Tag: kalajuttu

ROOMALAISET !

Posted on by Sokkomaria

Rakas päiväkirja. Viimeisten kalapaliikkien jälkeen aattelin et en toivu täst ikinä. Kalatiski räjähti, ja hitto et on ollu takki tyhjä. Kun se oli, ja edelleen on, se osoite-juttu, ja vankila-meininki. Nii että kyllähän ahisti ja itketti. Enkä oo ajanut taxil. Mistähä johtuis.

Mietin et jos tyypit jotka näitä “uudistuksii” suunnittelee, miettis omalle kohdalleen jotai vastaavaa ku mitä asiakkaille on käyny, eli vaikka että vielä eilen ajoit omaa autoo ja oli spontaani liike. Ni tänää sit sairastuit, ja sait kuulla et kaik on mänt. Varsinkii ajokortti. Ja et näköö on jälellä about 20%. Kukaa ei sillo alus uskaltanu sitä miule ees kertoo mitä on jälellä, vaiks kysyin ja kysyin. Lääkäriki oli iha hiljaa. Ku se vissii luuli et alan solmutaiteilijaks, ja leikkii köysinaruleikkejä. Muistan ku v*ttu ahisti se et kukaa ei sano MITÄÄ. Eikä kerro MITÄÄ. Vaikka omast mielest yritin kysyy. Ni ei kerrota. Hiljaa vaan ollaan. Arvatkaa onko hiljaisuus PAINAVAA ku on tämmöne kuulo kun ihmisellä on. Se on tosi painavaa.

Ja nyt sit sama meininki v’tu sosiaalityyppie kans, Mitää infoo ei tuu, juttuja vaan mätetään niskaan ja that’s it. Ja karkuun et pääse. Ei oo eläkekertymii, eikä rahaa eikä säästöjä. Eikä duunia. Ja et sit oot v*tu sosiaalihuollon vankilas lopun ikäs, 42-vuotiaasta alkaen. Ihan tosi tähtihetkii tääl vedellään, jees jees.

Mietin vaan, et suunnittelisivatko enää tämmösii, jos ees joku siel osais vähä funtsii millaista asiakaskunnan elämä on? Ja korotettaisko oikeesti “palvelun” omavastuun hintoja jos päättäjät oikeesti tajuis millast realiteettii tääl eletään? Et jos niinku tämmöne arpatiketti osuis omalle kohdalle. Niinpä! Terkkui hei vaan Sosterixin kuntayhtymän hallitukselle!

Et jos niinku mainitsen semmosest “menolippu Kreikkaan” -ideasta, nii kyl se johtuu ihan siitä, et se ois aika moneski mieles perusteltu veto. Ei oo enää mitään mikä pitelee. Tää paikka on ainoo. Ja kontrollis en suostu elämään, et sit mie lähen täältä. Ei oo mitään menetettävää, ku vähän niinku “meni jo” ku silmät himmeni. Et jos tää homma tääl menee tämmöseks, mitä tää nyt onkaa, vankilameininkii, niin sit on parempi iha oikeesti kehitellä jotai ihan muuta. Ja Kreikka on iha yhtä hyvä vaihtoehto ku moni muuki paikka. Sinne vaan johonki lämpimään, missä tomaatti kasvaa. Oon nimittäin tarhuri, iha ite oppinu semmonen, ja jos jotain osaan, niin osaan kasvatella ruokaa. Tomaattii, paprikaa, kaalii, sipulii jne. Ja luomuna tietty. ❤

Eihä kukaa pysty typötyhjäl takil elämään, ja ottaa vastaan tämmöstä mättöö, ilman et sielu näivettyy ja kuolee. On niitä kaloja vaan jostain saatava synnytettyy, ja nehä ei kontrollissa synny, sen nyt vauvakii tietää. (Kalajutun juuret on täällä.) Hippimeininki auttaa, ja hippinä oon sit laitellu siemenii multaan ja kaikkee semmost. Ja yrittäny olla immeisiks. Et uusia pikku fisuja syntyis, ja niistä vois tulla isoja paksuja tunne-elämän hedelmii, oikein terveitä ja tasapainoisia sellaisia. Vähä harmaata on kyl pielly viime aikoina, niinku viime syksyst saakka. Sais aurinko paistella, tunnepuolellakii. No, sytytin kynttilän, sen kirkkaan liekin nään hyvin, ja pistin Sosterixin ja roomalaiset mielestä pihalle.

