Terveppä terve kaikille, ja hengissä ollaan sekä hyvässä voinnissa. Blogihiljaisuus pikkuisen venähti, syystä että aika väsynyt olo oli tuossa loppuvuoden 2020 viimeisinä kuukausina. Monestakin eri syystä, mutta se kaikkein isoin ja painavin syy oli Avin päätös.
Niille ketkä blogia ovat seuranneet, juttu onkin jo tuttu. Eli tein kantelun kesäkuussa 2019 koskien Sosterin / Itä-Savon sairaanhoitopiirin alueen kuljetuspalvelun omavastuutaksoja. Tässä siis nyt puhutaan ns sotetaksista eli kuljetuspalvelusta. Tämä kaikki ei liity Kelakyyteihin ja Kela-taksiin millään lailla. Kuljetuspalvelu on vaikeavammaisten arjen kulkemiseen tarkoitettu apu, jonka omavastuun eli sen mitä kyyti per kerta maksaa, voi lain mukaan olla korkeintaan se sama summa kuin mitä paikallisessa julkisessa liikenteessä peritään kertalipusta. Eli jos kertalipun hinta on vaikkapa kaksi euroa paikkakunnalla, silloin kuljetuspalvelukyydistä ei saa asiakkaalta veloittaa enempää kuin tuon kaksi euroa, yhteen suuntaan ajettaessa. Tässä periaate yksinkertaisuudessaan.
Näillä asioilla on kuitenkin tapana monimutkaistua kun näitä sovelletaan ja järjestellään kuntien ja sairaanhoitopiirien, tai kuntayhtymien tahoilta paikallistasolla toimiviksi kuljetuksiksi. Ja täällä Savonlinnassa on hupsista keikkaa päässyt virkamiehiltä ja viranomaistahoilta lipahtamaan semmoinen pikkujuttu läpi haavin, että Savonlinnan kaupunkialueen julkisessa liikenteessä siirryttiin kilometripohjaisista tasataksoihin vuonna 2015. Mutta kuljetuspalvelun omavastuisiin tätä muutosta ei ulotettu, kuten olisi lain mukaan pitänyt ulottaa. Ja näin ollen täällä on kaupungin alueella veloitettu kuljetuspalveluiden asiakkailta omavastuista ylihintaa viimeisen viiden vuoden ajan.
Tähän päälle se, että lisäksi Sosterin kuntayhtymän hallitus korotti kuljetuspalvelun omavastuun hintoja syksyllä 2018. Hintamuutos astui voimaan 1.2.2019 samaan aikaan kuljetuspalvelu-uudistuksen kanssa. Ongelma tässä oli vain se, että tuo hinnankorotus oli laiton. Kilometripohjainen taksa, jota siis sovelletaan kuljetuspalveluissa kaikkialla Itä-Savon sairaanhoitopiirin eli Sosterin alueella, on noudatellut Matkahuollon vuoden 2014 taksoja. No mutta kun Matkahuolto ei ole korottanut noita vuoden 2014 taksoja. Niin mistä ihmeestä Sosterin kuntayhtymän hallitus tuon korotuksen sitten keksi? Kysyin tätä asiaa silloiselta Vammaispalvelun johtajalta, ja hän vastasi sähköpostitse “että hintoja korotettiin koska kuljetuspalvelun hintoja ei ollut päivitetty pitkiin aikoihin.” Eli virkamies ihan pokkana vastaa näin, vaikka lain mukaan kuljetuspalvelun omavastuutaksojen hinnat on sidottu julkisen liikenteen hintoihin. Ja virkamies myös ihan pokkana toimii noin, eli epäeettisesti, vastoin sen asiakaskunnan etuja keiden asioista hänen tulisi pitää huolta. Niin onhan tämä kerrassaan kiinnostavaa. Kerrassaan. Ja tältä pohjalta läksin kantelua asiasta tekemään kesällä 2019, Itä-Suomen aluehallintovirastoon.
Kantelun päätös ja Avin ratkaisu tuli sähköpostiin 16.11.2020. Päätös on julkinen ja ratkaisu oli / on asiakaskunnan kannalta myönteinen. Päätöksessä todetaan että Sosteri on toiminut laittomasti soveltaessaan kuljetuspalvelun omavastuisiin kilometripohjaista taksaa (kaupungin alueella) ja että taksa tulee muuttaa tasataksaksi.
