Pitkästä aekoo, rakas päiväkirja. On ollu semmonen “jaejja” -fiilis. Se ompi islannin kaunista kieltä, ja se oikeestaa pitäs kirjottoo silleesä että tuo a ja e ovat yhteensidottuja, mut meiä suomen kielisel näppiksel ei oo tuota kirjainyhistelmää. Tai jos onkii, niin mie en sitä nyt ossaa ehtiä.
Kahoppa kun vua murteele meinoo heittee tän kirjottamise. No anteeks en kylä pyytele 😀 ❤
Joo. Tuo “jaejja” ompi niinku merkitykseltään silleesä semmonen tuumiva, vähän niinku silleen että “oot eläny yhen ihmiselämän, kokenu kaikkee, niin iloo, suruu, onnee, paskaa, tuskaa, kipua, sairautta, ja sit jossai kohtaa todennu et hittoku ootki vielä hengis, ja ehkä vähä alkanu jollai lailla toipuukki niistä jutuist, ja sit sen jälkee ehkä huomannu silleen jotenki tosi typertyneen hämmentyneenä, että yhtäkkiä jostain helkatin kummallisesta aukosta, tai kolosta siun sisällä virtaa jonkinlainen rauhan tila. Jota ei ensi ees tunnista rauhaksi, koska se on ollu nii pitkää poissa. Ja sitku se yhtäkkii onki läsnä, se on ens alkuu jotai nii vierasta, et eihä semmosta taho tunnistaa oikei millään. Saati sit uskoo todeks.”
Eiks oo jännä et yks ainoo sana pitää sisällään jotakuinki tuommosen kontekstin, niinku oikein haitarillisen merkitysyhteyksiä, kokonaisen spektrin. Ja sit se “jaejja” jotenki niinku konkretisoituu semmoseen, et seisot vaikka kevät auringon valossa jossain luonnossa, häikäistyt valkoisesta hangesta, ja rapsuttelet siinä korvallista että “jaejja”. Nyt ollaa sit tässä. Ja semmost tää elämä on.
Nii jos täst ny jotai tolkkuu saa, nii voipi sannoo et elämäs on ollu vähä kyl tuommone “jaejja” fiilis. Se muute lausutaan [jaijja] jos nyt semmone yksityiskohta kiinnostaa.
Sit tietty jos haluu tehä asioist oikee monimutkasii, nii on myös huomioitava se, et “jaejja” ei välttämättä tarkota yhtään mitään 😀 Islantilaiset kato ku osaa nää hommat. Varsinki sen “ei mitään tekemisen taidon”, siinä ne o tosi taitavii! Ja “jaejja” on semmone niinku täytesana, ehkä joskus jopa vähän niinku suomen kielen sana “joo”, jota voi hokee varsinki sillonku mutsis huutaa siulle sen viidennenkymmenne kerra tyyliin “joko teit ne läksyt??? Tai joko veit sen roskapussi roskii?? Joko petasit sängy ja siivosit huonees??” Nii sillo myö ehkä sanotaa “JOO JOO”, varsinki ku oot vaan maannu sängyssäs ja räkiny kattoon minkä ehit.” 😀 Tommoses tilantees islantilaine vois sanoo “jaejja”, ja se ei tarkottais ei nii yhtää mitää. 😉 Ainoo mitä se vois EHKÄ tarkottaa, ois et “en varmaa oo tehny läksyi, siivonnu huonetta, saati vieny roskapussii roskiksee, tai yhtää mitään muutakaa juttuu oo tehny, tai tuu ikinä tekemäänkää!” Siin tilantees “jaejja” ois vähän niinku myönnytys sille, et “joo voit kyl äiti pyytää, huutaa, kiljuu ja tukast kiskoo miut sängyst ylös, mut siltikää en ikinä aio tehä yhtäkää noist asioist.” 😉 Sydän! ❤
Ihmine ku sairastuu, niin sitä luulis et olis niinku aikaa sairastaa. Niinku vaiks maata sängyssä ja levätä. Tai jotai sinnepäin. Mut hei Suomi ja sosiaaliturva, nii sehä on yhtä kuin BYROKRATIA, ja tarkottaa sit kans sitä et on SÄÄNTÖVIIDAKKO ja SÄÄNTÖHELVETTI, ainakii miun mielest, niin turha hei kuvitellakaa et tääl kukaa mitää makoilis ja sillee. Varsinkii jos haluut saada vettä juodakses ja vessas käydä, kun kumpikii toiminto edellyttää sitä et pitää hilata perse torpasta ulos ja tehä asioille jotai. Niinku vaiks nostaa kaivost vettä, ja niinku vaiks juosta ulkohuussiin ennenku lirahtaa housuun. Ja sitku oot viel tämmöne hippi, nii sehä tarkottaa sit sitä, et pitää kasvatella kaikenlaisii asioita, jotka vaatii esikasvatusta, ja se taas tarkottaa sitä et ku ne pienet vihreet tyypit eli taimet kasvaa, nii niitähä pitää siirtoistutella isompii astioihi.