Glaukooma-tyypille harmaus on vakiosettii. Maailma on hämärtynyt. Vähän niinku Frodolle kävi Sormusten sodassa. Frodo alko hämärtyy. Koska Sormus. En oo kuitenkaan vielä ohentunu, senhän Sormus sai kans aikaiseks. Ainaki vaaka väittää et nainen ei ohene, vaikka sisällä tuntuu ajoittain, et varjo vaan on jälellä siitä mitä joskus oli. Ja vaikka miten vaakaa kepillä tökkisin tai yrittäisin varpaillani seisoo, ni ei auta. En muka oo ohentunu. Lopussahan Frodo kirkastui, “muuttui kirkastetun lasin kaltaiseksi”, vai miten se kirjan tarinassa menikään, ja purjehti Valkoisille rannoille. No ei oo semmostakaan täällä tapahtunut. Silmät jos kirkastuis, niin hitto. Valkosia rantoja tääl ei oo, muutaku Puruveellä mikä on täältä kaukana, (on muuten upeeta seutuu, käykee vaikka Rastissa lomailee!) ja purjehtimista oon miettiny lähinnä jonnekii toiseen tarinaan, mistä vois sillon tällön kurkkii tänne puolelle, ja huudella et koittakaa pärjäillä siellä. Vähän niinku Veljeni Leijojanmielessä Joonatan ja Korppu seikkaili leiritulien ja nuotioiden maassa. Mut tääl sitä viel ollaan! Pitäs pari rojektii saada valmiiks. Ne painaa sydäntä silleen hyväl taval, et ei malta jättää kesken. ❤

Pitelee noita ilmoja joo. Jäätiin päällikön nelivedolla rinteeseen kiinni, ku tuli plussan kelit. En kommentoinu. Iteppähän tietää. Pari kertaa ku oli veivattu ees taas ja otettu vauhtii, ja vieläki auto jysähti lumeen, sanoin ääneen et voin nousta kyydistä pois et lasti vähän kevenee. Päällikkö totes rauhallisesti et “tää on tätä ajamisen filosofiaa”, peruutti taas yhden kerran, vaihtoi vaihdetta ja painoi kaasua. Sit nous auto pikkunyppylästä ylös. Paraskii sanoja. Mie muistan sen yhen kerran ku pysähyttii Kuortissa kahvile. Mikkelin liikkuvat istu siellä kans, porukalla. Sitku lähettii jatkaa matkaa, Päällikkö käveli niiden pöytään, morjensti, ja totes “Mie lähen nyt. Meinasitteko työ perässä pyssyy?” Tuo oli sitä ajamisen filosofiaa silloin joskus. Enne automaattikameroihe aikaa. Ihan ne puheväleis kyl sit kuitenki oli, kilpa-ajoista huolimatta, liikkuvat ja päällikkö.

No ei ollu liikkuvia nyt kotipolulla. Tän “upotaan lumeen” episodin jälkeen huokasin ja aattelin et nyt istun Metsäkodis ku tatti, enkä lähe mihinkää. Ja että onneks on noita nykyään rauhallisia ja rauhanomaisia puskafilosofeja lähistöllä, lisää vaan samaa sorttia kiitos! Mut on se vaa mualimale aina kuitenki lähettävä sohloomaan. Kauppaan tai jotain. Noh, ennenku seuraavan kerran soitin taxi-keskukseen, mie meditoin ja poltin suitsuketta ja aattelin et oon oikee kullannuppu ja ihan nätisti juttelen, yhtään en korota ääntä. Vaikka viinii ei nyt ookkaa, ni äksy ei kuitenkaa tarvii olla. Yritin muistella sitä Jarkko Martikaisen mainiota ohjetta.