Vaikka tiesin että päätös tulee olemaan tämä, siksi koska laki on mitä on, ja siksi koska Kotkassa käytiin iso, monta vuotta kestävä oikeuskeissi tämän saman asian tiimoilta, ja koska KHO antoi ennakkopäätöksensä asiassa keväällä 2020, silti jännitti. KHO:n päätös ja ratkaisu Kotkan keississä on viimeinen sana, ja se on hyvin selvä ja selkeä: kuljetuspalveluiden omavastuutaksat eivät saa ylittää julkisen liikenteen hintoja. Eli kenelläkään sosiaaliviranomaistahon edustajalla tai virkamiehellä ei ole enää Suomessa tämän asian osalta mitään mutisemista, ja asiassa ei enää tehdä mitään “virkamiesten omia sovelluksia.”
Tai niinhän sitä luulisi. Sosterin kuntayhtymän hallitus, joka siis päättää tästä kuljetuspalvelun omavastuutaksa-asiasta myös minun kuntani osalta siksi, koska kuntani ostaa kuljetuspalvelun Sosterilta, kokousti männä viikon tiistaina eli 19.1., ja kokouksessa käsiteltiin myös nämä puheena olleet omavastuutaksat. Ylihinnoitellut taksat palautettiin takaisin lain mukaiselle tasolle eli vastaamaan Matkahuollon 2014 hintoja. Mutta tasataksan osalta on silleen jännästi luovittu, että eihän tuosta nyt tolkkua ota. On niinkun keksitty “byrokraattisen luova väylä siihen että ei tarvii käyttää sanaa tasataksa.”
Tässä linkki Sosterin kuntayhtymän hallituksen pöytäkirjoihin. Jos linkki ei jostakin syystä toimi, nuo dokumentit löytyy ihan sillä kun kirjoittaa Googleen hakusanat Sosterin kuntayhtymä hallitus.
Näin päättyi tämä helkatin puolentoista vuoden säätö, ja virkamieskunnan epäonninen hinnankorotus. Siis tokihan nämä kaikki asiat virallisesti paperilla menevät Sosterin kuntayhtymän hallituksen päättäjien piikkiin, koska virallinen rakenne on se että kuntayhtymän hallitus päättää. Mutta kuten tiedämme, Suomessa näiden asioiden työstäminen ja asioiden taustoittaminen sekä päätösehdotusten ja ratkaisujen tekeminen kuuluu virkamiesten toimenkuvaan. Joten kun nyt tässä asiassa totean että “kiitti vaan virkamieskunnalle”, niin ihan kyllä myös sitä tarkoitan.
Jotenkin on sellainen fiilis, että se viestintä jota olen Sosterin suuntaan, ja nimenomaan siis sosiaalipalveluiden ja erityisesti Vammaispalvelun suuntaan käynyt näiden asioiden tiimoilta, asettui aivan uudelle pohjalle sen myötä kun Avin päätös saapui. Oli nimittäin aika monta kertaa tuossa matkan varrella sellainen fiilis, että siellä on laitettu minulle jonkinlainen leima otsaan ja pistetty minut kategoriaan “hankala asiakas”, ja sen päälle vielä vähäteltiin näitä kuljetuspalveluasioita koskevia palautteitani. Nyt sitten kun Avin päätös ja ratkaisu tuli, ja kun tietenkin tein näistä asioista julkisia, kun sattuipa kivasti paikallisen päivälehden toimittaja laittamaan viestiä ja kysymään kiinnostaisiko jutunteko, mihin vastasin kyllä tottakai, ja sen jälkeen vielä parissa some-ryhmässä jaoin Avin päätöksen ja selitin rautalangasta auki sen mitä se tarkoittaa, on ollut ihan mukavan rauhallinen fiilis. Ja kunnan suuntaan on viestintä toiminut myös, sieltä on tullut vahva viesti siitä koko tämän puolentoista vuoden prosessin ajan että kunnassa noudatetaan lakia, ja että samaa vaaditaan myös niiltä tahoilta keiltä kunta palvelut ostaa. Eli Sosterilta. Meni kertalaakista koko jupakka laajempaan tietoisuuteen Itä-Savon tekemän lehtijutun myötä, ja siihen päälle vielä täsmällisemmät info-paketit somessa. Niin viestintää ajatellen olen kyllä tyytyväinen. Sosterihan ei näistä ulospäin huutele, ja nyt kyllä mokasivat siellä ihan itse tämä koko jutun. Ja erityisesti sillä paskan mätöllä minun päälleni mitä vielä kesällä 2019 ihan sieltä Vammaispalvelun johtajan taholta päälleni sain. On sähköpostit tallessa joo. Ja samaahan se oli myös Mikkelin Taksikeskuksen taholta minun suuntaani, eli kun uskalsin sinne asioista sanoa, niin agressiivista kommunikaatiota tuli takaisin että aivan käsittämätöntä. Ja tällaiset tyypit sitten huolehtivat vaikeavammaisten kuljetuspalveluiden toimivuudesta! No, on tainnut väki Mikkelin Taksissakin vaihtua, ja ehkä ihan syystäkin. Voi morjens.