Nii käytännös tää kaikki tarkottaa sit sitä et turha kuvitellakaa et voisit ees yrittää sairastella, kun siulle kertyy sit SAIRAUSPOISSAOLOJA oman elämän stoorista, ja sit hommat kasautuu ja mistää ei tuu mitää. ja koko paska räjähtää loppuviimein käsiin. Et vähä niinku töissä oisit, joo.
Jännitystä elämää tuo tietty myös nuo tieolosuhteet, taas vaihteeks. Ainaha tääl on kevättalvet ollu haastavii, mut tosiaan vaan kevättalvet. Liekkö ilmastonmuutos vai mikä, mut nyt on ollut koko talvi yhtä haastetta tuon tien – ja tietty taksihommelien kanssa – niin kylläpä on saanu ressata asiasta. Sen takii oon sit iha suosiolla valinnu kävellä, pääasiassa, kyytiä vastaan. Mut ei sen enempää taksi- ja kyytihommeleist nyt, ei yhtään huvita kääntää ajatusta niiden suuntaan. Ajokortin ja oman auton menetys kirpoo vieläkin ajoittain niin sumeena, ettei mitään rajaa. Ja siinä on asia mille ei mahda yhtään mitään. Muuta kuin oppia elämään sen kanssa.
Nyt vähän kuvakavalkadia tähä, et saahaan ajatuksii takas ilosempiin juttuihi! Jees!
Hitokseenko kiva juttu ku pääsee puuhommiin käsiks. Nii, miehän nää sotkut ite siivoon, ja pilkon päreiksi asti. Ei oo konevoimoo täällä, joka sen homman hoitais. Niin sen mukaan sitte myös kaadetaan puita, eli ei liikoo kerralla. Ettei tuu sokolle liian ylivoimane urakka yhellä kertaa.
Taimihommeleita on tullu kans tehtyy. Eka piti tehä taimille kasvualustoja, niitä mie raksin maito- ja mehutölkeistä. Ne vie jonku verran tilaa joo, mut ovat hitokseenki kätevii näis hommis. Semmosii ku jaksaa väkertää, nii yks taimi kasvaa siinä tosi iloseen sihe asti kunnes se lykätään lopulliselle kasvupaikalle. Oon testannu näit parina vuonna, ja todennu systeemin nii toimivaks, et omal kohal oon valinnu nähä vaivaa tän eteen. Sen jos vielä viittis tehä et heti sillon kun maito- tai mehutölkki tyhjenee, sen huuhtelis silleen tosi kunnolla, sit taittelis kasaan ja leikkais pohjasta kulmat pois, niin pääsis tosi paljon vähemmäl vaival ku nyt. Mut ehkä mie viel joskus opin..
Kiva ja kiitti ku kävit kurkkaa blogii!! Kivaa päivää siulle! ❤
Sokea. Piste. 