Kalapaliikin jälkeen aina vähä kalavajetta. Jossai pitää uusia fisuja synnytellä ja kasvatella. Oon ehkä universumin lottovoittaja, ku asun Metsäkodis.
Nosta vettä. Kanna vettä.
Zen.
Mieli lepää ja sydän sykkii. Tasaiseen tahtiin. Yhtään ei käyrä viuhdo tai vinguta ylimääräistä kurvia. Ai että. Onnenmuija.
Pilko puita. Kanna puita. Roudaa puita.
Kuvassa ystävän tekemät lapaset.
Ja lapasetkii tuommoset mansikat! Löysin ne postilaatikost yks kerta, ku potkukelkalla sinne päräytin kahtomaan oisko saalista. Ai että ❤ Iha minuu varten neulottu, rakkauvella. Vähä piti itkee tihrustaa. Alpakavillaa. Änkyröin, et ehä mie voi noi hienoja käyttee, ku tuhrautuuvat heti. “Ne voi pestä, käyttöö varten ne on tehty!” Aika täpäkkä vastaus kilahti takaisin melkein samoin tein. Se on täpäkkä täti, se miun Ystävä. Roomalaisil töissä, toisel puolel Suomee, mut sydän on kyl puhasta gallaialaista kultaa ❤
Että selevä. Käytetää nyssi lapasii. Ja joka paikassa ne onkii ollu mukana sen jälkeen. Autolla ku ajo, nii en voinu lapasii käyttää. Lipeksivät ratissa. Nii on täs nyt yks kaunis asia mikä on autosta luopumisen myötä tullu eläväks. Lapaset on tullu uuestaan miun elämään. ❤
Laitoin sit palautetta. Aiheesta kuljetuspalvelu eli Sote-TAXI. Niinku semmosen virallisen linkin kautta, mistä miulle vinkattiin, ja sanottiin et tästä kun laittaa palautetta niin se menee suoraan Sosterixiin.
Aattelin et ihan vaan muutaman sanasen laitan paperille, Ihan vaan muutaman sanasen. Mut ennenku sen teen, hengittelen, just sillee niinku buddhalaiset opettaa, ja oon oikein herttane ja hempee. Ja ehkä pikkuse poltan suitsuketta, ku se rauhottaa kaikkii aistei, ja koko kroppaa. Chänttäilen OM ja hyreksin muitakii mantroja. Vähän meditoin kans, nii oon sit ihan sydäntilas ❤
Muutaman sanan vaan kirjotan. Asiallisesti ja tosi hempeesti. Pehmeellä kynällä. Oikein pehmeellä.
“Polttaa päreensä”. ONKO TUTTUU? Mie luulen että miulta kärvähti vähän enemmän kun yks päre. Tais palaa koko helvetin korillinen.
Purkautu sit vissii ehkä vähä muutaki ku pelkkä TAXI-juttu.
Räjähti koko kalatiski. Siinä mänt. Turskat ja sillit ja muikut ja mädit. Lohet, ahvenet, hauet ja säret. Kaikki maholliset. Sinne mänt, posahtivat oikeen kunnolla
“Sormi vähän lipsahti näppäimistöllä.” Ilmiselvä työtapaturma.
Semmost se on, KUN IHMISET OHITETAAN. Jätetään huomiotta. Täysin. Ja tehdään päätöksiä heidän puolestaan. Päätöksiä, jotka vaikuttaa nimenomaan näiden kyseisten ihmisten elämiin. Negatiivisella tavalla. Ja sit ei edes reagoida, kun ihminen yrittää tulla kuulluksi.
Semmosta se on. Siinä alkaa kalatiskit räjähdellä. Aika paljon on tämmöstä nykyajan Suomessa. Ihan tosi surullista.
Yks iso kala jäi. Oikee tonnikala. Se paisuu paisumistaan koko ajan. Mätä kala, pakko olla, ei oo tervettä tämmöne paisuminen. Oikeen taas tuntee ku paineet nousee. Täytyy olla kaasua jossain tuolla sisällä. Eli räjähdysvaara. Pitää lähtee mehtään hippelöimään, et saa kalan pihalle, ettei poksaha Tietäjän, tai jonku muun naamalle. Ite nää jutut pitää duunata. Muut voi opastaa, niinku Tietäjä tekee, mut ite se duuni pitää tehä. Tunnepurku. Joskus ei vaan yhtään jaksais. Olla vastuullinen. Yhtään mistään. Varsinkaan tunnepuruista. Ois nii helppo vaan heittää tääki paska jonku niskaan, kiukutella, huutaa ja rähistä, ja antaa olla. Mut en mie haluu semmosta. Ihan kauhee olo tulee joka kerta, jos on vaikka taksikuskille murahtanut. Toiset on niin timanttii, aidosti. Ja voisiha mie tän blogihommankin haudata heti alkuunsa, jättää vaan ja antaa olla. Masentuu tänne ja alkaa ryypätä. Ja sit jossain vaiheessa vaan yksinkertaisesti hiipua pois. Kun ei oo hirveesti näkymiä odotushorisontissa. Mut aattelinpa nyt kuitenkin rustailla tänne. Sanan sinne ja sanan tänne. Aina kun jaksan. Niin jos tästä vaikka ois ees vetoapuu jollekulle toiselle, joka on vaikees tilantees. Ei sitä koskaan tiiä. Nii pitää nyt vaan yrittää tommosten mätien tonnikalojen kans duunia tehdä.
Kiitti ku jaksoit kurkata blogiin. oikein kaunista päivää siulle! ❤
Ensinnäkin todettakoon, että palautesivut ovat täysin kestämättömät näkövammaisen asiakkaan silmille. Ookoo, palautetta sitten laitellaan ja kirjoitellaan avustajan kanssa. Entäs henkiilöt keillä ei ole avustajaa? Ottakaa huomioon tällaiset seikat, kun ”kehitätte” verkkosivuja. Ihan eri pohjalta tulisi rakentaa verkkosivut. Miltä pohjalta, sitä voi kysyä vaikkapa näkövammaisten kuntoutuskeskus Iiriksen asiantuntijoilta.
Palaute koskee noin ylipäänsä uuteen järjestelmään siirtymistä.
Ensimmäisenä se, että MINKÄ VUOKSI ASIAKKAITA EI OLE INFOTTU HINTOJEN KOROTUKSESTA, joka on ollut tiedossa jo syksystä 2018. Puoli vuotta on ollut aikaa infota että kuljetuspalvelun hinnat, jotka jo vanhassa järjestelmässä olivat vähävaraisille todella kovat, nousivat entisestään. Nyt hinnat ovat kestämättömällä tasolla. Terveisiä Sosterin kuntayhtymän hallitukselle, virallinen valitus on tekeillä, ja tulee perille aikanaan. Ja sen jälkeen valituksia tulee säännöllisin väliajoin. Eipä tässä muutakaan tekemistä ole. Ehkä siitä hyötyisi koko asiakaskunta, jos yksi ihminen tämän kimpussa askartelee. Sopii toivoa.
