Jo vain, päiväkirjan äärellä taas ollaan. Sen pohdinnan kera, että taidan vaihtaa tyylilajia. Eli siirtyä “savon-karjalan murrealueelta” jonnekin lähemmäs yleiskieltä. Savon-karjala lainausmerkeissä, koska eihän tästä nyt Erkkikään ota loppupeleissä selvää mitä murretta Savonlinnan seudulla oikeastaan puhutaan.
Marjatta Palander on kirjoittanut teoksen “Savonlinnan seudun murrekirja”, tässä linkki teokseen, joka oli yksi niistä harvoista kirjoista joiten suomen kauniin kielen opintojen aikana aidosti antaumuksella tutkailin. Palander näkee, että Savonlinnan seudun murrealue on aivan oma murrealueensa, eli ei ole virallisesti savoa eikä karjalaa, vaan jotakin niiden väliltä. Lisäksi Palander selkiyttää että seudn murrealue on hyvin laaja, ja että sen sisällä elävät ja ilmenevät murteet vaihtelevat suuresti toisistaan. Sulkavalla on “oma kielensä”, samoin Rantasalmella, Enonkoskella, Kerimäellä, Punkaharjulla ja niin edespäin. Ja eri alueiden sisällä murteet saattavat olla täysin paikallisia, eli esim. parinkymmenen kilometrin säteellä ihmiset saattavat puhua hyvinkin erilaista “kieltä”, ja käyttää hyvin eri merkityksillä ladattuja murresanoja.
Armas ystäväni, kenen kanssa suomen kielen opintoja suorittaessamme ehdimme penkkiä kuluttaa, laittoi blogista kommenttia jakaen näkökulmiaan (pyysin palautetta, koska palaute pitää ihmisen varpaillaan ja “terässä”). Murre-asia nousi tässä yhteydessä esille sen pohdinnan kera kuinka murteella kirjoittaminen lopulta palvelee lukijaa? Olin jo itse ehtinyt pohdiskella että mitenkähä viisas veto “savonlinnan seudun rajamurteella” kirjoittaminen oikeasti on, ottaen huomioon että murteella kirjoittaminen on itsellenikin varsin työlästä. Sokon parhaita apuvälimeitä kirjoittamisessa ja tekstin tuottamisessa ovat saneluohjelmat, joista joitakin kutsutaan myös “Voice over” -ohjelmiksi. Ja onhan se työlästä kun ensin sanelet tekstin, ja sitten lähdet sitä muokkaamaan murrekieliseksi.
Joten, palautteen saatuani, totesin että nyt vaihdetaan tyylilajia ihan suosiolla. Asiaa ei tarvinnut sen enempää miettiä. Siirryn “johonkin muuhun tyylilajiin”, en vielä tiedä mihin. Murretekstit ovat sinänsä hauskoja, mutta myönnän auliisti sen, että niitä on rasittava lukea. Varsinkin jos murre ei ole itselle tuttu.
Täst eespäin tyylilaji siis vaihtuu. Joksikin muuksi. Mietin myös että pitäisikö noita vanhoja tekstejä editoita lähemmäksi yleiskieltä, mutta nyt kyllä laiskotus iskee. Blogi on blogi, eikä sen kummempaa ja virallisempaa, joten taidanpa antaa olla ja säästää silmää rasitukselta. Ja suotakoon anteeksi, jos miulta joskus lipsahtaa murteen puolelle. Mihis sitä näin vanha koira karvoistaan pääsis 😉
Kiva kun kävit kurkkaa blogii! Aurinkopäivää siulle! ❤
Sokea. Piste. 