Voi rakas päiväkirja! Mie huusin Auvolle taas. Anteeksi Auvo! ❤ Oot maailman ihanin kuljettaja, sympaattinen ja lempeä, ja ihan kauheeta on kun miulla hitsaa kiinni. Sen takia kun just sie satuit olemaan se kenen kanssa ajettiin eka kyyti “uudessa systeemissä”. Ja miulle selvis että miun elämästä on tullut vankila. Ja sit mie posahin. Taas.
Vanhassa taksisysteemissä riitti se, että tilaat taksin ja sit lähetään. Matkalla voi miettii missä haluut jäädä pois, ja jos haluut pysähtyy matkalla vaikka kioskille tekee loton, niin kiva hei, kyllä onnistuu! Tottakai! Tai vaihtaa päätepistettä kesken matkan, jos suunnitelmat muuttuuki äkisti, joku kaveri vaikka soittaa et tavataanko toises paikas ja hieman toiseen aikaan, koska hänellä aikataulu venyy ja paukkuu. Helppoo oli. Ja aattelin et tottakai semmosena jatkuukin. Semmonen niinku normaali ja tavallinen elämä, mitä kaikki muutki elää. Paitsi me Vammaispalvelun asiakkaat, se selvis miulle nyt.
Niin miehän sit ilosena kävelin autoo vastaan, aattelin et oon positivine ja kaikkee, ja säästän kuskia hinausauton tilaamiselta kun lunta oli tullu niin paljo, että ei oikein muulla pääse kun nelivedolla. Mutta sieltähän tulikii Auvo, ja Auvolla on neliveto! ❤ No mut sain hyvät kävelyt hei! Liikuntaa! Mut ans olla ku pääsin kyytii, ja ekaa kertaa vilauteltii uutta hienoo tikettikorttii laitteeseen, niin siinä sit kävikii ilmi että ilmoitettua päätepistettä ei voikaan muuttaa.
Siis mitä? Että mitä?
Joo kuulin kyllä kun soitin keskukseen, että kysyivät mihin oon menossa. Jotain siinä änkytin että Prismaan, kun en muuta keksiny. Mut halusin muuallakin käydä. Aattelin että no autossa kuskin kanssa sitten jutellaan, niinku ennenkii. MUTTA. Se tikettikortti iskikin hinnan saman tien siihen mittariin, siis omavastuun joka matkasta maksetaan, ja just sen määränpään mukaan mikä keskukseen on ilmoitettu. Niin mie istuin siinä että mitä häh, enkä tajunnu ollenkaan. Ei kukaan oo mitään kertonu. Ja kun sanon mitään, niin todella tarkoitan että ei oo tullu sanaakaan infoa tällaisesta. Yhtäkkiä kaikki vaan muuttuu, ja that’s it. Ai v*ttu että alkoi suoni punottaa. Ja kalat lennellä. Kylläpähän Kalakauppiaan alter ego napsahti päälle aika nopeella, ja alkoi kala kuulkaa tuoksua autossa. Voi häpeä, ihan kauheeta. Anteeks Auvo! ❤
Niin mie sit halusin käydä muuallakin, ja autossa opin että ei saa muuttaa määränpäätä. No arvatkaa vaan. Määränpäätä sitten muutettiin, koska SOKEA, helvetisti lunta kaduilla ja sohlaa nyt tuolla sitten menemään. Keskukseen piti sitten soittaa, Auvo soitti ja kysyi ja selitti.
Mutta mistä mie tiiän MIKÄ on sen R-Kioskin osoite mihin halusin mennä? Voi jumalauta, oikeesti! Että nyt sit pitää alkaa karttakirjaa kantaa mukana tästä lähtien (sokeelle helppo nakki, jees jees!!), että pitää olla tiedossa joka helvetin osoite mihin oot ajamassa. Kun ennen riitti se, että kuskin kanssa juteltiin missä haluaisin jäädä pois, ja sit ku ollaan perillä, kuski katsoo kilometrit ja omavastuu maksetaan ajettujen kilometrien mukaan. Ja sillä siisti. Ja mitä helvettii se kenellee kuuluu mihi mie oon menossa??? Ei yhtään mitään. Yhenkää kaverin osotetta EN ANNA tähän systeemiin, ja kyl oikeesti v*tuttaa et pitää läheisten osoite antaa. Miten tämmönen saatanan kontrollijärjestelmä on missään suhteessa mihinkään yksityisyyden suojaan? Haloo?? Kyllä kala haisee, ai jumankekka! Tää haju ei irtoo ikinä, vaikka miten liottasin itteeni saunassa. Ja kukaan EI OO INFONNU tämmösistä muutoksista YHTÄÄN MITÄÄN. Sille kohderyhmälle keitä tämmöset muutokset koskettaa.
Nii että mitenkä meni, noin niinku omasta mielestä? Sosterix?
Niin nyt ei sit enää onnistu YHTÄÄN MIKÄÄN SPONTAANI LIIKE. Siinä meni vapaus. Kerta heitolla. Kyllä olin Idefix, kun autosta ulos pääsin. Ei oo todellista tämmönen! Kertokaa miulle, että miten mie landella liikun? Sukulaisten luo, jotka “asuu jossain tuolla pusikoissa, sen ja sen koivumetsän takana, jonne se kärrypolku lähtee sen ja sen männyn luota?” Niin miten helvetissä mie selitän tän sinne TAXI-KESKUKSEEN? “No se on se kuusi siellä Kattilamäessä, sen jälkeen käännytään vasemmalle, ja siitä alkaa sit niinku niitten pihatie. Pennusta asti oon siellä käyny kylässä, mut v*ttu osotetta en TIIÄ! Tiiän vaan et siellä se torppa seisoo, ja sinne minuu on pyyvetty kylään. Ja että tästä omalta torpalta on noin 15 km sinne, pihasta pihaan.” Ai jumankauta.