Tiedoksi myös, että Savonlinnan linja-auto asemalta Enonkoskelle lähtevän linja-autolipun hinta on Simanalaan 5.50 euroa. Eli omavastuun hinnankorotukset EIVÄT OLE linjassa julkisen liikenteen hinnoittelun kanssa.
Toisekeen, hienoa että on avattu info-sivut koskien kuljetuspalvelun muutoksia. KUINKA MONI ASIAKAS ON SIINÄ KUNNOSSA, ETTÄ VOI ITSENÄISESTI LUKEA JA TUTKIA näitä infosivuja? Kenelle te näitä juttuja teette? Voi sanoa, näkövammaisen asiakkaan näkökulmasta katsottuna, että ainakaan itse asiakkaan roolissa en millään lailla koe matkan varrella saaneeni mitään infoa koskien koko taksimuutosta, ellen ole sitä pihdeillä kiskonut irti, tai vaatinut. Kaikista näistä asioista olisi pitänyt ETUKÄTEEN infota asiakkaita. Ja kyllä oikeusapuneuvojaan olen ollut ja tulen olemaan yhteydessä hyvin tiiviisti, kaikkien näiden asioiden tiimoilta.
Kolmanneksi, uusi hieno ”the matkakortti” ei sitten toiminut tänään. Kuka kuski ja missä, varmaan se sitten kaupungille saapuvassa laskussa näkyy. Yhden kyydin aikana kortti toimi ja hienosti, toisen kyydin aikana ei inahtanutkaan. Oli taas ”tosi hienoa” asiakkaalle, kun kaupassa käynnin jälkeen pakasteet sulaa kassissa, ja kuski ihmettelee mitä nyt tapahtuu. Kuka korvaa pilalle menneet ruuat? Vanhassa järjestelmässä kaikki tällainen hoitui, kun asioista pystyi sopimaan kuskin kanssa suoraan. Nyt odotellaan kaupan ovella ja ihmetellään että tuleekohan sieltä joku, ja jos tulee, niin milloin. Ja miten käy ruokien, esim. kesähelteellä. MIETTIKÄÄ VÄHÄN NÄITÄ ASIOITA ASIAKKAAN KANNALTA, IHAN OIKEASTI. Kilpailutukset ja keskus-tyyppiseen toimintaan siirtyminen on yksi juttu, mutta ihmisten elämien pilaaminen on toinen juttu. Sitä tässä nyt tehdään, Sosterin taholta.
Onko siellä kehittäjätaholla mukana ketään, kenellä oikeasti on AIDOSTI kokemusta siitä, millaista on vammaispalvelun arkea elävän asiakkaan elämä?
Kysymys viittaa neljänteen pointtiin ja siihen, että olen autoillut elämästäni yli 20 vuotta. Nyt kun en enää autoile, ja olen tämän ”palvelun” piirissä, sain tänään huomata että tämähän onkin saatanallinen kontrollointijärjestelmä: matkan päätepiste pitää ilmoittaa keskukseen. Mitä helvettiä? Ja taksa on lyöty mittariin valmiiksi? No tietenkin ilmoitin keskukseen paikan X, ja halusin mennä paikkaan Y, koska ei se keskukselle kuulu mihin olen menossa. Eikä tule kuulumaan jatkossakaan. Niin kylläpä oli mielenkiintoista huomata, että matkan aikana kuljettaja infoaa että ”ei saa muuttaa määränpäätä kesken matkan, että näin on ohjeistettu”. Niin kenen taholta on ohjeistettu? Eli asiakkaan liikkumisen vapautta käytännössä rajoitetaan todella isolla tavalla kun toimitaan näin. Ei käy. Ei käy. Jatkossa tulen ajamaan tasan sinne minne haluan, ja muutan mieltäni kesken matkan juuri niin monta kertaa kuin siltä tuntuu. Ihmisiä voi yrittää kontrolloida näin, mutta ei tule toimimaan. Kieltämättä myös se, että koko järjestelmä pohjautuu, siis matkakortin käyttö, tällaiselle lähtökohdalla, sai vakavasti miettimään sitä että miten laillista tällainen toiminta on. Ja kyllä tulen laittamaan tästä asiasta palautetta koko lopun elämäni. Ottaen huomioon että täytän tänä vuonna 42, tulette saamaan palautetta runsain mitoin usean vuosikymmenen ajan. Olkaa hyvät vaan.
Olen spesifisti pyytänyt Sosterilta toimintamallia sen tilanteen varalta, että matkakortti ei toimi. Tänään oli tilanne. Kuskilla ei ollut hajuakaan omavastuusta, minulla onneksi oli. Helpottaisi asiakkaiden elämää aika paljon, jos ystävällisesti voisitte järjestää kuljettajille infotilaisuuden tms mahdollisuuden saada infoa tällaisten tilanteiden varalle. Koko tämä uudistus, jota olen pitkin syksyä asiakkaana seurannut eri taksien kyydeissä, on toteutettu sieltä tännepäin, vaikka aikaa on ollut käytettävissä vaikka kuinka paljon. Siitä johtuu tämänkin palautteen äänensävy. Ja kyllä, olen tehnyt viestintää ja toimittajan töitä ammatikseni, ja arvaatte vaan tulenko tekemään jatkossakin. Toiminimi on edelleen olemassa, eli jos haluatte ostaa viesitntäpalveluja, tiedätte mistä tavoittaa. Ja varmaan tuli jo tämän viestin myötä selkeäksi se, että kaikki Vammaispalvelun asiakkaat eivät ole pysyvästi vihanneksia, ja heillä on myös aivotoimintaa. Ja he aidosti kärsivät siitä, että asiakkaita kohdellaan näin, eli että ei infota YHTÄÄN MISTÄÄN tällaisista muutoksista ennen kuin viime tipassa, ja noin ylipäänsä kohdellaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kuin roskaa.
Mitä tulee tulee infosivuilta löytyvään ”ei hätää, voi edelleen käydä rauhassa mökillä ja asioida kaupassa samalla kertaa kun olet matkalla sinne”. Aivan uskomatonta paskaa. Siis aivan oikeasti tuosta noin vain todetaan, että jos asiakas on kaupassa ”yliaikaa”, niin kortilta vähennetään matkoja. Onko tämä laillista? Tästä olen laittanut juristille spesifin kysymyksen. Ja viitaten yllä olevaan kommenttiin että kohtelette Vammaispalvelun asiakkaita kuin roskaa, tämä esimerkki juurikin todistaa pointtini: kaikkein vähävaraisimmille ja köyhimmille voi tuosta noin vain todeta, että ”hei, voit edelleen käyttää palveluja, ja ei se mitään että olet vammautunut, mutta kyllä se taksi oottaa. Siulta vaan viedään sit matkoja pois, et heippa ja koita pärjäillä, kun yrität miettiä miten pääset sieltä mökiltä kotiin, kun matkakortti raksuttaakin tyhjää”.
