Tag: blogi

Kevättä, vihdoin! Ja uus blogi!

Posted on by Sokkomaria

No sori, kun ei oo kuulunu päivityksii. Oon mie hengissä. Mut vähä semmost kitumista on ajoittain ollut. Sitä ku elää symbioosissa täällä maan ja metsän kanssa, ja sitku on tämmöne kevät, et lumet häipyy älyttömän aikaisin, ja on vaan kylmä kylmä kylmä ja kylmä, niinku koko ajan, niin alkaa kyllä syödä naista. Ihan tässä murrekin häviää, ja katoaa, ai kauheeta!

Mut oon mie saanu luotuu uutta elämää, kahtokee vaikka!

Kuvassa on pieni valkoinen taimilaatikko ikkunalaudalla kirkkaassa auringon valossa. Laatikossa on basilikan ja tomaatin taimia.
Basilikat siinä paistattelevat auringossa. Vieressä kaverina taitaa olla tomaatin taimia.
Kuvassa on lähikuva pienestä tomaatista, jonka varressa kasvaa hedelmän raakile.
Kuvassa pieni tomaatin taimi, jossa ensimmäinen raakile jo ilahduttaa suuresti!
Kuvassa on auringon valossa paistattelevat tomaatin taimet.
Kuvassa rykelmä tomaatin taimia paistattelee ikkunan ääressä kevätauringon valossa.
Kuvassa harmaan valkoinen kissa istuu pöydällä ja katselee kastelukannua.
Kuvassa kissa istuu mietteliään näköisenä pöydällä, auringon valossa, kastelukannua tuijottaen. Käynnissä ehkä pohdinta siitä, kannattaisiko tunkea käpälä kannuun. Emäntä totesi siihen, että ei kannata.

Tämmöttissii. Oon mie vähän muutaki askarrellu, ajankuluks ja silleen. Nyt on ihan uus blogi, käy kurkkaa: Esteetön Savonlinnan seutu. Blogissa lähestytään Savonlinnaa ja lähiseutukuntaa esteettömän liikkumisen ja matkailun näkökulmasta. Mie ihan ite toimin koekaniinina, eli käyn testailee ja tsekkailee paikkoja. Siks, koska tämmöne on oikeesti tarpeen. 2020 -lukua eletään, ja Suomen matkailu on aivan älyttömässä kuopassa esteettömyys- ja saavutettavuus -asioiden suhteen. Niinku tää maa on muutenkin, siis monessa muussakin asiassa. Tämä on tosiasia, koska ns. normaalit terveet ihmiset elää niin erillään “meistä vammaisista”, et moni ei vaan tajuu ottaa erilaisuutta huomioon, koska kosketuspintaa ei ole.

Semmost se on, Mut Savonlinnan seudulla on paljon hienoi juttui, ja Olavinlinnan sisäpihallekin pääsee kuulkaa nykyään pyörätuolilla. Ja kuulinpa myös, että Oopperajuhlillaki on oma pyörätuolikatsomo! Vinde! Tää on oikeesti edistystä, koska linnahan on siis ehta keskiaikainen sotalinna, ja sen mukaista on liikkuminenkin siellä, et siinä ei todellakaan mitkään esteettömyys- ja saavutettavuusjutut oo millään tasolla mahdollisia, kun huomioidaan muinaismuistolaki ja sen sellaiset asiat linnan remontteja yms. juttuja ajatellen. Mut oikeesti tosi hienoo, et linnan pihalle ja oopperaan pääsee! Jei!

Kiva ku kävit kurkkaa blogii ja hyvää kevättä siulle! Sydän!

Tyylilajin vaihto

Posted on by Sokkomaria

Jo vain, päiväkirjan äärellä taas ollaan. Sen pohdinnan kera, että taidan vaihtaa tyylilajia. Eli siirtyä “savon-karjalan murrealueelta” jonnekin lähemmäs yleiskieltä. Savon-karjala lainausmerkeissä, koska eihän tästä nyt Erkkikään ota loppupeleissä selvää mitä murretta Savonlinnan seudulla oikeastaan puhutaan.

Marjatta Palander on kirjoittanut teoksen “Savonlinnan seudun murrekirja”, tässä linkki teokseen, joka oli yksi niistä harvoista kirjoista joiten suomen kauniin kielen opintojen aikana aidosti antaumuksella tutkailin. Palander näkee, että Savonlinnan seudun murrealue on aivan oma murrealueensa, eli ei ole virallisesti savoa eikä karjalaa, vaan jotakin niiden väliltä. Lisäksi Palander selkiyttää että seudn murrealue on hyvin laaja, ja että sen sisällä elävät ja ilmenevät murteet vaihtelevat suuresti toisistaan. Sulkavalla on “oma kielensä”, samoin Rantasalmella, Enonkoskella, Kerimäellä, Punkaharjulla ja niin edespäin. Ja eri alueiden sisällä murteet saattavat olla täysin paikallisia, eli esim. parinkymmenen kilometrin säteellä ihmiset saattavat puhua hyvinkin erilaista “kieltä”, ja käyttää hyvin eri merkityksillä ladattuja murresanoja.

Armas ystäväni, kenen kanssa suomen kielen opintoja suorittaessamme ehdimme penkkiä kuluttaa, laittoi blogista kommenttia jakaen näkökulmiaan (pyysin palautetta, koska palaute pitää ihmisen varpaillaan ja “terässä”). Murre-asia nousi tässä yhteydessä esille sen pohdinnan kera kuinka murteella kirjoittaminen lopulta palvelee lukijaa? Olin jo itse ehtinyt pohdiskella että mitenkähä viisas veto “savonlinnan seudun rajamurteella” kirjoittaminen oikeasti on, ottaen huomioon että murteella kirjoittaminen on itsellenikin varsin työlästä. Sokon parhaita apuvälimeitä kirjoittamisessa ja tekstin tuottamisessa ovat saneluohjelmat, joista joitakin kutsutaan myös “Voice over” -ohjelmiksi. Ja onhan se työlästä kun ensin sanelet tekstin, ja sitten lähdet sitä muokkaamaan murrekieliseksi.

Joten, palautteen saatuani, totesin että nyt vaihdetaan tyylilajia ihan suosiolla. Asiaa ei tarvinnut sen enempää miettiä. Siirryn “johonkin muuhun tyylilajiin”, en vielä tiedä mihin. Murretekstit ovat sinänsä hauskoja, mutta myönnän auliisti sen, että niitä on rasittava lukea. Varsinkin jos murre ei ole itselle tuttu.

Täst eespäin tyylilaji siis vaihtuu. Joksikin muuksi. Mietin myös että pitäisikö noita vanhoja tekstejä editoita lähemmäksi yleiskieltä, mutta nyt kyllä laiskotus iskee. Blogi on blogi, eikä sen kummempaa ja virallisempaa, joten taidanpa antaa olla ja säästää silmää rasitukselta. Ja suotakoon anteeksi, jos miulta joskus lipsahtaa murteen puolelle. Mihis sitä näin vanha koira karvoistaan pääsis 😉

Kiva kun kävit kurkkaa blogii! Aurinkopäivää siulle! ❤