No sori, kun ei oo kuulunu päivityksii. Oon mie hengissä. Mut vähä semmost kitumista on ajoittain ollut. Sitä ku elää symbioosissa täällä maan ja metsän kanssa, ja sitku on tämmöne kevät, et lumet häipyy älyttömän aikaisin, ja on vaan kylmä kylmä kylmä ja kylmä, niinku koko ajan, niin alkaa kyllä syödä naista. Ihan tässä murrekin häviää, ja katoaa, ai kauheeta!
Mut oon mie saanu luotuu uutta elämää, kahtokee vaikka!
Tämmöttissii. Oon mie vähän muutaki askarrellu, ajankuluks ja silleen. Nyt on ihan uus blogi, käy kurkkaa: Esteetön Savonlinnan seutu. Blogissa lähestytään Savonlinnaa ja lähiseutukuntaa esteettömän liikkumisen ja matkailun näkökulmasta. Mie ihan ite toimin koekaniinina, eli käyn testailee ja tsekkailee paikkoja. Siks, koska tämmöne on oikeesti tarpeen. 2020 -lukua eletään, ja Suomen matkailu on aivan älyttömässä kuopassa esteettömyys- ja saavutettavuus -asioiden suhteen. Niinku tää maa on muutenkin, siis monessa muussakin asiassa. Tämä on tosiasia, koska ns. normaalit terveet ihmiset elää niin erillään “meistä vammaisista”, et moni ei vaan tajuu ottaa erilaisuutta huomioon, koska kosketuspintaa ei ole.
Semmost se on, Mut Savonlinnan seudulla on paljon hienoi juttui, ja Olavinlinnan sisäpihallekin pääsee kuulkaa nykyään pyörätuolilla. Ja kuulinpa myös, että Oopperajuhlillaki on oma pyörätuolikatsomo! Vinde! Tää on oikeesti edistystä, koska linnahan on siis ehta keskiaikainen sotalinna, ja sen mukaista on liikkuminenkin siellä, et siinä ei todellakaan mitkään esteettömyys- ja saavutettavuusjutut oo millään tasolla mahdollisia, kun huomioidaan muinaismuistolaki ja sen sellaiset asiat linnan remontteja yms. juttuja ajatellen. Mut oikeesti tosi hienoo, et linnan pihalle ja oopperaan pääsee! Jei!
Kiva ku kävit kurkkaa blogii ja hyvää kevättä siulle! Sydän!
Sokea. Piste. 