Asun keskellä metsää asutuskeskusten välissä, joten tottakai tällaiset seikat kiinnittävät huomioni. Mutta hei, ei se mitään. Sitten kun matkakortin saldo potkaisee tyhjää, olen sosiaalityöntekijän kimpussa ja totean että nyt on saatava matkoja lisää.
Ja tuo matkan tilausaika kaksi tuntia ennen on ihan hevonpeetä. Keskus laittaa kutsun autoille ilmoille vasta tuntia ennen asiakkaan pyytämää lähtöaikaa. Mitä luulette että tapahtuu, kun asiakas tilaa taksin täältä korvesta, jonne talvella ajetaan eri reittiä kuin kesällä, ja jonne useimmat taksit eivät edes löydä perille, silloin kun paikallinen taksi ei pääsekään hakemaan? Auto lähtee kaupungista, ja ajaa vähintään 30 minuuttia tänne. Jos löytää perille. Eli aika tiukille menee, että auto ylipäänsä ehtii asiakkaan tilaamaan ajankohtaan. Mut hei, mm, tällä argumentilla Kelasta irtosi vakiotaksi-oikeus, koska hei, onhan tullut testailtua tätä asiaa käytännössä viime syksyn ajan täällä korvessa. Oikein herttaista ja kivaa juu on odotella ja ihmetellä, että tuleekohan joku ylipäänsä hakemaan, ja jos tulee, niiin milloin. Että ehtiilöhän sitä ihminen sovittuun tapaamisajankohtaan. Ja ihan turha on alkaa tähän laittaa vasta-argumenttia tyyliin ”tilaa taksi lähtemään aiempana ajankohtana”. Helvetti vieköön kukaan ala elämäänsä käyttämään siihen, että pitkin maita ja mantuja sitten odotellaan talvipakkasessa tuntitolkkuja siksi, että ”piti tilata taksi aikaisemmin että varmasti ehtii perille”. Ei käy. Pointti on siinä, että kaupungissa tuo tunnin varoaika keskuksen taholta ehkä jotenkuten toimii, täällä maalla ei silloin, jos paikallinen auto ei pääse hakemaan, ja auto tulee kaupungista. Siinä kustaan asiakkaan sukkaan ja isosti. Että terveiset vaan kehittäjille.
Kiva kun jaksoitte lukea palautteeni,. Stay tuned for the next episode, kyllä näitä mielellään kirjailee tänne järjestelmään kunhan taas ehtii uudistunutta taksipalvelua käyttää. Sikäli kun siihen on varaa. In the mean time, eli sillä välillä keskitynkin Sosterin kuntayhtymän hallituksen yhteystietojen selvittämiseen, sekä heille osoitetun palautteen ja virallisen valituksen tekemiseen.
Niin ja poistakaa nyt helvetti vieköön tuo idioottimainen kalenteri tuon palautelomakkeen syntymäajan kohdalta. Ikä ja terveys menee siihen, kun yrittää omaa syntymäaikaansa saada systeemiin syötettyä.
Jos haluatte printata palautteesta mallikappaleen kahvihuoneen seinälle, ei kun vaan. 🙂
Rakas päiväkirja. Huoli-energia ja hössöttäminen on miusta hupsuu. Ite aattelen et hei, jos on joku probleema, niin funtsitaanko ratkaisuja? Ja landella on pärjätty aina. Niinku hyvin! Okei, myönnän et on hetkiä jolloin tää filosofia painuu sukelluksiin ja pahasti, mut kyl se sieltä aina takas pintaan on noussu, sit jossain vaiheessa 😉
Vähän tän sorttista vastasin, kun yks ihana lähetti huoli-postii, et miten sie nyt sielä pärjeet, sokeena, jos on semmone olosuhde et autolla ei pääse pihaan asti. Ja siun pitää kanniskella painavia kauppakasseja ja muuta tavaroo. Niin mie aattelin et hitsi. Kaikkihan tietää et miula on Pinky! Mut en oo varmaan muistanu siitä täällä sanoo.
Pinky! Kuvassa on miun pinkki pulkka jolla lasken mäkeä ja roudaan kamoja.
Pinky on ihan paras! Sokko erottaa värin jo kaukaa, et jos kärry on hautautunu lumeen niin kyl se sielt löytyy. Ja Pinkyllä vedän lastin mäkee ylös, sillonku meen oottelee kyytii tuonne ylös. Sit ku kyyti tulee, lastataan kamat ja Pinky isketään hankeen oottelee sitä kun tuun takas kotiin. Ja sit kotimatkal nappaan Pinkyn hangesta, ja lasettelen mäkeä alas, välillä täydellä ja välillä tyhjällä lastilla. Vähän niinku surffimeininkii! Et tääl saa iloset pulkkamäet kaupanpäällisiks! ❤
Niin ja elkää kahtoko liian tarkkaan, ei oo kaikki tyhjät kaljatölkit tuos kassissa miun jäliltä. Tää mikään majatalo viel oo, mut kyl tääl käy porukkaa, ja joskus tölkkikin suhahtaa auki, varsinkin sillon kun saunotaan, niinku pitääki! 😀
Niin ei tässä mitään huolta tarvii. Olosuhde on semmonen ku on, ja ihan ite oon tän valinnu. Koska tää olosuhde sopii miulle. Ja mie oon täällä pistäny menemään ikäni. Ja aion pistää menemään lopun ikäni. Kaikkeen löytyy ratkaisu, jos ei heti, niin sit joskus myöhemmin! Niin ja suksetkii on. Obelixil on hei tervatut puusukset! Repikää siitä. Että tyylillä täällä vedetään!! Varsinkin kun on Pinky!
Rakas päiväkirja! Mie unohin et välil pitää keventää, et jaksaa taas. Ei aina pie möyhkätä, vaikka miten ois isoja juttuja elämässä, ja ympärillä. Silloin pitää vaan ottaa tilaa, ja olla omassa rauhassa. Onneks on sokkohipillä näitä zen-mestareita tässä ympärillä, jotka muistuttaa asiasta.
Tyyppi! ❤ Kuvassa on maailman jääräpäisin pieni kissa, tassu teekupissa. Hää tykkää lotrata veden kanssa.
