, sillä vammautumisen seurauksena koko elämisen motivaatio oli jo hetken aikaa hukassa, pahasti. Nyt ei ole, kun olen löytänyt erittäin hyvän syyn herätä aamulla ylös, syyn johon panostaa tulevinakin vuosina. Teillä on ollut merkittävä rooli tässä asiassa, ja siitä kiitän vilpittömästi.
Palaamisiin, kiitos että vastaatte kysymyksiini, joita käytän pohjatietoina taksiuudistuksesta kirjoittamista valmistellessani. Viralliset haastattelupyynnöt esitän aina erikseen, enkä koskaan kirjoita tai julkaise missään mediassa mitään sellaista mistä ei ole etukäteen haastateltavan kanssa sovittu. Se on epäeettistä, ja jos ei riko lakipykäliä, niin rikkoo ainakin moraalia.
Mitä tuohon sääntöselvitykseen tulee, johon ystävällisesti käytitte aikaanne vastataksenne minulle, niin täytyy kyllä sanoa että homma on harvinaisen monimutkainen, siis erityisesti ylimääräisten kyytiläisten laskutuksen osalta. Ja kyllä varmasti taksikuskit voivat asiasta valaista asiakkaita, mutta jos tämä matkustajien määrää koskeva sääntö tulee Sosterin taholta, niin onhan Sosterilla asiasta viestintävastuu. Koko asiakaskunnalle, eikä vain minulle. Viestintävastuun perään tässä olen penännyt koko ajan.
Lopultahan tässä käy niin, että asiakaskunta jää yksin suhteessaan taksikeskukseen, kun Sosteri ja taksiuudistuksen toteuttanut taho vetäytyy kaikesta vastuusta. Senhän Heiskanen jo lehdessä totesi. Jep, näin sitä tomitaan Vammaispalvelun asiakkaiden kanssa.
Rakas päiväkirja. Viimeisten kalapaliikkien jälkeen aattelin et en toivu täst ikinä. Kalatiski räjähti, ja hitto et on ollu takki tyhjä. Kun se oli, ja edelleen on, se osoite-juttu, ja vankila-meininki. Nii että kyllähän ahisti ja itketti. Enkä oo ajanut taxil. Mistähä johtuis.
Mietin et jos tyypit jotka näitä “uudistuksii” suunnittelee, miettis omalle kohdalleen jotai vastaavaa ku mitä asiakkaille on käyny, eli vaikka että vielä eilen ajoit omaa autoo ja oli spontaani liike. Ni tänää sit sairastuit, ja sait kuulla et kaik on mänt. Varsinkii ajokortti. Ja et näköö on jälellä about 20%. Kukaa ei sillo alus uskaltanu sitä miule ees kertoo mitä on jälellä, vaiks kysyin ja kysyin. Lääkäriki oli iha hiljaa. Ku se vissii luuli et alan solmutaiteilijaks, ja leikkii köysinaruleikkejä. Muistan ku v*ttu ahisti se et kukaa ei sano MITÄÄ. Eikä kerro MITÄÄ. Vaikka omast mielest yritin kysyy. Ni ei kerrota. Hiljaa vaan ollaan. Arvatkaa onko hiljaisuus PAINAVAA ku on tämmöne kuulo kun ihmisellä on. Se on tosi painavaa.
Ja nyt sit sama meininki v’tu sosiaalityyppie kans, Mitää infoo ei tuu, juttuja vaan mätetään niskaan ja that’s it. Ja karkuun et pääse. Ei oo eläkekertymii, eikä rahaa eikä säästöjä. Eikä duunia. Ja et sit oot v*tu sosiaalihuollon vankilas lopun ikäs, 42-vuotiaasta alkaen. Ihan tosi tähtihetkii tääl vedellään, jees jees.
Mietin vaan, et suunnittelisivatko enää tämmösii, jos ees joku siel osais vähä funtsii millaista asiakaskunnan elämä on? Ja korotettaisko oikeesti “palvelun” omavastuun hintoja jos päättäjät oikeesti tajuis millast realiteettii tääl eletään? Et jos niinku tämmöne arpatiketti osuis omalle kohdalle. Niinpä! Terkkui hei vaan Sosterixin kuntayhtymän hallitukselle!