Että on tässä töitä tehty, hartiavoimin, ihan sen yksinkertaisen perusasian eteen että saisi tulla ihmisenä kuulluksi, asiassa joka koskettaa 940 hengen päivittäistä arkea, ja asiassa jossa virkamiehet ovat toimineet siten että lakia on rikottu monen vuoden ajan. Asiassa, jonka lopputulema on ollut se, että vähävaraisilta ihmisiltä on rahastettu ihan pokkana moninkertaisia omavastuuhintoja, etenkin Savonlinnan kaupungin alueella.
Kyllähän se varmaan saattaa virkahenkilöä patittaa että sitten tulee yks sokko, joka bongaa tällaisen, ja yhtäkkiä alkaa pukata lehtijuttua, sähköpostia ja sen sellaista. Ja sosiaalisessa mediassa käydään debattia ja dialogia. Ja kuntaan otetaan yhteyttä. Ja silleen. Että yhtäkkiä ei olekaan enää hiljaista ja mukavaa, ja semmoista niin kuin aiemmin, eli että Sosterixissa on oma laki. Voi kyynel! Paitsi että yhtään ei harmita tätä sokkoa se, että Sosterixin päivittyy pikkuhiljaa nykyaikaan lakien noudattamisen osalta.
Joten eiköhän tämän asian tiimoilta ole nyt jäpätykset tässä, ja toivottavasti vähän aikaa rauhallista. Tarkoittaen erityisesti sitä, että virkamiesten taholta kukaan neropatti ei nyt lähtisi kehittelemään “mitään vammaisten arjen helpottamiseksi tarkoitettuja ratkaisuja”, jotka sitten käytännössä tarkoittavat sitä että budjettia leikataan puolet pois, ja jokin palvelu lakkautetaan kokonaan.
Toki tässä nyt vielä seurataan loppuun saakka tuo “tasataksa-asia”, eli selvityksen alla on se mitä hittoa tuo virkamiesten viimeisin idea nyt sitten oikeasti tarkoittaa. Tasataksassa kun on se pointti nimenomaan, että yhden lipun hinnalla “saa ja voi matkustaa niin paljon kuin sielu sietää, ja siinä ei kilometrimääriä lasketa.” Avin yhteystiedot ovat tulleet tutuiksi Joensuuta ja Mikkeliä myöten, ja voi kyynel että jos vois virkamieshenkilöt esim. sairaanhoitopiireissä ihan vaan noudatella lakeja näissä asioissa, niin oisko vaan niin paljon helpompaa ja mukavampaa meillä kaikilla. Tässä on miun uudenvuoden toiveeni samalla!
Mut silleen on hei mahtavasti menny tää kaikki, että jos gallialaisen, siis SEN kuuluisan pienen gallialaisen kylän kalakauppiaan muistatte, niin täällä ei oo hei ollut enää ollenkaan semmoista meininkii! Jees! Joku ahkera blogin seuraaja saattaa nimittäin muistaa sen parin vuoden takaisen Tonnikala -jutun, kun oli vähän tunnetta päällä, ja räjähti sit koko kalatiski. Olihan siihen kyllä ihan aihettakin, mut vähän rankkoja nuo tuommoset tunnepuolen jutskat on kuitenkii läpielää, niin oon kyllä tosi tyytyväinen että meno ja meininki on kaikin puolin rauhoittunut.
Että ihan on rauhaksiin hengitelty ja kaikkee, ja ihan kuulkee jopa hipeix on oltu niinkin paljon että miehän vedin meditaatiopiirii meiän pienellä kyllä tuossa marras-joulukuussa sen kaheksan viikon ajan. Ja hienosti kuulkaa meni. Niin rauhallisissa sydänenergioissa että!
Hippi on hengissä! Sori siitä hei, että ei kuulu eikä näy! Mutku on tässä niinku elämääki eletty hei! Mikä ei todellakaan oo mitenkään itsestäänselvää monelle joka on samantyyppisessä elämäntilanteessa kuin meitsi, joten ihan voi sanoo ääneen että kiitos elämä kun oot hyvää!