Tän yhen zen-mestarin kans saan juua aamukahvii, ja kaikkee muutakin nestemäistä, aina ajoittain. Tyyppi on ihan ihme, se on pennusta asti tykänny lutrata nesteiden kanssa. Eikä näytä viehätys kadonneen asiasta. Joka kerran tulee iloinen ja hyvä olo, kun tämmönen tyyppi pyörii jaloissa, tai touhuaa ruokapöydällä jotain, joo just sillä pöydällä millä ei sais kissa touhuta yhtään mitään. Yritäpä tuota estää 😉 😀 ❤
Voi rakas päiväkirja! Mie huusin Auvolle taas. Anteeksi Auvo! ❤ Oot maailman ihanin kuljettaja, sympaattinen ja lempeä, ja ihan kauheeta on kun miulla hitsaa kiinni. Sen takia kun just sie satuit olemaan se kenen kanssa ajettiin eka kyyti “uudessa systeemissä”. Ja miulle selvis että miun elämästä on tullut vankila. Ja sit mie posahin. Taas.
Vanhassa taksisysteemissä riitti se, että tilaat taksin ja sit lähetään. Matkalla voi miettii missä haluut jäädä pois, ja jos haluut pysähtyy matkalla vaikka kioskille tekee loton, niin kiva hei, kyllä onnistuu! Tottakai! Tai vaihtaa päätepistettä kesken matkan, jos suunnitelmat muuttuuki äkisti, joku kaveri vaikka soittaa et tavataanko toises paikas ja hieman toiseen aikaan, koska hänellä aikataulu venyy ja paukkuu. Helppoo oli. Ja aattelin et tottakai semmosena jatkuukin. Semmonen niinku normaali ja tavallinen elämä, mitä kaikki muutki elää. Paitsi me Vammaispalvelun asiakkaat, se selvis miulle nyt.
Niin miehän sit ilosena kävelin autoo vastaan, aattelin et oon positivine ja kaikkee, ja säästän kuskia hinausauton tilaamiselta kun lunta oli tullu niin paljo, että ei oikein muulla pääse kun nelivedolla. Mutta sieltähän tulikii Auvo, ja Auvolla on neliveto! ❤ No mut sain hyvät kävelyt hei! Liikuntaa! Mut ans olla ku pääsin kyytii, ja ekaa kertaa vilauteltii uutta hienoo tikettikorttii laitteeseen, niin siinä sit kävikii ilmi että ilmoitettua päätepistettä ei voikaan muuttaa.
Siis mitä? Että mitä?
Joo kuulin kyllä kun soitin keskukseen, että kysyivät mihin oon menossa. Jotain siinä änkytin että Prismaan, kun en muuta keksiny. Mut halusin muuallakin käydä. Aattelin että no autossa kuskin kanssa sitten jutellaan, niinku ennenkii. MUTTA. Se tikettikortti iskikin hinnan saman tien siihen mittariin, siis omavastuun joka matkasta maksetaan, ja just sen määränpään mukaan mikä keskukseen on ilmoitettu. Niin mie istuin siinä että mitä häh, enkä tajunnu ollenkaan. Ei kukaan oo mitään kertonu. Ja kun sanon mitään, niin todella tarkoitan että ei oo tullu sanaakaan infoa tällaisesta. Yhtäkkiä kaikki vaan muuttuu, ja that’s it. Ai v*ttu että alkoi suoni punottaa. Ja kalat lennellä. Kylläpähän Kalakauppiaan alter ego napsahti päälle aika nopeella, ja alkoi kala kuulkaa tuoksua autossa. Voi häpeä, ihan kauheeta. Anteeks Auvo! ❤
Niin mie sit halusin käydä muuallakin, ja autossa opin että ei saa muuttaa määränpäätä. No arvatkaa vaan. Määränpäätä sitten muutettiin, koska SOKEA, helvetisti lunta kaduilla ja sohlaa nyt tuolla sitten menemään. Keskukseen piti sitten soittaa, Auvo soitti ja kysyi ja selitti.
Mutta mistä mie tiiän MIKÄ on sen R-Kioskin osoite mihin halusin mennä? Voi jumalauta, oikeesti! Että nyt sit pitää alkaa karttakirjaa kantaa mukana tästä lähtien (sokeelle helppo nakki, jees jees!!), että pitää olla tiedossa joka helvetin osoite mihin oot ajamassa. Kun ennen riitti se, että kuskin kanssa juteltiin missä haluaisin jäädä pois, ja sit ku ollaan perillä, kuski katsoo kilometrit ja omavastuu maksetaan ajettujen kilometrien mukaan. Ja sillä siisti. Ja mitä helvettii se kenellee kuuluu mihi mie oon menossa??? Ei yhtään mitään. Yhenkää kaverin osotetta EN ANNA tähän systeemiin, ja kyl oikeesti v*tuttaa et pitää läheisten osoite antaa. Miten tämmönen saatanan kontrollijärjestelmä on missään suhteessa mihinkään yksityisyyden suojaan? Haloo?? Kyllä kala haisee, ai jumankekka! Tää haju ei irtoo ikinä, vaikka miten liottasin itteeni saunassa. Ja kukaan EI OO INFONNU tämmösistä muutoksista YHTÄÄN MITÄÄN. Sille kohderyhmälle keitä tämmöset muutokset koskettaa.
Nii että mitenkä meni, noin niinku omasta mielestä? Sosterix?
Niin nyt ei sit enää onnistu YHTÄÄN MIKÄÄN SPONTAANI LIIKE. Siinä meni vapaus. Kerta heitolla. Kyllä olin Idefix, kun autosta ulos pääsin. Ei oo todellista tämmönen! Kertokaa miulle, että miten mie landella liikun? Sukulaisten luo, jotka “asuu jossain tuolla pusikoissa, sen ja sen koivumetsän takana, jonne se kärrypolku lähtee sen ja sen männyn luota?” Niin miten helvetissä mie selitän tän sinne TAXI-KESKUKSEEN? “No se on se kuusi siellä Kattilamäessä, sen jälkeen käännytään vasemmalle, ja siitä alkaa sit niinku niitten pihatie. Pennusta asti oon siellä käyny kylässä, mut v*ttu osotetta en TIIÄ! Tiiän vaan et siellä se torppa seisoo, ja sinne minuu on pyyvetty kylään. Ja että tästä omalta torpalta on noin 15 km sinne, pihasta pihaan.” Ai jumankauta.
On täällä tullu ajettuu viimeiset reilu parikymmentä vuotta, ihan itse, omalla autolla, ja on tiedossa tien pätkät, kärrypolut, kinttupolut ja kilometrimäärät. Että suunnilleen montako kilometriä mihinki on. Mutta eihän niihin kaikkiin paikkoihin OLE OSOITTEITA edelleenkään, varsinkaan joihinkin onkipaikkoihin, marja- tai sienipaikkoihin, tai uimapaikkoihin. Myöskään kaikkiin asuinpaikkoihin, vaikka virallisten standardien mukaan pitäis olla. Mut ei oo. Meiänki torppa oli ilman tienviittakylttejä ja talonumeroita aika pitkään siirtymäajan jälkeen.