Oikein kivasti meni. Tilasin taxin ja oli mukava henkilö puhelimes. Noh, sit hää kyssyy kohdeosoitetta. Et mihi oon menossa. No mie siihe rykäsin et vissii ilma osotetta ei ajella. Nii keskus sit siihen kommentoi:

“Kaupunki vaatii osoitteen”.

Mitä?

Joo. Kaupunki vaatii osoitteen.

SIIS MITÄ?

Kyllä. Kaupunki vaatii osoitteen.

Joo kyl mie muistan et mie sanoin että miul on ehkä vähä keskivertoo parempi kuulo. Nyt kyllä kuitenki tuli semmonen kommentti keskukselta, että aattelin et miulla on ihan oikeesti kuulossa tosi pahasti jotain vialla. Että kaupunki on se taho, joka tän koko kontrollin on laittanut alulle ja päälle, vaatimalla osoitetietoja kyytiläisiltä. Se ei olekaan taksikeskus, saati jokin “tekninen syy”, kuten jossain vaiheessa annettiin ymmärtää. Vaan Savonlinnan kaupunki. Eli eihän se voi tarkoittaa muuta kuin Sosterixii.

Pakko oli jäädä jankkaamaan tätä asiaa kun en meinannut, taas kerran, tajuta että mitä tässä oikein tapahtuu. Ja miullahan on se puhelu nauhalla, tietenkin. Niinku keskuksellakin.

Haihtui kyllä suitsukkeiden harmonia, mielenrauhat ja toiveet universaalista maailmanrauhasta sekä Dalai laman opit aika vauhdilla, samantien sumuna ilmaan. Ei räjähtäny kalatiski, ku ei enää ollu mitää mikä ois räjähtäny. Tonnikalan raato on vielä joo, mut siitä on tainnu räjähdyskaasut tulla pihalle. Itku ei oo vielä tullu. Toivon et tulee pian ettei jää sisuksiin tukkoja tekemään.

ROOMALAISET !

Kuvassa on pätkä sarjakuvasta Asterix ja Obelix ja Kleopatra. Obelix mäiskii roomalaisia rakenteilla olevan pyramidin isoilla kivilohkareilla.

https://blogi.egmontkustannus.fi/category/tarinoita/page/11/

Yritin olla rauhallinen. Ettei paineet nouse, ja se vähäkin tuosta jäljellä olevasta näöstä häviä, jos paineet nousee ja näköhermo kärvähtää. Ihan oikeesti yritin, mut semmoseks sanattomaks tuijottamiseks homma vaan käänty. Niinku tuijotat, mut et kuitenkaa nää mitään. Aattelin et kun mie hengittelen ja otan rauhaksii, ihan niinku Rokka sanoo Tuntemattomas et hyreksit vaa hiljaa itekses, nii kyl se siitä. Ku koko elämä on ollu yhtä helevetin rumppuuta ja kauheeta mättöö viimeiset reilu puol vuotta. Ei oo Kärjala mänt, mut voip sannoo et aika paljo o mänt. Iha tosi paljo lähti elämästä ku näkö mäni. Nii pikkase haastetta on ollu yrittää olla positiivine, ku oot kuiteski sisältä rakennettu sillee, et sitä tunnetta piisaa. Ja välil aika paljonkii. Mut jotenki vielä kauheempaa sit se, että ku sieltä ei enää nousekaa mitää. Et on vaan tyhjää. Niinku vakuumii pakattu kalanraato.

Se taho “joka sinuu yrittää auttaa ja palveluu järjestää onkii ite koko tän saatanan kontrollin takana.”