Toki asiaa myös auttaa se, että muuan vanhempi virkahenkilö on eläköitynyt Sosterixin sosiaalipalveluiden johtoportaasta. Hymiö. Kun hippi kuuli asiasta hän huomasi yhtäkkiä hymyilevänsä hyvin leveästi. Ja sitten nauravansa ääneen. Olotila myös keventyi kummasti, ja hippi tajusi että siinä nyt sitten eletään sukupolven vaihdosta käytännössä läpi. Haluttomat ja työhönsä läpensä leipiintyneet vanhan kansan johtoportaan edustajat, jotka siis johtavat, mutta eivät käytännössä tiedä mitä johtavat ja miten johdetaan, muuta kuin määräilemällä ihmisiä ja keksimällä turhia ja toimimattomia sisältöjä palveluihin joilla on tarkoitus auttaa hankalissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, alkavat pikkuhiljaa poistua työelämästä. Myös täällä Iloisessa Itä-Suomessa, jossa jurrataan niin perkeleellistä jumittamisen energiaa vielä niin monessa kaupungissa ja kyläpahasessa että ei oo tosikaan.
Sellaista se on, kehitys kehittyy, tosin Sosterixin osalta sitä sopii miettiä onko näin, koska nythän siellä siis sohlataan sosiaaliturva-asioita siten, että vastuun on ottanut se kaikkeista isoin johtaja, joka ei ymmärrä (mistään?) käytännön asiasta mitään. Jolla myös oli sormensa kuljetuspalvelusopan käynnistämisessä, eli siinä että kuljetuspalvelut sössittiin nykyiselle tolalleen, eli asiakkaat myytiin Mikkelin Taksi Oy:lle. On hänellä, kuulemma, ollut sen verran viisautta, että hän myös sanonut osaamattomuutensa ääneen, yrittäessään sijaistaa riveistä poistunutta virkahenkilöä. Näin hienosti hei meiän sosiaaliturvapuolen jutut niinku pelittää täällä kentällä, eix oo rohkaisevaa. Jei! Käytännössähän tämä siis tarkoittaa sitä, että “asiat ohjautuvat” sosiaalityöntekijöille, joiden työtaakka lisääntyy entisestään. Koska johtaja ei osaa muuta kuin johtaa. Voi kyynel ja huokaus. Se on tää Suomen julkisen sektorin johtotason meininki sitä luokkaa, että tän takii me kuulkaa ollaan konkurssikypsä valtio. Ja nää jääräthän ei sitä koskaan myönnä, hautaan saakka menevät siinä mielipiteessään että “hyvin oli johdettu”, ja arvatkaa ketkä maksaa laskun. Jep. Just kaikki me, keillä ei todellakaan oo siihen varaa. Hienoo, terkkuja Arkadianmäelle taas kerran. Voisitto uudistaa meiän sosiaaliturvan ja nopeesti? Ja laittaa samalla myös jäykät organisaatiorakenteet purkuun, kiitos!
No. mie koitan pitää omasta sosiaaliturvasta huolta mm. kasvattelemalla asioita et sais ruokaa pöytään ja silleen. Mut ihan hei pitää sanoo ääneen et jos oisin täysin asialle antautunut luomuhippi, ja päätoiminen viljelijä eli että ois useempi hehtaari peltoo mistä yrittäisin elantoni repiä, niin ei kovin hyvin menis. Huh! Ei oo helppoo olla viljelijä, saati sitten luomu! Edes pienessä mittakaavassa, kyllä nimittäin töitä teetättää! Sori siitä että kesä tuli ja meni ilman ihanii tomaattipäivityksii, tai kaikenmaailman muita päivityksii, mutku täällä vedettiin takapakin kanssa jarrutusvaihteella, syystä että “oli hallaöitä toukokuussa”. Ja hippi oli niin innoissaan että oli roudannut tomskun taimia ulos, niin siitähän ne sit veti hernettä nenään ja kasvu hidastui noin kuukaudella. Aijjai! Kyllä hippi teki niin aloittelijan mokan että! Ens keväänä ollaanki sit antureiden ja sen sellaisten kanssa mittailemassa yölämpötiloja ennen kuin yhtääna ainoaa taimea laitetaan yöksi ulos.