Vaikka kuinka monta juttukeikkaa oon käyny tekemässä silleen, et ajo-ohjeet on ollu tyyliä “no kiännyt siitä hiekkatien huarasta sinne sivutiele sen pajupuskan jäläkeen”. Tälleen on eletty, ja ajettu Kesälahdella, Punkaharjulla, Savonrannalla, Kerimäellä, Enonkoskella ja Sulkavalla. Ja perille on löydetty joka halvatun kerta. ILMAN navigaattoreita, rakkineita ja systeemejä.
Niin että uudistunut taxi-systeemi. Ai että. Silmissä vilisi vankilan kalterit, ja itku pääsi. Siinä meni miun elämä. Sohlasin lumessa eteenpäin ja itkin. Ja tietenkin kaaduin, koska sokee. Enkä nähny mitään, koska itketti. En oo jumalauta vielä kunnolla tajunnu ees sitä, että näkö on menny, ja et oon niinku sokee. Et en vaan nää. Ja sit pitää tämmöstä kaiken tän paskamuutoksen päälle yrittää suodattaa. Niin kyllähän täs nyt alkaa paineet, ja silmänpaineet varsinkin, kohota vähemmästäki. Et tällee sitä vetää Sosterix, niinku viimesen päälle huolella, just niitte ihmisten kans ketkä on sairaita, sairastuneita, vammautuneita, tai jopa ihan tosi pahasti monivammaisia. Miullahan on vielä helppoo hei, ku muu kroppa toimii ihan normisti. Näkö vaan on himmenny.
Ei sit v*ttu ajeta, ja käydä. Sukulaisissa tai kaverien luona. Usealla kaverilla on mummonmökit tuolla puskissa, joiden teiden nimistä ei oo mitään hajuu, saati talon/kiinteistöjen numeroista. Niin miten v*tussa mie sinne tilaan TAXIN nyt tällä uudella systeemillä? KUN ON KONTROLLI PÄÄLLÄ. Että ei ajeta ilman että päätepisteosoite on tiedossa. Itkusta meinannu loppuu tulla kun “pikkasen pukkas kalapaliikkia päälle”. Onneks ei kaatuessa sattunu, lumessa on paljonki hyvää, ja pehmennys on yks iso hyvä juttu. Se nyt vielä puuttuis, jos pitäis mennä lähellekään sairaalaa näissä fiiliksissä. Saattais lääkäri saada kalasta päähän. Ja mie todennäköisesti joutusin pakkohoitoon, kun se on yks pakkohoitoon joutumisen kriteereistä et alkaa riehuu lääkärin vastaanotolla. Saattais oikee valaskala pulpahtaa pintaan, kyllä joo, kun lääkäriin vielä joutus. No onneks tää meni nyt näin. Lumi otti hyvän kopin.
Huhhuh. Kylläpä haisee kala. Ja pahalle haiseekin. En tiiä osaako Tietäjäkään tämmöstä hajua karkottaa. Jossain sisuksissa on ilmeisesti mätänevä ruoto, eihän tätä muu selitä. Ja ulos se pitää kaivaa, jollain pelillä. Pitää vaan yrittää uskaltaa Tietäjän pakeille mennä sit taas kun aika koittaa. Taxilla ajetaan juu. Kela-taksilla juu, et saa ainakin hetken helpotuksen tästä SOTE-TAXISTA.
Anteeksi Auvo että mie huusin. Ei oo siun syy. Kyllä ne syylliset tuolla Arkadianmäellä istuu, sit loppupeleissä, jos tässä jotain tahoa sormella osoitellaan. Paska valuu alaspäin, sehän se on se maailman vanhin fysiikan laki. Nyt se valahti Sosterin Vammaispalvelun asiakkaiden syliin, ja oikein ripulina valahtikin. Mut kato hei vammaset, ja heikot, nii ketä kiinnostaa.
“Juo lämmintä viiniä. Älä äksyile. Nauti elämästä, koska se on lyhyt.”Jotain tän suuntaista sanoi Jarkko Martikainen maailman vanhimmasta aforismista keikallaan Savonlinnan Kulttuurikellarissa. Voi pojat. Keikalle pääsin Obelixin kyydissä, ja kylläpä sielu lepäsi kun sai hitto vieköön vapaan hetken TAXEISTA ja kaikesta asiaan liittyvästä edes hetkeksi. Kyllä sitä ihminen nyt osaa arvostaa vapauttaan. Nyt kun on sen menettänyt.
Rakas päiväkirja. Hipilla hikee pukkaa, ku pitää miettii mite tän nerokkaan taxi-uudistuksen kans toimitaa nys si. Koska oon hippi, haluun asuu tääl puskas, koska oon menettäny elämässäni nyt aika ison osan kaikkee sen myötä ku meni näkö. Ne jutut mitä pystyn tekee, ja mitkä pitää minuu hengissä ja käynnissä, ja antaa fyysistä ja henkistä ravintoo, liittyy aika pitkälle viherhippeilyyn, eli puutarhahommiin.
Kyvassa ihana jumaltenkukka, omassa kukkapenkissä. Sydän.
Niin jos lähen täält puskast nyt sit suunnittelee muuttoo johonkii, vaikka Savonlinna-cityyn, tai jonnei toisel paikkakunnalle, niin kyl se on vähä niinku hautajaismeininki. Tai niinku aika paljonki.
Sit on viel semmosii kummii juttui, et ku menee yks aisti pois pelistä, niin muut aistit vahvistuu. Oon ehkä jotai maininnu tuosta miun kuuloaistista, eli että on “pikkasen herkkä kuulo”. Käytännössä jos haluu puhuu jotain sillee et mie en sitä kuule, edes kuiskaamalla, niin kannattaa pitää parin sadan metrin välimatka 😉
Niin se on tuommonen city-laiffi vähän haastavaa tämmösillä aisteilla. Se, että keinovalo sattuu silmiin, niinku vaikka katuvalot ja kauppojen kirkkaat kattovalot, ja sit siellä pukkaa sitä äänimaisemaa niinku aivan tolkuttomasti. Jopa Savonlinna-cityn kokoisessa paikassa. Viimeiset puoli vuotta on menny opetellessa sitä, et mite hitos mie asioin kaupungissa ilman et oon sieltä kotiin tullessa ihan raato, ja että supermies autonkuljettajien ei tarvii kantamalla viedä minuu autosta ulos ja kodin ovesta sisään. Supermiehillä viittaan siihen, et tyypeillä sykkii aika isot sydämet siellä jossain rintakehän sisällä. Aina auttavat, varsinkin silloin kun et pyydä.