Et jos niinku mainitsen semmosest “menolippu Kreikkaan” -ideasta, nii kyl se johtuu ihan siitä, et se ois aika moneski mieles perusteltu veto. Ei oo enää mitään mikä pitelee. Tää paikka on ainoo. Ja kontrollis en suostu elämään, et sit mie lähen täältä. Ei oo mitään menetettävää, ku vähän niinku “meni jo” ku silmät himmeni. Et jos tää homma tääl menee tämmöseks, mitä tää nyt onkaa, vankilameininkii, niin sit on parempi iha oikeesti kehitellä jotai ihan muuta. Ja Kreikka on iha yhtä hyvä vaihtoehto ku moni muuki paikka. Sinne vaan johonki lämpimään, missä tomaatti kasvaa. Oon nimittäin tarhuri, iha ite oppinu semmonen, ja jos jotain osaan, niin osaan kasvatella ruokaa. Tomaattii, paprikaa, kaalii, sipulii jne. Ja luomuna tietty. ❤
Eihä kukaa pysty typötyhjäl takil elämään, ja ottaa vastaan tämmöstä mättöö, ilman et sielu näivettyy ja kuolee. On niitä kaloja vaan jostain saatava synnytettyy, ja nehä ei kontrollissa synny, sen nyt vauvakii tietää. (Kalajutun juuret on täällä.) Hippimeininki auttaa, ja hippinä oon sit laitellu siemenii multaan ja kaikkee semmost. Ja yrittäny olla immeisiks. Et uusia pikku fisuja syntyis, ja niistä vois tulla isoja paksuja tunne-elämän hedelmii, oikein terveitä ja tasapainoisia sellaisia. Vähä harmaata on kyl pielly viime aikoina, niinku viime syksyst saakka. Sais aurinko paistella, tunnepuolellakii. No, sytytin kynttilän, sen kirkkaan liekin nään hyvin, ja pistin Sosterixin ja roomalaiset mielestä pihalle.
Glaukooma-tyypille harmaus on vakiosettii. Maailma on hämärtynyt. Vähän niinku Frodolle kävi Sormusten sodassa. Frodo alko hämärtyy. Koska Sormus. En oo kuitenkaan vielä ohentunu, senhän Sormus sai kans aikaiseks. Ainaki vaaka väittää et nainen ei ohene, vaikka sisällä tuntuu ajoittain, et varjo vaan on jälellä siitä mitä joskus oli. Ja vaikka miten vaakaa kepillä tökkisin tai yrittäisin varpaillani seisoo, ni ei auta. En muka oo ohentunu. Lopussahan Frodo kirkastui, “muuttui kirkastetun lasin kaltaiseksi”, vai miten se kirjan tarinassa menikään, ja purjehti Valkoisille rannoille. No ei oo semmostakaan täällä tapahtunut. Silmät jos kirkastuis, niin hitto. Valkosia rantoja tääl ei oo, muutaku Puruveellä mikä on täältä kaukana, (on muuten upeeta seutuu, käykee vaikka Rastissa lomailee!) ja purjehtimista oon miettiny lähinnä jonnekii toiseen tarinaan, mistä vois sillon tällön kurkkii tänne puolelle, ja huudella et koittakaa pärjäillä siellä. Vähän niinku Veljeni Leijojanmielessä Joonatan ja Korppu seikkaili leiritulien ja nuotioiden maassa. Mut tääl sitä viel ollaan! Pitäs pari rojektii saada valmiiks. Ne painaa sydäntä silleen hyväl taval, et ei malta jättää kesken. ❤
Pitelee noita ilmoja joo. Jäätiin päällikön nelivedolla rinteeseen kiinni, ku tuli plussan kelit. En kommentoinu. Iteppähän tietää. Pari kertaa ku oli veivattu ees taas ja otettu vauhtii, ja vieläki auto jysähti lumeen, sanoin ääneen et voin nousta kyydistä pois et lasti vähän kevenee. Päällikkö totes rauhallisesti et “tää on tätä ajamisen filosofiaa”, peruutti taas yhden kerran, vaihtoi vaihdetta ja painoi kaasua. Sit nous auto pikkunyppylästä ylös. Paraskii sanoja. Mie muistan sen yhen kerran ku pysähyttii Kuortissa kahvile. Mikkelin liikkuvat istu siellä kans, porukalla. Sitku lähettii jatkaa matkaa, Päällikkö käveli niiden pöytään, morjensti, ja totes “Mie lähen nyt. Meinasitteko työ perässä pyssyy?” Tuo oli sitä ajamisen filosofiaa silloin joskus. Enne automaattikameroihe aikaa. Ihan ne puheväleis kyl sit kuitenki oli, kilpa-ajoista huolimatta, liikkuvat ja päällikkö.