Miks en sit kuitenkaan oo yllättynyt. Noin niinku loppupeleissä. En vaan halunnut sitä uskoo.

Muistan ku kyytipalvelu tuli loppusyksystä voimaan. Reilun kahen kuukauen odottelun, paikallaan kökkimisen ja painajaismaisen elämänvaiheen jälkeen. Muistan ku ekaa kertaa taksi tuli ja aattelin taas et hyvä täst tulloo, otetaan nyt ihan rauhaksii vaik on täs viime aikoina vituttanu nii et veri ei kierrä. Ja ollu iha kauhee olo ku elämä otti tämmöse suunnan. Sen mie muistan ku paikallinen taksiyrittäjä tuli ekoja kertoja minuu hakemaan ja juteltii ja naureskeltii. Ja oli oikeesti mukavoo. Ehkä ekaa kertaa koko syksyyn. Ja mie pääsin liikkeelle. Eikä kukaa kyselly mihi oot menossa. Osotteita. Matkalla mietittiin mikä olis näille silmille järkevää, ja vähän säänkin mukaan liikuttiin ja vaihdettiin päätepisteen paikkaa ihan sillä, et missä mie parhaiten nään liikkuu, riippuen kellon ajasta ja päivänvalosta mitä oli jäljellä. Ukko vaa myhäili et elä sie huoli, kyllä kaikki järjestyy. Että kyllä myö täälä kuule pärjätään.

Tuntuu että siitä on tosi pitkä aika.

Nyt vähä sumentaa, niin pitää keksii jotain kevennystä. Näkö aina veivaa sillonku sydän tykyttää kurjalla tavalla. Sen oon huomannu. Ni senki takii pitää nyt olla kunno hippi, ja niinku immeisiks. Äksy on se mikä vie kiukun tielle, ja se ei kyl oo hyvä, ei ollenkaan. Onneks on se vuodenaika käsillä, jolloin tarhuri alkaa laittaa siementä multaan. Niinku tomaattii ja silleen. Vahva suositus, siitä saa elinvoimaa.

Koittakeeha pärjäillä. Mie oon nyt tarinoinu ihan tarpeeks pitkii juttui tänne, et riittää lukemist vähäks aikaa ite kullekii säädylle, ja pien lakisääteisen tauon. Niin pitkää ku huvittaa. Muut pääsee töistään irti, ja sen semmosista irti, mut mie oon tän sosiaalipaskan kans naimisis koko lopun ikäni. Anteeks vaan, pitäs varmaan olla tosi kiitollinen hyvinvointivaltiolle, mut pikkase o vaikee löytää motivaatioo just ny. Ehkä se sieltä vielä löytyy, ehkä ei, mut just nyt ei oo ku vakuumii pakattu tyhjiö. Joten se o tauon paikka. Ja ihan muut jutut kehiin nyt. Et ei tarvii jumalauti soitella poliisii, palokuntaa tai ambulanssii, jos ei kuulu. Ei kannata. Ku ei ne tänne ees pääsis nyt ku tie on tuos kunnos. Iha hirvee sirkus ois sit tuol naapuris, ja niitte elämä menis sekasi jos piipaa sakki ilmestyy sinne pihaan tukkimaan ajotiet. Ne o nii hyvii tyyppei et ei niile semmost voi tehä! Et ihan turha hermostuu, yhtään kenenkään, jos puhelimeen ei saa yhteyttä. Ei pie hötkyillä. Kyl se on päälä, mut kentät vaihtelee tääl tosi paljo. Ja sitä paitti Obelix käy tääl, meil on lumen puotushommii ja semmost, nii täs mikä hätä oo. Ja niit suksiiki pitää tervata!

Kiitti tosi paljo ku kävit lukee blogii! ❤

Tonnikala

Posted on by Sokkomaria

Rakas päiväkirja.

Laitoin sit palautetta. Aiheesta kuljetuspalvelu eli Sote-TAXI. Niinku semmosen virallisen linkin kautta, mistä miulle vinkattiin, ja sanottiin et tästä kun laittaa palautetta niin se menee suoraan Sosterixiin.