Poikkeuksena kaalit, jotka onkin sitten ihan oma juttunsa. Kaalin siemenet laitan multiin viimeistään maaliskuussa, ja idätysrasiat roudaan ulos kylmillään olevaan kasvihuoneeseen, missä keväthankien loisteessa päivälämpötila nousee helposti yli kahteenkymmeneen asteeseen. Siellä ne kaalikasvien siemenet, niin ruusukaalit, keräkaalit, lehtikaalit, kyssäkaalit ja sen sellaiset kuulkaa itää hetkessä, eikä oo yöpakkasista moksiskaan! Ihan on hupsuu porukkoo, mutta niin se vaan menee. Ja lunta kun heität kylvöksille niskaan säännöllisesti, lumi sulaa ja kastelee pikkutaimet. Niin eipä oo kovin vaikeeta kaalin kasvatus! Hymiö.
Vaikeus on siinä, että kaali tarttee paljon ravinteita ja paljon tilaa. Yks ruusukaali pyytää semmosta puol metrii kertaa puol metrii pinta-alaa. Ja siihen paljon ravinteita, että se jaksaa kasvaa. Vielä isompi ongelma on se, että ai vinde kun kaiken maailman lepattavat tyypit, ja semmoset tosi pienet tyypit, tykkää rouskutella kaaleja! Kaalikoi kuulkaa haistaa kaalit monen kilometrin päästä, samoin kaaliperhonen. Niin kyllä siinä on kuulkaa tällä näkökyvyllä ihmettelemistä, kun yrität niitä perkeleen pieniä millin kokoisia sinttejä metsästää kaalin lehdiltä. Jostain syystä ne lentävät riesakkeet ei tykkää kyssäkaalista, joten vinkki vinkki siinä on helppo nakki! Ja ruusukaalissa on niin isot lepattavat lehdet, että niiltä on helppo bongata ja pyyhkiä tuholaisia pois.
Kukkakaali ja keräkaalit onkin sit hankalampii. Sen takia mie hermostuin tänä kesänä kukkiksiin, ja kun olin saanut ne maahan, totesin et antaapa olla. En lannoittanut koko kesänä, enkä hirveemmin edes perään katellut. Muuta kuin happamana totesin, et tais nyt mennä parempiin suihin miun kukkakaalit. Joka siis vielä se mahtava punainen lajike, eli Violetta di Sicilia, ihan vaan sen takii et miekii NÄKISIN jotain. Jee!
Nii eikö mitä! Olin jo unohtanu koko kaalit, kunnes yhtäkkii syyskuussa kävin niitä kattomassa, ja hitto siellähän oli komeita kukintoja! Ihan niinku useempi! Wau ja winde! Ihan huikeeta, kahtokee nyt! Jee!
Tadaa, Violetta di Sicilia! Kuvassa sama lajike joko raakana tai ylikypsänä. Veikkaan ensimmäistä, mutta eipä menoa haitannut ja vinde että oli hyvän makuinen!Kuvassa ruusukaalin varsin, jossa ruusukkeet kasvavat ja kypsyvät kaalinlehtien kainalossa. Sieltä niitä nyt sitten loka-marraskuun aikana kerätään ruuaksi. Ai vinde että ovat hyviä! Verrattuna kaupan ruusukaaleihin jotka ei maistu miltään!
Tämmöstä! Eli kyl tääl ollaan ihan tosi tunnollisesti eletty hippielämää, lapioitu paskaa kirjaimellisesti ja konkreettisesti mm. eräällä lannanhakureissulla, että hippi sai puutarhaan MONTA SÄKKIÄ hevonpaskaa, että voi taas ens kesänä kasvatella kaikenlaista niinku luomusti. Kukkapenkkiremontti ja monta sen sellaista olennaiselta tuntuvaa asiaa on tekemättä, ja ei voi tietää jääkö kokonaan tekemättäkin, mut se on semmosta. Metsäkoti on alla, ja on täällä touhuttu, enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Mikä nyt sitten kenenkin mittari on, mut kyl mie sanon et jos jumalauti kaali kasvaa ilman et sitä koko kesänä on kertaakaan lannoitettu, ja tekee viel tuommosen kukinnon, niin ihan hyvin on asiat! 😀 Noh, voishan sitä kritisoida että vastaavasti valkosipulisato jäi aika hervottoman pieneksi, siis sipulin koko, mut hippi niiskauttaa nenäänsä siihen ja sanoo että “se oli ensikertalaisen moka”. Ens kesänä otetaan uusiks! Tai itseasiassa jo tänä syksynä, koska kyseessä on talvivalkosipuli joka laitetaan maahan loppusyksystä.