No ei ollu liikkuvia nyt kotipolulla. Tän “upotaan lumeen” episodin jälkeen huokasin ja aattelin et nyt istun Metsäkodis ku tatti, enkä lähe mihinkää. Ja että onneks on noita nykyään rauhallisia ja rauhanomaisia puskafilosofeja lähistöllä, lisää vaan samaa sorttia kiitos! Mut on se vaa mualimale aina kuitenki lähettävä sohloomaan. Kauppaan tai jotain. Noh, ennenku seuraavan kerran soitin taxi-keskukseen, mie meditoin ja poltin suitsuketta ja aattelin et oon oikee kullannuppu ja ihan nätisti juttelen, yhtään en korota ääntä. Vaikka viinii ei nyt ookkaa, ni äksy ei kuitenkaa tarvii olla. Yritin muistella sitä Jarkko Martikaisen mainiota ohjetta.
Oikein kivasti meni. Tilasin taxin ja oli mukava henkilö puhelimes. Noh, sit hää kyssyy kohdeosoitetta. Et mihi oon menossa. No mie siihe rykäsin et vissii ilma osotetta ei ajella. Nii keskus sit siihen kommentoi:
“Kaupunki vaatii osoitteen”.
Mitä?
Joo. Kaupunki vaatii osoitteen.
SIIS MITÄ?
Kyllä. Kaupunki vaatii osoitteen.
Joo kyl mie muistan et mie sanoin että miul on ehkä vähä keskivertoo parempi kuulo. Nyt kyllä kuitenki tuli semmonen kommentti keskukselta, että aattelin et miulla on ihan oikeesti kuulossa tosi pahasti jotain vialla. Että kaupunki on se taho, joka tän koko kontrollin on laittanut alulle ja päälle, vaatimalla osoitetietoja kyytiläisiltä. Se ei olekaan taksikeskus, saati jokin “tekninen syy”, kuten jossain vaiheessa annettiin ymmärtää. Vaan Savonlinnan kaupunki. Eli eihän se voi tarkoittaa muuta kuin Sosterixii.
Pakko oli jäädä jankkaamaan tätä asiaa kun en meinannut, taas kerran, tajuta että mitä tässä oikein tapahtuu. Ja miullahan on se puhelu nauhalla, tietenkin. Niinku keskuksellakin.
Haihtui kyllä suitsukkeiden harmonia, mielenrauhat ja toiveet universaalista maailmanrauhasta sekä Dalai laman opit aika vauhdilla, samantien sumuna ilmaan. Ei räjähtäny kalatiski, ku ei enää ollu mitää mikä ois räjähtäny. Tonnikalan raato on vielä joo, mut siitä on tainnu räjähdyskaasut tulla pihalle. Itku ei oo vielä tullu. Toivon et tulee pian ettei jää sisuksiin tukkoja tekemään.
ROOMALAISET !
Kuvassa on pätkä sarjakuvasta Asterix ja Obelix ja Kleopatra. Obelix mäiskii roomalaisia rakenteilla olevan pyramidin isoilla kivilohkareilla.
Yritin olla rauhallinen. Ettei paineet nouse, ja se vähäkin tuosta jäljellä olevasta näöstä häviä, jos paineet nousee ja näköhermo kärvähtää. Ihan oikeesti yritin, mut semmoseks sanattomaks tuijottamiseks homma vaan käänty. Niinku tuijotat, mut et kuitenkaa nää mitään. Aattelin et kun mie hengittelen ja otan rauhaksii, ihan niinku Rokka sanoo Tuntemattomas et hyreksit vaa hiljaa itekses, nii kyl se siitä. Ku koko elämä on ollu yhtä helevetin rumppuuta ja kauheeta mättöö viimeiset reilu puol vuotta. Ei oo Kärjala mänt, mut voip sannoo et aika paljo o mänt. Iha tosi paljo lähti elämästä ku näkö mäni. Nii pikkase haastetta on ollu yrittää olla positiivine, ku oot kuiteski sisältä rakennettu sillee, et sitä tunnetta piisaa. Ja välil aika paljonkii. Mut jotenki vielä kauheempaa sit se, että ku sieltä ei enää nousekaa mitää. Et on vaan tyhjää. Niinku vakuumii pakattu kalanraato.