Aattelin et ihan vaan muutaman sanasen laitan paperille, Ihan vaan muutaman sanasen. Mut ennenku sen teen, hengittelen, just sillee niinku buddhalaiset opettaa, ja oon oikein herttane ja hempee. Ja ehkä pikkuse poltan suitsuketta, ku se rauhottaa kaikkii aistei, ja koko kroppaa. Chänttäilen OM ja hyreksin muitakii mantroja. Vähän meditoin kans, nii oon sit ihan sydäntilas ❤

Muutaman sanan vaan kirjotan. Asiallisesti ja tosi hempeesti. Pehmeellä kynällä. Oikein pehmeellä.

“Polttaa päreensä”. ONKO TUTTUU? Mie luulen että miulta kärvähti vähän enemmän kun yks päre. Tais palaa koko helvetin korillinen.

Purkautu sit vissii ehkä vähä muutaki ku pelkkä TAXI-juttu.

Räjähti koko kalatiski. Siinä mänt. Turskat ja sillit ja muikut ja mädit. Lohet, ahvenet, hauet ja säret. Kaikki maholliset. Sinne mänt, posahtivat oikeen kunnolla

(Niin mikä ihmeen kalajuttu?? No tämä, eli viittaus aiempaan postaukseen)

“Sormi vähän lipsahti näppäimistöllä.” Ilmiselvä työtapaturma.

Semmost se on, KUN IHMISET OHITETAAN. Jätetään huomiotta. Täysin. Ja tehdään päätöksiä heidän puolestaan. Päätöksiä, jotka vaikuttaa nimenomaan näiden kyseisten ihmisten elämiin. Negatiivisella tavalla. Ja sit ei edes reagoida, kun ihminen yrittää tulla kuulluksi.

Semmosta se on. Siinä alkaa kalatiskit räjähdellä. Aika paljon on tämmöstä nykyajan Suomessa. Ihan tosi surullista.

Yks iso kala jäi. Oikee tonnikala. Se paisuu paisumistaan koko ajan. Mätä kala, pakko olla, ei oo tervettä tämmöne paisuminen. Oikeen taas tuntee ku paineet nousee. Täytyy olla kaasua jossain tuolla sisällä. Eli räjähdysvaara. Pitää lähtee mehtään hippelöimään, et saa kalan pihalle, ettei poksaha Tietäjän, tai jonku muun naamalle. Ite nää jutut pitää duunata. Muut voi opastaa, niinku Tietäjä tekee, mut ite se duuni pitää tehä. Tunnepurku. Joskus ei vaan yhtään jaksais. Olla vastuullinen. Yhtään mistään. Varsinkaan tunnepuruista. Ois nii helppo vaan heittää tääki paska jonku niskaan, kiukutella, huutaa ja rähistä, ja antaa olla. Mut en mie haluu semmosta. Ihan kauhee olo tulee joka kerta, jos on vaikka taksikuskille murahtanut. Toiset on niin timanttii, aidosti. Ja voisiha mie tän blogihommankin haudata heti alkuunsa, jättää vaan ja antaa olla. Masentuu tänne ja alkaa ryypätä. Ja sit jossain vaiheessa vaan yksinkertaisesti hiipua pois. Kun ei oo hirveesti näkymiä odotushorisontissa. Mut aattelinpa nyt kuitenkin rustailla tänne. Sanan sinne ja sanan tänne. Aina kun jaksan. Niin jos tästä vaikka ois ees vetoapuu jollekulle toiselle, joka on vaikees tilantees. Ei sitä koskaan tiiä. Nii pitää nyt vaan yrittää tommosten mätien tonnikalojen kans duunia tehdä.

Kiitti ku jaksoit kurkata blogiin. oikein kaunista päivää siulle! ❤

Tässä linkki Sosterixin sivulle, jossa kerrotaan kuljetuspalveluista, ja jossa on myös palautelomake.