Mut hei, ollaan täällä liikkeeskin oltu, koronast huolimatta, ja ihan on maailma niinku ennallaan, tai puitteet ainakii. Linna on vielä pystyssä, ja hirmu ihanii syksyisii maisemii on Savonlinnan kaupungissa, ja kaikkialla lähiseuduilla. Saimaa! Sydän! Ja auringonkukkapeltojakin on täällä kasvanut tänä kesänä, oijjoi ja aijjai!
Niin ja hipin hilpeyttä lisää myös se, että vaikka välillä on hankalaa, ku silmiin koskee, ja väsyttää tosi paljon ja silleen, niin silti voi sanoo et kyllä tästä on oikeesti elämä saatu. Nyt tulee kaks vuotta syksyl täyteen, tai itseasias tuli jo, siitä ku sairastuin ja tapahtui se pommi, mitä ei ikinä aatellu omalle kohalleen tulevan, ja vinde et oli raskasta ja ihan perkeleen painavaa kaks vuotta sitten tähän aikaan. Mut nyt voi sanoo et se setti on vedetty huolella läpi, ja Valossa taas kuljetaan. Ai että. Jotain tästä kertoo sekin, että hippi on sen verran voimissaan, että aloittaa syksymmällä myös meditaatiopiirin vetämisen. Ai ku niinku siis niin kutkuttavan viherpiiperomaista täällä Keskustan syvillä sydänmailla, jossa isännät ja emännät vetelee haulikot kainaloissa puskissa ettimässä kaltaisiani hippejä maalitaulukseen. Ai että! Ja keskellä kaikkea tätä mie kuulkaa oon kutsunu meditaatiopiirin koolle. Sydän.
Ihana on syys, nautitaanpa kaikesta mistä voidaan! Ja niin hienoo ku kävit kurkkaa blogii, jee! Sydän!
Maurinmalva. Ah. Pieni palanen auringonkukkapeltoa. Ah.Syksyinen metsätie. Kaunista on!Näkymä Olavinlinnalle linnan takapuolelta. Näkymä Olavinlinnalle linnan etupuolelta, syyskuun viimeisenä päivänä 2020.
Hengissä ollaan juu! Ja kohtuu hyväs voinnis kans, vaikka silmähommeleiden puolesta on ollu kuluneen “kesäloman” aikana jos jonniimoista rumbaa, ja onpahan taas tuo Kuopijon seutukii tullu uuestaan tutuks. Tarkemmin sanottuna Kys, eli Kuopijon Yliopistollinen Sairaala.
Kehitti justiisa siinä kesäkuun loppupuolella nimittäi silimätulehuksen, tarkemmi sanottuna värikalvon tulehduksen. Että ei kun päivystykseen, täällä Sosterixissa, ja sieltä sitte hurukyytiä Kuopijoon. Päivystykses ei osattu sanoo yhtää mitään, ja vaik lääkäri (päivystävä yleislääkäri) tutki ja tutki, niin ei mittään löytäny silmistä. Soitti sitte päivystäjälle, kun tiälä Sosterixin päässä siis silmähommat menee silleesti et silmäpoli on päiväpoli, ja iltaisin ja viikonloppuisin ei oo päivystystä. Niin tiältä sitte konsultoijjaan joko Kysiä tai Joensuuta. Niin liäkäri sitten soitti päivystävälle silmälääkärille, joka totes että tänne vaan. Ja niinhä se oli, kun vihdoin niillä kunnon silmätutkimuslaitteilla silmää tutkittiin, et lääkäri heti miten bongas sieltä tulehuksen.
Mie sitte tulin kysyneeks et mitenkä ois käyny jos tulehdus ois jääny bongaamatta. Lääkäri totes siihen, et siinä tapaukses seurauksena ois ollut verkkokalvon rappeuma, ajan myötä, ja sen myötä sokeus. Et verkkokalvoo ei pystyttäis enää hoitamattoman tulehduksen jäljiltä fiksaamaan. Mitäs siihen voi enää todeta, muuta ku et “kiva ku pääs lääkäriin!!” Jees!