Niin se on vähänniinku tää hippilife sitten asettunut päälle, kun ei täs hirveesti oo vaihtoehtoja sen suhteen, enää, että missä voin asua. Kävin Iirikses ekaa kertaa joku aika sitte (siitä lisää myöhemmin!), ja voi pojat että meinas henki mennä reissun päällä kun Kamppiin pääsin! Kroppa tilttas ihan täysin, silmät soi viikon sen reissun jälkeen, korvista puhumattakaan. Ihan voi sanoo “et ei tarvii pääkaupunkiseudulle muuttoo enää ikinä miettii, kun kroppa ei sitä enää kestä”.
Tämmösii jännii ilmiöitä syntyy ja tapahtuu ihmisen kropassa sen myötä, kun jotain menee pois pelistä. Kun yks aisti lakkaakin toimimasta. Ja sen perusteella mitä oon nyt kerinny muihin näkkäreihin, eli näkövammasiin (kuten he/me itse itseään kutsuvat/kutsumme), niin aika yleistä tää vissiin on. Eli et en todellakaa oo ainoo, joka kokee maailman tällä tavalla sen jälkeen kun näköaisti on alkanut pudota pois pelistä.Jännä juttu kuulkaa se, että auringonvalo ei satu silmiin. Keinovalo sattuu, mut “aito valo ei”. Kirkkaus kyllä häikää, ja pahasti, sen takii miul on aurinkolasit, jotka pelastaa mm. kauppa-asioinnin, mut auringonvalo ei aiheuta kiputiloja. Et jos asumist miettii, niin oisko sit tehtävä joku tosi radikaali veto ja ostettava menolippu vaikka Kreikkaan. Nimenomaan menolippu. Oon kuullu, et Delfois on ollu about 1000 vuotta tai pidempäänki oraakkelin paikka auki. Oraakkelitha oli sokeita. En tiiä omista ennustajan kyvyistäni, mut aattelin et voisin olla sopiva hakijakanditaatti tuohon paikkaan. Sokea, ja nainen. Menee täydestä kun väärä raha. 😉
Kaikkee tälläst sitä ajoittain välähtää mielessä, kun yrittää saada langanpäistä kiinni ja funtsii, että tuleeko tästä enää elämiskelpoista elämää. Yks iso käytännön asia mikä taksiuudistukses rassaa, on tää Metsäkodin sijainti, eli täähän on hyvin yksityinen paikka. Ja fyysisesti sijaitsee notkossa, eli isohko mäki/rinne ompi tuossa kun tänne tulee. Talvella tänne ajetaan poikkeusreittii, koska turvallisuuskysymys miulle. Ja nyt sit ku keskel talvee tulee plussan kelit, ja tuol on tuommone rinne, niin autol ei välttämättä pääse pihaan asti. Tutun taksin kanssa pystyi soittelee kaikist näist jutuista, ja ne ties heti missä mennää. Nyt ku auto tulee keskuksen kautta, niin oon kyl sanonu et tääl tarvii nelivetoo. No, viimeks ku tulin kotii, se taksiauto oli takavetonen, ja sehän jumittu lumeen heti ekassa tiukassa mutkassa. Ja kuski tietty hermostu.
Vaikka oon etukäteen sosiaalitädille selittäny kaikki nää jutut, siks ku niitä taxi-uudistuksen takii kyseltiin tarkkaan, ja nää on kirjattu ylös ja keskukselle tiedoks, niin ei tää tämmönen toimi käytännössä. Koska aina sieltä vaan tulee auto, joka sit loppupelist jää kiinni johonki penkkaan. Ja arvatkaa mitä sit tapahtuu. Sit kuskin pitää soittaa joku hinauspalvelu yms. ja hänen loppupäivänsä menee siihen. No tää episodi oli sillä ratkaistu kun sanoin kuskille että tuota kohtaa pidemmälle ei ajeta, ja että tästä KÄVELEN loppumatkan (oli monta kauppakassia, jee!) kotiin. Sillee sokee nainen vetää metässä. Kuski tajus tietty heti että tottakai niin tehään, koska auto jäi jo sen yhen kerran kiinni siihen lumeen. Ja naapurin isäntä ei ollu kotona, eli ei ollu ketään kuka pääsee traktorilla vetää auton pois. Ja tää oli “kovan lumen aikaan”, eli ihan kivaa on nyt odotettavissa plussan keleillä, kun lumisohjot on jo tuossa. Se on apostolinkyyti miulle, ja taksikeskuksen kanssa en jaksa yhtään mitään seliseliseli-meininkiä joka jumalan soittokerralla.
,Mitään tämmösii ei tarvinnu miettii ennen taksiuudistusta. Siks, koska kaikki nää jutut pysty sopii ja juttelee auki paikallisen taksin kanssa, ja ne nyt on niin vanhoja kettuja muutenkin näiden lande-olosuhteiden kanssa, että ei niille tarvii mitään selitellä, kun näkeehän ne itekkin aamulla liikenteeseen lähtiessään mikä on meininki, ja arvaa siltä pohjalta missä kunnossa tie on täällä. No joo, Sosterin vastaushan tähän on tietty se, että “hae vakiotaksioikeutta”. Ei se oo se pointti. Pointti on se, et pitää myllätä toimiva systeemi rikki, sekoittaa ihmisten elämä vituiks, ja hajottaa asiat. “Mut hei me kilpailutetaan, koska taxi-laki muuttui”, sehän se virallinen selitys on.
Vakiotaksi siis tarkottaa sitä, että “anon” Vammaispalvelusta lupaa käyttää yhden tietyn taksiyrittäjän palveluita johtuen tietyistä poikkeusasuinolosuhteita. Kuten vaikka noista, mitä tuossa yllä kuvasin. Eli nyt sit alkasin kirjottaa vapaamuotoista hakemusta, johon menee paljon aikaa. Sit lähetän sen sosiaalityöntekijälle, ja asia käsitellään Vammaispalvelussa ehkä kuukauden tai kahden päässe. Siks, koska Sosterixin resurssipula, ja kaikkien asioiden käsittely vaan viivästyy, vaikka ei pitäis viivästyä. Mut käytännössä niin se vaan menee. Ja sit ootellaan mikä on tuomio.
Ja kehen tää kaikki vaikuttaa? Mieleen tulee se lause “ei ole tarkoitus vaikeuttaa asiakkaan elämää, vaan auttaa asikkaan asioita”, vai miten se nyt menikään.
Lisänä yhtälössä on viel kimppakyytimahdollisuus. Eli uus järjestelmä mahdollistaa senkin, että kun tilaan taksin, niin sitku se pärähtää pihaan, sillonku pihaan asti pääsee, niin kas siellä onkin muita, miulle tuntemattomii kyytiläisiä kyydissä.