Palaute jonka laitoin:

Ensinnäkin todettakoon, että palautesivut ovat täysin kestämättömät näkövammaisen asiakkaan silmille. Ookoo, palautetta sitten laitellaan ja kirjoitellaan avustajan kanssa. Entäs henkiilöt keillä ei ole avustajaa? Ottakaa huomioon tällaiset seikat, kun ”kehitätte” verkkosivuja. Ihan eri pohjalta tulisi rakentaa verkkosivut. Miltä pohjalta, sitä voi kysyä vaikkapa näkövammaisten kuntoutuskeskus Iiriksen asiantuntijoilta.

Palaute koskee noin ylipäänsä uuteen järjestelmään siirtymistä.

Ensimmäisenä se, että MINKÄ VUOKSI ASIAKKAITA EI OLE INFOTTU HINTOJEN KOROTUKSESTA, joka on ollut tiedossa jo syksystä 2018. Puoli vuotta on ollut aikaa infota että kuljetuspalvelun hinnat, jotka jo vanhassa järjestelmässä olivat vähävaraisille todella kovat, nousivat entisestään. Nyt hinnat ovat kestämättömällä tasolla. Terveisiä Sosterin kuntayhtymän hallitukselle, virallinen valitus on tekeillä, ja tulee perille aikanaan. Ja sen jälkeen valituksia tulee säännöllisin väliajoin. Eipä tässä muutakaan tekemistä ole. Ehkä siitä hyötyisi koko asiakaskunta, jos yksi ihminen tämän kimpussa askartelee. Sopii toivoa.

Tiedoksi myös, että Savonlinnan linja-auto asemalta Enonkoskelle lähtevän linja-autolipun hinta on Simanalaan 5.50 euroa. Eli omavastuun hinnankorotukset EIVÄT OLE linjassa julkisen liikenteen hinnoittelun kanssa.

Toisekeen, hienoa että on avattu info-sivut koskien kuljetuspalvelun muutoksia. KUINKA MONI ASIAKAS ON SIINÄ KUNNOSSA, ETTÄ VOI ITSENÄISESTI LUKEA JA TUTKIA näitä infosivuja? Kenelle te näitä juttuja teette? Voi sanoa, näkövammaisen asiakkaan näkökulmasta katsottuna, että ainakaan itse asiakkaan roolissa en millään lailla koe matkan varrella saaneeni mitään infoa koskien koko taksimuutosta, ellen ole sitä pihdeillä kiskonut irti, tai vaatinut. Kaikista näistä asioista olisi pitänyt ETUKÄTEEN infota asiakkaita. Ja kyllä oikeusapuneuvojaan olen ollut ja tulen olemaan yhteydessä hyvin tiiviisti, kaikkien näiden asioiden tiimoilta.

Kolmanneksi, uusi hieno ”the matkakortti” ei sitten toiminut tänään. Kuka kuski ja missä, varmaan se sitten kaupungille saapuvassa laskussa näkyy. Yhden kyydin aikana kortti toimi ja hienosti, toisen kyydin aikana ei inahtanutkaan. Oli taas ”tosi hienoa” asiakkaalle, kun kaupassa käynnin jälkeen pakasteet sulaa kassissa, ja kuski ihmettelee mitä nyt tapahtuu. Kuka korvaa pilalle menneet ruuat? Vanhassa järjestelmässä kaikki tällainen hoitui, kun asioista pystyi sopimaan kuskin kanssa suoraan. Nyt odotellaan kaupan ovella ja ihmetellään että tuleekohan sieltä joku, ja jos tulee, niin milloin. Ja miten käy ruokien, esim. kesähelteellä. MIETTIKÄÄ VÄHÄN NÄITÄ ASIOITA ASIAKKAAN KANNALTA, IHAN OIKEASTI. Kilpailutukset ja keskus-tyyppiseen toimintaan siirtyminen on yksi juttu, mutta ihmisten elämien pilaaminen on toinen juttu. Sitä tässä nyt tehdään, Sosterin taholta.