Että tämmösel pikku episodil sitte alotin tän niin sanotun “kesälomani”, ja tuossahan tuo on männy. Tulehdus parantui omaa tahtiaan, ku sain semmoset lääkkeet et tippoi piti tunkee silmiin aluks kaheksan kertaa päivässä (!!! Jessus mikä rumba ja laskeminen siinäkin!), ja on sit kyenny elää kuitenkin ihan kohtuu normaalii elämää. Onneks! Kyl ois risonu ja rieponu jos ois tullu jotain semmosta mikä ois vieny toimintakyvyn. Et kyl se niin kutsuttu kiitollisuuden astia on semmonen, minkä äärellä täällä on tullu aika paljon aikaa vietettyy kuluneen kesän aikana. Ja on tullut nähtyy ystävii, tuttui ja armaita sukulaisiikii, sydän! Ja kaikkii semmosii ihmisii keitä on mahdollisuus nähdä ja tavata itseasiassa aika harvoin. Ja pääsin käymään jopa pikku kesäretkelläkin tuolla eteläisen Suomen puolen, tai ainakii jotai sinne päin. 😀 Kyydit järjestyi oikein kivasti, niin et sokkokin pääs liikkeelle. Savonlinja on kyl ihan huippu!! Varsinkin tapa ja tyyli jol hyö hoitaa heiän asiakaspalveluu, eli sieltä kyllä tulee vastaus joka viestiin ja yhteydenottoo, kunhan ensin kerkiivät omassa päässään selvittelee asian että osaavat vastata kysymyksiin ja palautteisiin. Siel on oivallettu mitä asiakaspalvelu on!
Puutarhahommelit on silleen, et ei tiiä itkeekö vai nauraako. Kesän teema on ollu kuivuus, ja seuraukset sen mukaiset. Tomaattisato kypsyy vasta nyt, eli syyskuulle asti venyi se asia, ja kurkkuja ei tullu just lainkaan. Samoin papujen kans aika nihkeetä. Ja ekat kesäkurpitsat tuolla vasta nyt kasvaa ns. oikeissa mitoissa, siinä missä normikesänä saa jo kesäkuun lopulla keräillä kesäkurpitsasatoa. Salaattii on tullu, koska oon kastellu niitä, samoin jokunen sipuli. Herne on ainoo mikä on pärjänny tosi hyvin, eli onneks laitoin sekä sokerihernettä että ruokahernettä ihan reilusti. Tein niin sanotun testikylvön, eli summamutikas kylvin X määrän herneitä sinne sun tänne, koska en osannu arvioida paljonko niit pitäis laittaa et sais ees jotain satoo. Nyt tiiän. Ja vahingos onnistuin kylvää ihan kohtuu hyvän määrän, silleen et kokonaisuudest saa omaan pakkaseen ja riittää kivasti jakoonkin. Ai että ! Mut tomaatti, voi tomaatti sentään! Ja kurkku. Sekä kurpitsat! Nyt vasta kaikki on lähteny kunnol kasvuun, koska kesän ekat kunnon sateet tuli vasta elokuun alkupuolella, ja kyl nyt tomaatti kukkii, ja pari kurkkuukin hulluna kasvaa. Samoin kun kurpitsa. Mut syyskuus ollaa jo, eli sen tietää et ei täs enää kovin pitkin kasvukautta oo jäljellä.
Hippi on kuitenki onnellinen kaikest tästä, koska kuivuudest huolimatta on selvää et puutarharemppa mitä täs on tehty käsipelillä viimeiset kolme vuotta, eli siis lapio kourassa rakennettu puutarha ihan alusta alkaen uudelleen, ei oo menny hukkaan. Oon kaikest huolimati onnistu tekee perusduunin kunnolla, eli rakentaa kasvualustat semmosiks et siel kasvit oikeesti kasvaa. Se on iso juttu se. Hirmusen duunin se on ottanu, mut on hitto vieköön sen arvoista. Koska se mitä nyt tarvii enää tehä, on vuotuinen ylläpito, eli kitkee ja pitää huolta kasvualustojen ravinteista. Ja nyt voi sit testailla erilaisten kasvualustojen ylläpitoo myös, eli pitää yhden hiekkapohjaisena, yhden runsasmultaisena, yhden vähän happamampana jne. ja tsekkailla siin samal sit et minkälaiset kasvit viihtyy missäkii. Sipuli on kyl viel vähä mysteeri, en tajuu sipulin sielunelämää. Märästä se EI tykkää, semmoses kasvualustas alkaa sipulin naatti mätänee, mut mistä se sit kovasti tykkäis, sitä en oo viel keksiny.