Hipin pihassa! Hipin omassa Pyhässä paikassa! Jonka osoitetiedot ovat salaiset, tarkoituksella. Milloin olen antanut suostumukseni tällaiseen? Muistaakseni en koskaan. En ainakaan tietoisesti.
Joten käytännössä tästä eteenpäin tää nyt sit tarkottaa sitä, et sokee kävelee joka kerta metsään taksia vastaan. Se on sit voi voi jos taksi ei tulekaan ajoissa, ja hippi venaa pakkasessa taksia tuolla hangessa vaikka puolesta tunnista tuntiin tai silleen. Se on kato semmosta, kun kehitetään. Ei hippii mitenkää vituta, koska hei mehtä on aina mehtä, ja ihan huippuu ku saa rämpii täällä, varsinkin takastulomatkalla painavien kauppakassien kanssa. Ikinä en vaihtaisi, enkä vaihda, muruakaan tästä Helsinkiin, tai pääkaupunkiseutuun. Mut yhteiskunnan auttavia tukirakenteita, niiden suunnittelua ja kehittämistä ku funtsii, nii tämmösen kontekstin kans hippi alkaa muuttuu kekäleeks, ja päästää kuumaa höyryä ympärilleen. Vittu että on päättäjät pihalla. Kuten vaikkapa Sosterixin kuntayhtymän hallitus.
Ihminen jaksaa tietyt asiat. Varsinkin silloin kun on terveyttä, ja voimia. Ja perustoimeentulo kunnossa. Mut sillonku ihminen sairastuu, ja sit se taho jonka “pitäis auttaa”, alkaa toimii tälleen niinku Sosterix nyt toimii tän kuljetuspalvelun uudistuksen kanssa, eli ei infota asiakkaita mistään, ja sit mennään ja rysäytetään muutos asiakkaiden niskaan, ja lopputulos on se, että hippi saa joka kerran selittää nää jutut ku soittaa keskuksesta taksin (voisitteko lähettää nelivetoauton, muuten tänne jäädän lumeen kiinni, ja sit tulomatkal kaupungista ei varmaan oo nelivetoautoo, koska keskus on jo unohtanut asian), niin ei semmosta pitkin jaksa. Alkaa tulla semmonen fiilis, et vittu pitäkää tunkkinne.
Peruspalvelu minkä toimivuuden pitäis olla taattu, särjettiin just itse toimijan eli Sosterixin taholta. Tääl metäs miettii joka kerta ku taksi on tilattu, et jääkö se tonne tielle kiinni ja päästäänkö täält ylipäänsä mihinkään. Kaikkein eniten miettii että tuleeko taksi ollenkaan. Vanhan systeemin aikaan tämmöstä ei miettiny ollenkaa. Jännä juttu, eikö. Sehän johtu ihan siitä, et taksikuski soitti jos hän on myöhässä, tadaa.
En mie jaksa käyttää enää energiaani tämmöseen. Oon v*ttu menettäny koko elämäni reilu puol vuotta sitte, ja nyt “auttava taho” laittaa paskalastin päälle. Niin tätä pitäis jaksaa? Ei kiitos. Ei tarvii jaksaa. En tiiä mitä teen, ja miten tän ratkasen, muta sen tiiän et ei kenenkään tarvii tämmöst jaksaa. Saati alistuu vankilameininkii. Ehkä vaan sanon koko kuljetuspalvelun irti, ja sillä siisti. Ja liftaan lopun ikäni tätä väliä. On tuolla muitakin liftareita vuosien varrella nähty. EI sokeita kylläkään, mut silti. Sillonku “apu” muuttuu tällaiseks, eli siis kontrollijärjestelmäksi, niin oikeesti jotain on tosi pahasti vialla. Kontrollista, siis siitä minkä olen kokenut tosi pahasti kontrolloivana elementtinä, lisää seuraavalla kerralla. Ehkä huomenna. Tai silleen.
Jään sit mieluummi paikoilleen. Tai sit lähen kävelee tonne jonneki bussipysäkille, joka on jossai tuol kaukana ison tien varressa. Siihen menee ainakin tunti kun sinne pysäkille kävelen. Ja sit ajan bussil kaupunkiin, jos edes erotan näillä silmillä mitään bussia. Ja varmaan puol kuollu väsymyksestä, mut hei bussishan voi levätä! Ai niin, mut bussil matkustamine oli kiellettyy jos oot Vamm aispalvelun kuljetuspalvelun asiakas. Eikös se niin ollut. No mut siinähän onki sit yks hyvä syy luopuu kuljetuspalvelun asiakkuudesta. Harmi vaan, et bussi kulkee vaan siihen vuodenaikaan kun koulua on. Kesällä ei taida bussi kulkee.
Jep. Pointti on siinä, et ihmisille, joilla on jo muutenki tarpeeks hankalaa, tehdään näin. Heitä kohtaan toimitaan näin. Avun ja auttamisen nimissä. Kyllä on nykyhallituksen henki ja toimintatavat levinneet laajalle. Tämän tason toiminta kertoo kaiken siitä, miten paljon niitä tyyppejä ketkä tän toiminnan takana on, kuten esimerkiksi kuntayhtymän päättäjiä, oikeesti kiinnostaa Vammaispalvelun asiakkaiden elämä.
Tervetuloo vaan käymään täällä paikan päällä ja osallistumaan vaikka päivän ajaks Vammaispalvelun asiakkaan elämään. Voidaan suunnitella ohjelma, tilata taksit lennosta ja kattoo mite homma toimii. Pääsette nostaa vettä kaivosta ja käyttää ulkohuussia. Kato kun hippi elää silleen, et tääl on kantovesi ja ulkohuussi. Ei tarvii sähkökatkojen aikana miettii et toimiiko vessa tai tuleeko hanasta vettä. Se on kyl leppoisa juttu 😉
Vähä mollivoittonen epistola tänään, sori, mut on päiviä ja on päiviä. Tänää oli semmone toisenlaine päivä ja teki mieli vähän vuodattaa. Kiva silti ku kävit kurkkaa blogii, kiitos!
Rakas päiväkirja. Lähdin jokin aika sitten Tietäjän luota ovet paukkuen. Koska oli niin paha olla, että ei saanut sanaa suusta. Ja tuntui siltä, että ei Tietäjäkään tämmöisiin olotiloihin voi osata lääkettä kehittää. Kalakauppias otti yliotteen, ja mädän kalan löyhkä täytti kolon jos toisenkin.