Onko siellä kehittäjätaholla mukana ketään, kenellä oikeasti on AIDOSTI kokemusta siitä, millaista on vammaispalvelun arkea elävän asiakkaan elämä?

Kysymys viittaa neljänteen pointtiin ja siihen, että olen autoillut elämästäni yli 20 vuotta. Nyt kun en enää autoile, ja olen tämän ”palvelun” piirissä, sain tänään huomata että tämähän onkin saatanallinen kontrollointijärjestelmä: matkan päätepiste pitää ilmoittaa keskukseen. Mitä helvettiä? Ja taksa on lyöty mittariin valmiiksi? No tietenkin ilmoitin keskukseen paikan X, ja halusin mennä paikkaan Y, koska ei se keskukselle kuulu mihin olen menossa. Eikä tule kuulumaan jatkossakaan. Niin kylläpä oli mielenkiintoista huomata, että matkan aikana kuljettaja infoaa että ”ei saa muuttaa määränpäätä kesken matkan, että näin on ohjeistettu”. Niin kenen taholta on ohjeistettu? Eli asiakkaan liikkumisen vapautta käytännössä rajoitetaan todella isolla tavalla kun toimitaan näin. Ei käy. Ei käy. Jatkossa tulen ajamaan tasan sinne minne haluan, ja muutan mieltäni kesken matkan juuri niin monta kertaa kuin siltä tuntuu. Ihmisiä voi yrittää kontrolloida näin, mutta ei tule toimimaan. Kieltämättä myös se, että koko järjestelmä pohjautuu, siis matkakortin käyttö, tällaiselle lähtökohdalla, sai vakavasti miettimään sitä että miten laillista tällainen toiminta on. Ja kyllä tulen laittamaan tästä asiasta palautetta koko lopun elämäni. Ottaen huomioon että täytän tänä vuonna 42, tulette saamaan palautetta runsain mitoin usean vuosikymmenen ajan. Olkaa hyvät vaan.

Olen spesifisti pyytänyt Sosterilta toimintamallia sen tilanteen varalta, että matkakortti ei toimi. Tänään oli tilanne. Kuskilla ei ollut hajuakaan omavastuusta, minulla onneksi oli. Helpottaisi asiakkaiden elämää aika paljon, jos ystävällisesti voisitte järjestää kuljettajille infotilaisuuden tms mahdollisuuden saada infoa tällaisten tilanteiden varalle. Koko tämä uudistus, jota olen pitkin syksyä asiakkaana seurannut eri taksien kyydeissä, on toteutettu sieltä tännepäin, vaikka aikaa on ollut käytettävissä vaikka kuinka paljon. Siitä johtuu tämänkin palautteen äänensävy. Ja kyllä, olen tehnyt viestintää ja toimittajan töitä ammatikseni, ja arvaatte vaan tulenko tekemään jatkossakin. Toiminimi on edelleen olemassa, eli jos haluatte ostaa viesitntäpalveluja, tiedätte mistä tavoittaa. Ja varmaan tuli jo tämän viestin myötä selkeäksi se, että kaikki Vammaispalvelun asiakkaat eivät ole pysyvästi vihanneksia, ja heillä on myös aivotoimintaa. Ja he aidosti kärsivät siitä, että asiakkaita kohdellaan näin, eli että ei infota YHTÄÄN MISTÄÄN tällaisista muutoksista ennen kuin viime tipassa, ja noin ylipäänsä kohdellaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kuin roskaa.

