Huomenta Itä-Suomen Ihmemaasta! Sydän.
Blogissa on ollut hiljaista monesta eri syystä. Elämänmuutoksen, ja sisäisen muodonmuutoksen läpikäynti, joka käynnistyi reilu pari vuotta sitten, on tietenkin oma juttunsa, ja jatkuva prosessi. Se, että voiko ja pystyykö ihminen tällaiseen isoon muutokseen ylipäänsä edes sopeutumaan, jotta voi ja pystyy elämään hyvää, turvallisen tuntuista ja jopa mielekästä elämää. Virallinen terveydenhuoltomme ja etenkin sosiaalihuoltomme ei millään muotoa tue tällaisten muodonmuutosten läpikäymistä. Valitettavasti. Tuen hakeminen on enemmänkin anomista ja taistelua, myös lakisääteisten palveluiden osalta ja kohdalla.
Mie en edusta semmoista ihmistyyppiä että antaisin itseni hapantua ja mädäntyä sisäisiin kiputiloihin, tai tuskiin, joita nousee tällaisen muodonmuutosprosessin myötä. Olen sitä ihmistyyppiä, joka lähtee hakemaan itselleen apua, ja nimenomaan sellaista apua joka toimii – ja aina tuo itselle sopiva ja toimivaapu ei välttämättä löydy ns. virallisen sairaanhoitopiirin raamien sisästä. Ja joskus tuo apu on myös sellaista, että se tulee yhteisen tekemisen muodossa. Eli tulee lähdetytyä mukaan johonkin yhteiseen tekemiseen, ja jonkin ajan kuluttua sitä alkaa huomata että tämähän olikin vallan mainio juttu.
Noh, miulle kävi silleen että mie läksin sitten kunnallisvaaleissa ehdolle. Pitkä tarina ja juttu, ja koko kevät tässä on mennyt asian kanssa säätäessä, syystä että jotkut jossain päättivät sitten siirtää vaaleja, ja olihan tuo melkoinen setti. Varsinkin kun korona rantautui kunnolla tänne Itä-Savoonkin sitten vihdoin ja viimein, ja tietenkin juuri silloin kun olisi niitä kaiken maailman vaaliasioita pitänyt touhuta, siis aikataulujen puitteissa. Joten elämä sitten selätti aikataulut, ja täällähän ei touhuttu yhtään mitään. Muuta kuin somessa.
Eli kevät on ollut pitkä, varsinkin vaalien siirtämisestä saakka, koska kyllä se että vaaleja siirrettiin tarkoitti sitä että kaikki asiaan liittyvät taakat siirtyivät myös eteenpäin.
Tämä kaikki tuli päätökseen sunnuntaina 13.6. jolloin tuloslaskentaa seuratessani totesin, että nyt kävi niin että mie jäin yhden äänen päähän valtuustopaikasta.
No annahan olla. Uusi viikko alkoi ja tarkastuslaskenta suoritettiin. Sieltäpähän löytyi miulle yksi ääni. Tämä tarkoitti sitä että olin nyt tasoissa toisen puolueemme ehdokkaan kanssa. Meillä oli yhtä monta ääntä. Tällaiset tilanteet ratkaisee arpa, eli vaalilautakunta arpoo kuka pääsee valtuustoon ja kuka jää varasijalle.
Arvatkaa kehen arpa osui?
Tähän nyt sitten miljoona hymiötä, sydämiä ja kaiken mualiman väkkäröitä ja hattaroita, ja mitä näitä nyt on.
Ihan aikuisten oikeesti tämä meni SITEN, että mie ensinnäkin sain sen verran ääniä, että äänet kantoivat miut ihan valtuustpaikan rajalle, ja toisekseen nyt tämä arvonta sitten napsautti suunnan ja kurssin tällaiseksi, kohti kunnanmäkeä.
Että tämä meni nyt sitten tosiaankin näin. Hymiö. Voip sannoo että “kovin on ollut eläväistä”, ja laittaa itkuhuutonauruhymiön tuohon perrään. 😉 😀
Tämän auki kertomisen jälkeen henkilöllisyyteni on helppo etsiä internetin syövereistä, koska eihän täällä Itä-Savossa kovin montaa itsenäistä kuntaa enää ole, ja varsinkaan kuntaa jossa on näkövammainen kunnanvaltuutettu.
Tästä huolimatta annan tämän blogin edelleenkin olla nimimerkin takana. Nimimerkistä tämä lähti, ja nimerkillä tämä pysyköön. Sillä meillä kaikilla on omat sokeat pisteemme. Näin se kuitenkin on, ja joskus näitä asioita on hyvä lähestyä nimimerkin takaa.
Vanhoja postauksia en lähde täältä poistamaan. Olen kaikki tänne kirjoittamani tekstit kirjoittanut autenttisen tunteen vallassa sillä hetkellä kun olen näitä asioita elänyt ja kokenut läpi oman ihoni ja sydämeni kautta. Olen syvästi kokenut omalla ihollani sen arvottomuuden, jopa hylkiömäisyyden, jota moni vammainen, myös minä, on saanut ja saa edelleen tässä maailmassa osakseen. Myös ns. yhteiskunnan perusrakenteiden taholta, kuten sairaanhoitopiirit ja etenkin vammaispalvelu. Itse olen näitä asioita kokenut, ja koen tällaiset olemisen tavat syvästi ihmisarvoa loukkaavina.
Tästä kaikesta johtuen valitsin lähteä ehdolle kunnallisvaaleissa, muun muassa. Ja nyt siinä sitten todellakin kävi niin että minut myös valittiin valtuustoon.
Valtuustotyö alkaa elokuussa. Sitä ennen vietetään kunnolla kesää. Itse aion juhlistaa ihan vain sitä että saan olla elossa, ja että kroppa on suhteellisen terve, ja että pystyn vielä itsenäiseen liikkeeseen. Siinä on ihan tarpeeksi juhlan aihetta.
Oikein HYVÄÄ kesää kaikille! Sydän. Kiitos että olette lukeneet blogia ja käyneet täällä kurkkimassa.
Aion jatkaa blogin ylläpitoa, mutta en yhtään osaa sanoa miten pystyn, ja jaksan, päivityksiä tehdä.
Sokea. Piste. 