Se taho “joka sinuu yrittää auttaa ja palveluu järjestää onkii ite koko tän saatanan kontrollin takana.”
Miks en sit kuitenkaan oo yllättynyt. Noin niinku loppupeleissä. En vaan halunnut sitä uskoo.
Muistan ku kyytipalvelu tuli loppusyksystä voimaan. Reilun kahen kuukauen odottelun, paikallaan kökkimisen ja painajaismaisen elämänvaiheen jälkeen. Muistan ku ekaa kertaa taksi tuli ja aattelin taas et hyvä täst tulloo, otetaan nyt ihan rauhaksii vaik on täs viime aikoina vituttanu nii et veri ei kierrä. Ja ollu iha kauhee olo ku elämä otti tämmöse suunnan. Sen mie muistan ku paikallinen taksiyrittäjä tuli ekoja kertoja minuu hakemaan ja juteltii ja naureskeltii. Ja oli oikeesti mukavoo. Ehkä ekaa kertaa koko syksyyn. Ja mie pääsin liikkeelle. Eikä kukaa kyselly mihi oot menossa. Osotteita. Matkalla mietittiin mikä olis näille silmille järkevää, ja vähän säänkin mukaan liikuttiin ja vaihdettiin päätepisteen paikkaa ihan sillä, et missä mie parhaiten nään liikkuu, riippuen kellon ajasta ja päivänvalosta mitä oli jäljellä. Ukko vaa myhäili et elä sie huoli, kyllä kaikki järjestyy. Että kyllä myö täälä kuule pärjätään.
Tuntuu että siitä on tosi pitkä aika.
Nyt vähä sumentaa, niin pitää keksii jotain kevennystä. Näkö aina veivaa sillonku sydän tykyttää kurjalla tavalla. Sen oon huomannu. Ni senki takii pitää nyt olla kunno hippi, ja niinku immeisiks. Äksy on se mikä vie kiukun tielle, ja se ei kyl oo hyvä, ei ollenkaan. Onneks on se vuodenaika käsillä, jolloin tarhuri alkaa laittaa siementä multaan. Niinku tomaattii ja silleen. Vahva suositus, siitä saa elinvoimaa.
Koittakeeha pärjäillä. Mie oon nyt tarinoinu ihan tarpeeks pitkii juttui tänne, et riittää lukemist vähäks aikaa ite kullekii säädylle, ja pien lakisääteisen tauon. Niin pitkää ku huvittaa. Muut pääsee töistään irti, ja sen semmosista irti, mut mie oon tän sosiaalipaskan kans naimisis koko lopun ikäni. Anteeks vaan, pitäs varmaan olla tosi kiitollinen hyvinvointivaltiolle, mut pikkase o vaikee löytää motivaatioo just ny. Ehkä se sieltä vielä löytyy, ehkä ei, mut just nyt ei oo ku vakuumii pakattu tyhjiö. Joten se o tauon paikka. Ja ihan muut jutut kehiin nyt. Et ei tarvii jumalauti soitella poliisii, palokuntaa tai ambulanssii, jos ei kuulu. Ei kannata. Ku ei ne tänne ees pääsis nyt ku tie on tuos kunnos. Iha hirvee sirkus ois sit tuol naapuris, ja niitte elämä menis sekasi jos piipaa sakki ilmestyy sinne pihaan tukkimaan ajotiet. Ne o nii hyvii tyyppei et ei niile semmost voi tehä! Et ihan turha hermostuu, yhtään kenenkään, jos puhelimeen ei saa yhteyttä. Ei pie hötkyillä. Kyl se on päälä, mut kentät vaihtelee tääl tosi paljo. Ja sitä paitti Obelix käy tääl, meil on lumen puotushommii ja semmost, nii täs mikä hätä oo. Ja niit suksiiki pitää tervata!
Heiiij rakas päiväkirja! Mie aattelin, nyt ku lukijakunnan määrä alkaa posahtaa pilviin, et mie laitan semmose erillise infosivun siitä että “mikä ihmeen Kela-taxi & sote-taxi”?? Eli nyt tulee niinku iha perinteistä Q&A meininkii, eli Questions and Answers. Lukija kyssyy, ja Maria yrittää pipertää tiälä vastauksii. Viskatkee hei meilillä piähän jos tuntuu et mänö yli hilseen, nii mie koitan parannella! Kiva!