Mitä tulee tulee infosivuilta löytyvään ”ei hätää, voi edelleen käydä rauhassa mökillä ja asioida kaupassa samalla kertaa kun olet matkalla sinne”. Aivan uskomatonta paskaa. Siis aivan oikeasti tuosta noin vain todetaan, että jos asiakas on kaupassa ”yliaikaa”, niin kortilta vähennetään matkoja. Onko tämä laillista? Tästä olen laittanut juristille spesifin kysymyksen. Ja viitaten yllä olevaan kommenttiin että kohtelette Vammaispalvelun asiakkaita kuin roskaa, tämä esimerkki juurikin todistaa pointtini: kaikkein vähävaraisimmille ja köyhimmille voi tuosta noin vain todeta, että ”hei, voit edelleen käyttää palveluja, ja ei se mitään että olet vammautunut, mutta kyllä se taksi oottaa. Siulta vaan viedään sit matkoja pois, et heippa ja koita pärjäillä, kun yrität miettiä miten pääset sieltä mökiltä kotiin, kun matkakortti raksuttaakin tyhjää”.

Asun keskellä metsää asutuskeskusten välissä, joten tottakai tällaiset seikat kiinnittävät huomioni. Mutta hei, ei se mitään. Sitten kun matkakortin saldo potkaisee tyhjää, olen sosiaalityöntekijän kimpussa ja totean että nyt on saatava matkoja lisää.

Ja tuo matkan tilausaika kaksi tuntia ennen on ihan hevonpeetä. Keskus laittaa kutsun autoille ilmoille vasta tuntia ennen asiakkaan pyytämää lähtöaikaa. Mitä luulette että tapahtuu, kun asiakas tilaa taksin täältä korvesta, jonne talvella ajetaan eri reittiä kuin kesällä, ja jonne useimmat taksit eivät edes löydä perille, silloin kun paikallinen taksi ei pääsekään hakemaan? Auto lähtee kaupungista, ja ajaa vähintään 30 minuuttia tänne. Jos löytää perille. Eli aika tiukille menee, että auto ylipäänsä ehtii asiakkaan tilaamaan ajankohtaan. Mut hei, mm, tällä argumentilla Kelasta irtosi vakiotaksi-oikeus, koska hei, onhan tullut testailtua tätä asiaa käytännössä viime syksyn ajan täällä korvessa. Oikein herttaista ja kivaa juu on odotella ja ihmetellä, että tuleekohan joku ylipäänsä hakemaan, ja jos tulee, niiin milloin. Että ehtiilöhän sitä ihminen sovittuun tapaamisajankohtaan. Ja ihan turha on alkaa tähän laittaa vasta-argumenttia tyyliin ”tilaa taksi lähtemään aiempana ajankohtana”. Helvetti vieköön kukaan ala elämäänsä käyttämään siihen, että pitkin maita ja mantuja sitten odotellaan talvipakkasessa tuntitolkkuja siksi, että ”piti tilata taksi aikaisemmin että varmasti ehtii perille”. Ei käy. Pointti on siinä, että kaupungissa tuo tunnin varoaika keskuksen taholta ehkä jotenkuten toimii, täällä maalla ei silloin, jos paikallinen auto ei pääse hakemaan, ja auto tulee kaupungista. Siinä kustaan asiakkaan sukkaan ja isosti. Että terveiset vaan kehittäjille.

Kiva kun jaksoitte lukea palautteeni,. Stay tuned for the next episode, kyllä näitä mielellään kirjailee tänne järjestelmään kunhan taas ehtii uudistunutta taksipalvelua käyttää. Sikäli kun siihen on varaa. In the mean time, eli sillä välillä keskitynkin Sosterin kuntayhtymän hallituksen yhteystietojen selvittämiseen, sekä heille osoitetun palautteen ja virallisen valituksen tekemiseen.

Niin ja poistakaa nyt helvetti vieköön tuo idioottimainen kalenteri tuon palautelomakkeen syntymäajan kohdalta. Ikä ja terveys menee siihen, kun yrittää omaa syntymäaikaansa saada systeemiin syötettyä.

Jos haluatte printata palautteesta mallikappaleen kahvihuoneen seinälle, ei kun vaan. 🙂