On täällä tullu ajettuu viimeiset reilu parikymmentä vuotta, ihan itse, omalla autolla, ja on tiedossa tien pätkät, kärrypolut, kinttupolut ja kilometrimäärät. Että suunnilleen montako kilometriä mihinki on. Mutta eihän niihin kaikkiin paikkoihin OLE OSOITTEITA edelleenkään, varsinkaan joihinkin onkipaikkoihin, marja- tai sienipaikkoihin, tai uimapaikkoihin. Myöskään kaikkiin asuinpaikkoihin, vaikka virallisten standardien mukaan pitäis olla. Mut ei oo. Meiänki torppa oli ilman tienviittakylttejä ja talonumeroita aika pitkään siirtymäajan jälkeen.
Vaikka kuinka monta juttukeikkaa oon käyny tekemässä silleen, et ajo-ohjeet on ollu tyyliä “no kiännyt siitä hiekkatien huarasta sinne sivutiele sen pajupuskan jäläkeen”. Tälleen on eletty, ja ajettu Kesälahdella, Punkaharjulla, Savonrannalla, Kerimäellä, Enonkoskella ja Sulkavalla. Ja perille on löydetty joka halvatun kerta. ILMAN navigaattoreita, rakkineita ja systeemejä.
Niin että uudistunut taxi-systeemi. Ai että. Silmissä vilisi vankilan kalterit, ja itku pääsi. Siinä meni miun elämä. Sohlasin lumessa eteenpäin ja itkin. Ja tietenkin kaaduin, koska sokee. Enkä nähny mitään, koska itketti. En oo jumalauta vielä kunnolla tajunnu ees sitä, että näkö on menny, ja et oon niinku sokee. Et en vaan nää. Ja sit pitää tämmöstä kaiken tän paskamuutoksen päälle yrittää suodattaa. Niin kyllähän täs nyt alkaa paineet, ja silmänpaineet varsinkin, kohota vähemmästäki. Et tällee sitä vetää Sosterix, niinku viimesen päälle huolella, just niitte ihmisten kans ketkä on sairaita, sairastuneita, vammautuneita, tai jopa ihan tosi pahasti monivammaisia. Miullahan on vielä helppoo hei, ku muu kroppa toimii ihan normisti. Näkö vaan on himmenny.
Ei sit v*ttu ajeta, ja käydä. Sukulaisissa tai kaverien luona. Usealla kaverilla on mummonmökit tuolla puskissa, joiden teiden nimistä ei oo mitään hajuu, saati talon/kiinteistöjen numeroista. Niin miten v*tussa mie sinne tilaan TAXIN nyt tällä uudella systeemillä? KUN ON KONTROLLI PÄÄLLÄ. Että ei ajeta ilman että päätepisteosoite on tiedossa. Itkusta meinannu loppuu tulla kun “pikkasen pukkas kalapaliikkia päälle”. Onneks ei kaatuessa sattunu, lumessa on paljonki hyvää, ja pehmennys on yks iso hyvä juttu. Se nyt vielä puuttuis, jos pitäis mennä lähellekään sairaalaa näissä fiiliksissä. Saattais lääkäri saada kalasta päähän. Ja mie todennäköisesti joutusin pakkohoitoon, kun se on yks pakkohoitoon joutumisen kriteereistä et alkaa riehuu lääkärin vastaanotolla. Saattais oikee valaskala pulpahtaa pintaan, kyllä joo, kun lääkäriin vielä joutus. No onneks tää meni nyt näin. Lumi otti hyvän kopin.
Huhhuh. Kylläpä haisee kala. Ja pahalle haiseekin. En tiiä osaako Tietäjäkään tämmöstä hajua karkottaa. Jossain sisuksissa on ilmeisesti mätänevä ruoto, eihän tätä muu selitä. Ja ulos se pitää kaivaa, jollain pelillä. Pitää vaan yrittää uskaltaa Tietäjän pakeille mennä sit taas kun aika koittaa. Taxilla ajetaan juu. Kela-taksilla juu, et saa ainakin hetken helpotuksen tästä SOTE-TAXISTA.
Anteeksi Auvo että mie huusin. Ei oo siun syy. Kyllä ne syylliset tuolla Arkadianmäellä istuu, sit loppupeleissä, jos tässä jotain tahoa sormella osoitellaan. Paska valuu alaspäin, sehän se on se maailman vanhin fysiikan laki. Nyt se valahti Sosterin Vammaispalvelun asiakkaiden syliin, ja oikein ripulina valahtikin. Mut kato hei vammaset, ja heikot, nii ketä kiinnostaa.
“Juo lämmintä viiniä. Älä äksyile. Nauti elämästä, koska se on lyhyt.”Jotain tän suuntaista sanoi Jarkko Martikainen maailman vanhimmasta aforismista keikallaan Savonlinnan Kulttuurikellarissa. Voi pojat. Keikalle pääsin Obelixin kyydissä, ja kylläpä sielu lepäsi kun sai hitto vieköön vapaan hetken TAXEISTA ja kaikesta asiaan liittyvästä edes hetkeksi. Kyllä sitä ihminen nyt osaa arvostaa vapauttaan. Nyt kun on sen menettänyt.
Kiitti ku jaksoit lukee blogia ❤
Sokea. Piste. 