Sain jo viestii, et yks tyyppi ei tajuu mitää koko taxi-jutust, ja sit tuli toine ja kolmas ja jne viesti vähä samaan henkeen, ni mie aatteli et hei miepä teen semmose INFO-SIVUN. Et ku ite täs Sosterixii vähä niinku suukottelen sillee lempeesti noista viestinnän puolen aukoista, nii mites ois jos iha ite petraisin pikkusen 😉
Niin nyt sie löyvvät sen sivun tuolta blogin oikeesta reunasta otsikolla Kela-taksi & sote-taksi. Tai jos sie mobiliina tääl liikut, niin se sivu on varmaan koko ritirampsun perässä. Sori siitä, nää WP:n ilmaispohjat on vähä tämmösii, et ei kaikkee saa just millilleen sillee ku ite haluis. Mut näilä mennään nyt, ku ei miul oikei budjetti riitä siihe et alkasin palvelintilaa vuokrata ja silleen.
Yritän päivittää sitä sivuu sitä mukaa ku jotai tulee mieleen. Tää koko TAXII-juttu on ihan älytön kiemura, ja kyl täs kuulkaa hikee pukkaa ku itekki yrittää kartal pysyy näist asioista.
Kuva on kuvakaappaus Facebookin Puskaradio Savonlinna -ryhmän Kela-taksia koskevan keskustelun kommenttikentästä. Sitä en muista kuka tämän kuvan sinne oli postannut.
Ongelman ytimessä on 1.7.2018 muuttunut taksilaki, joka on avannut oven keskuslähtöiselle taksitoiminnalle sekä Kela-kyyteihin, että sote-kyyteihin – kilpailutuksen kautta. Eli kilpailutus ja se mitä se saa aikaan, on kaikkien näiden ongelmien ytimessä, kuten alla olevien linkkien lehtijutuistakin käy ilmi. Tavalliselle taksimatkustajalle, siis terveelle ihmiselle, keskusken kautta taksin tilaaminen on ihan normisettiä. Mutta kun olet sairas, invalidi tai vammainen, niin tilanne on aivan toinen. Tässä pari linkkiä Helsingin uutisten juttuihin:
Mut siis hei miun iso huolen ja suuttumuksen aihe on näiden juttujen lisäksi (ihan ku täs enää muuta tarviis!) se, että Sosterix on TAXI-uudistuksen myötä ilmeisesti myös aika radikaalisti muuttanut TAXI-palvelun, eli siis sen sote-taksin sääntöjä, ja näist ei oo infottu meille asiakkaille mitään etukäteen. Infokirje tuli tammikuun lopussa, kun muutokset tuli voimaan seuraavalla viikolla. Jep. Semmonen nettisivu ilmesty joo helmikuun alussa sinne Sosterixin sivuille, mut iha oikeesti – kuinka moni asiakas sinne tiensä löytää? Pahinta täs on se, että nää muutetut säännöt on semmosii, et niistä niinku seuraa sanktio, eli että jos asiakas rikkoo sääntöjä, niin hän joutuu kirjaimellisesti sääntörikkomuksista maksamaan.
Niin täähän on ihan niinku vankilassa! Siulle ei kerrota mitään, varsinkaan sääntöjä, mut heti jos rikot niitä, nii ei ku vaa sanktiot peliin. Ja näin sit toimitaan sen kohderyhmän kanssa, eli Vammaispalvelun asiakkaiden kanssa, jotka on jo niinku valmiiks “todistetusti” avun tarpeessa – Vammaispalvelun asiakkaakshan sie eikä kukaan muukaan pääse ilman asianmukaisia lääkärien yms tahojen lausuntoja. Ja ennen kaikkee vähätuloisia. Siis oikeesti tosi pienituloisia. Niinku itekkii oon. Niin tää on niinku semmonen “hersyvä kukkanen” täs kaiken päällä. Eikös? Että “tarjotaan palveluu, mut ei kerrota sääntöi, ja hitsi jos mokaat niin hihihii, mepäs laitetaa siulle LASKU !” Tää on nyt niinku pelin henki.
Niin ehkä saatte kiinni siitä, että tämmösten juttujen takii mie niinku herneennyin, ja aattelin et pitääpäs alkaa harjoittelee komedian kirjoittamista. Ku eihän täst elämäst oikee muute mittää tule. Vähä liian vakavaks männöö.
Sokea. Piste. 