Kuvassa Asteri ja Obelix -sarjakuvan pienen gambialaisen kylän kalakauppias. Tyyppi heiluttaa kalaa ilmassa riidanhaluisena. Linkki kuvan lähteeseen oli tallessa, mut se hävis koska sähläsin, koska oon sokko, enkä vittu nää. Joten jos haastat oikeuteen, niin varota ensin niin kerkiin poistaa kuvan. Kiitti! ❤
Palasin Tietäjän luokse häpeän puna poskillani, mutta palasinpa kuitenkin. Onneksi. Sitä aina unohtaa miten Tietäjät on viisaita, ja siihen on syy että he ovat Tietäjiä. Kun eihän se lääkkeistä suurin ole sen kummempi kuin rauhallinen rakastava läsnäolo, jossa on tilaa myös kalakauppiaan haiseville kaloille. Tai Idefixin ulinalle. Ja ehkä jollekin muullekin. Semmoiselle joka ei ole vielä syntynyt, ja on vasta hahmollaan. Mutta jonka läsnäolon jo tajuaa itsen sisällä, varsinkin silloin kun Tietäjän luona saa ja voi pysähtyä ja olla edes hetken aikaa rauhassa. Sanalla sanoen rakkaus se on mikä meidät parantaa. Mutta kun on sokea, niin on sokea. Ei näe rakkautta, vaikka se nenän edessä seisoo, nii sillo alkaa kalat lentää ja ovet paukkuu. Vähän niinku teininä. Semmosta se on. Sokeus on tiukka opettaja, tosi tiukka.
Taksillahan sitä ajettiin. Nii. Että taksilla. Voi itkuhuutonauru. Tähän vois nyt tietysti kommentoida, että jos olisin syntynyt esim jonnekin itäisille maille, sokeutunut siellä tämän ikäisenä, ja naisena, olisin todennäköisesti jo kuollut kadulle. Että ei tarvitsisi murehtia taksi-uudistusta, tai Kela-taksi palveluita, ja sitä että toimiiko Kela-taksi homma vaiko ei. Siitä tulikin mieleen, että erästä taksihenkilöä heitän kyllä lumipallolla, tai ammun lumitykillä, kun uskaltaa seuraavan kerran näyttää naamaansa näillä nurkilla. Että ihan niin hyvä tilanne on päässyt kehittymään. 😉
Joo, Viime tekstin lopussa kirjoitin siitä, että kun henkilö vammautuu niin sanotusti “tarpeeksi”, yhteiskunta alkaa järjestää tiettyjä palveluja hänelle. Kuten esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan palvelut ja kuljetuspalvelun. Mitä kaikkia muita palveluita on olemassa, en tiedä. Oon yrittäny kysyy, mut en oo saanu vastausta. Syystä että älyttömän perinpohjaista ja hyvää työtä tekevä sosiaalityöntekijä on käsittääkseni täysin ylikuormitettu (oma tulkintani, hän itse ei ole maininnut mitään sellaista!). Eli suomeksi sanottuna ylityöllistetty.
Että olisko aika kypsä sille, että Sosterix eli Sosteri palkkaisi vihdoin ja viimein ne pari kolme sosiaalityöntekijää lisää, jotka siellä tarvittaisiin? Jotta ihan oikeesti homma vähän helpottaisi, joka päässä. Käytännössähän tämä tilanne tarkoittaa sitä, että asiakas on se joka kärsii. Laki on määrännyt tietyt toimintarajat ja puitteet sille missä ajassa henkilön, jolle käy esim, niin kuin miulle kävi, tulisi saada sosiaalipuolen palvelut voimaan. Nämä ylittyivät miun kohdalla moninkertaisesti. Voisin hyvin tehdä Sosterista valituksen johonkin tämän johdosta. Itseasiassa pitääkin miettiä asiaa, josko se voisi antaa pontta sille, että Sosterin homma ei toimi, koska työntekijöitä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Ja asiakaskunta varmasti lisääntyy ja laajenee koko ajan.
No niin. Eli kun vammaudut tai sairastut, tai molempia, niin todennäköisesti päädyt paikkakuntasi sosiaalipalveluiden asiakkaaksi. Jos siulla on tositositositosi paljon rahaa, niin sit ei välttämättä tarvii päätyä ainakaan sosiaalipalveluiden asiakkaaks, koska voit itse ostaa palveluita. Sitä en tiiä onko sosiaalipalveluilla jonkinlaiset tulorajat, eli voisko periaatteessa miljonääri olla Vammaispalvelun asiakas. En osaa vastata kysymykseen. Sen tiiän et miun ei tarvii asiaa miettii, koska en oo miljonääri 😀 😀
Vammaispalveluun pitää tehdä hakemus, jos sieltä haluaa hakea palveluita, kuten kuljetuspalvelua tai henkilökohtaisen avustajan palvelua. Silleen helppoo, mut jos et tiiä näistä mitää, oo ikinä kuullukkaa tämmösist jutuist, ja siust on just tullu sokee, sillee et näät maailmasta murto-osan verrattuna siihen mitä näit ennen, niin onhan tää vähän haastavaa settiä. Minuu autto näis asiois Itä-Savon Sairaanhoitopiirin näönkuntouttaja, kenen kanssa hakemuksia rustattiin. Ja sitku hakemukset oli tehty, niin sit alkoi odotus.
Tälleen se peruskuvio menee. Ja Kelan kans on ihan sama juttu. Eli pitää tietää mitä Kelasta haetaan, mitä hakemuksen tueksi tarvitaan (esim, lääkärin lausunnot ja/tai todistukset jne yms) ja sit pitää alkaa rustaa hakemuksii. Kelastakin voi varata ajan tän tekemiselle, itseasiassa miulle ehdotettiin tätä vaihtoehtoo Savonlinnan Kelassa, ja meinasin pyörtyy siihen tiskille. Mitä helvettii? Aina saanu Kelasta vaan vittuilut naamalle, ja suunnilleen keskisormea, niin nyt kun menee näkö niin sit on niinku ihan toinen maailma vastassa kun meet Kelaan asioimaan. “Tämän vuoksi me täällä olemme”, sanoo Kelan virkailija miulle. Kyllä tipahti leuka polviin. Sillonku olin Kelassa työttömyysturvan takia, niin kyllä kohdeltiin kuin pahinta rikollista. Kiitti vaan. Mut ehkä nyt pystyn jollain lailla elämään tän asian kanssa, siis “Kela-suhteessa”, kun ei sentään tarvii vittuiluu kuunnella joka kerran kun sieltä jotain kuuluu.
Jep. Et sillee se ihmisen elämä ja maailmankuva ja kokemus muuttuu, kun sekä sairastuu et vammautuu sairastumisen seurauksena. Alkaa syntyy uutta perspektiivii asioihin, toisiin juttuihin aika rajun nopeella, ja toisiin sit paljon hitaammin. Mut syntyy kuitesti. Ja siinä uudes perspektiivis on sit vaa opittava elämää, jos tällä pallolla meinaa tallustella.
Sokea. Piste. 