Kasvukauden harmitus oli se, et kuivuuden takii valkosipulihommelit meni persiilleen. En vaan jaksanu kantaa niille vettä, koska ne oli puutarhan kauimmaises nurkas, ja se oli sit siinä. MUTTA siihen viereen kylvetyt porkkanat, jotka kylvin jo ehkä vähän turhan aikaisin eli toukokuun alus, lähtivät sit vihdoin kasvuun ja onhän tää ihan sairaan magee juttu et ekaa kertaa elämässäni saan edes jonkinlaisen porkkanasadon omasta maasta tänä vuonna! Woot woot!!! Ai että voi ihminen onnellinen yksistä porkkanoista!!! 😀 Ja nyt myös tiiän minkälaisest kasvualustast porkkana tykkää, eli jatkossa sitten porkkakylvöjä suunnitellessa pystyn huomioimaan tämän asian. Multainen, kuohkea ja ravinteikas maa! Jes!
Kesään on mahtunu paljon muutaki ku puutarhajuttui, kesähän on Savonlinnan seudun “priima-aikaa”, koska Savonlinna on kesäkaupunki. Eli jos ei haluu, niin ei tält seutukunnalt kyl tarvii kesän aikana yhtään mihinkään poistuu lomailee. Kaikenmaailman touhuu ja tekemistä on lähellä, ja vähän kauempanakin, ja semmosii asioi myös mihin sokkokii voi osallistuu. Ja kesän lopulla on myös aivan mahtavat Luontoelokuvafestarit (www.sinff.fi), jotka vietti tänä vuonna 10. syntymäpäiväänsä! Woot! Miun kaveri käynnisti ne festarit silloi kymmene vuotta sitte, ja tippa linssis istuin ja ihmettlin et mihi hittoo tää kymmene vuotta on oikei hävinny. Mut nii se vaan on hujahtanu johonki. Vaiherikkaita vuosia ovat kyllä olleet, sitä ei voi sanoa etteikö olis tullu elämää elettyy ja koettuu. Sydän.
Viralliset asiat, etenki Sosterixiin liittyen, ovat siinä mieles muuttuneet et helmikuusta kesäkuuhun kestäneen jonkinlaisen “väännön” jälkeen ärähdin taxii keskukseen kesäkuus, et nyt vois kehittää jostain vähän asiallisempaa sävyä tähän hommaan. Et ei asiakkait tarvii kohdella ku paskaa. Sen jälkeen siel vaihtu tyyppi, joka miun viesteihi on vastannu, ja sen jälkeen on ollu asiallist äänensävyy. Mut tosiaan helmikuusta saakka, jolloin tää kuljetuspalvelu-uudistus tapahtui, oon saanut osakseen sellaista aivan apinamies-tason örinää virallisesta asiakaspalvelusta. Sosterixin osaltahan henki on ollu se, et Vammaispalvelu ei juurikaan taksii-asioita koskeviin yhteydenottoihin vastaa, vaan heti pompottaa ne eteenpäin jonnekii. Tää on ollut alusta (helmikuusta) meininki. Eli vastuun siirto.
Nää kommunikaatio- ja viestintä-asiat on ihan oma lukunsa, ja oon täs kuluneen puolen vuoden aikana oppinu aika paljon kaikenlaista mm. lainsäädännöstä koskien kaikkia näitä asioita, niin taxii-asioit kuin ylipäänsä sosiaaliviranomaisen vastuuta hoitaa asiat asiakaskunnan suuntaan. Tutkimukset johtivat siihen, et lähetin oman kunnan kunnanjohtajalle tuos joku aika sitte semmosen “puolivuotiskoosteen” koko täst taxii-revohkast ja ylipäänsä näist sosiaalipuolen asioista, koskien sitä miten Sosterix on nää hoitanu. Esim. kuljetuspalvelupäätöksissä, eli siin virallises päätökses jonka asiakas saa Vammaispalvelust, jos todetaan et hän on oikeutettu kuljetuspalveluun, käytetään edelleen yhtä tiettyä sanankäännettä, josta eduskunnan oikeusasiamies on huomauttanut sosiaaliviranomaisia jo vuonna 2006. Pikkujuttu ehkä sinänsä, mutta kyseinen sanankäänne “enintään”, eli että kuljetuspalvelua myönnetään “enintään” X määrä kuukaudessa, on sellainen joka luo vahvan mielikuvan siitä että muuta ei tipu. Ja näinhän asia ei ole. Ja miullekaan kukaan Vammaispalvelusta ei oo sanallakaan avannut tätä asiaa, eikä montaa muutakaan asiaan, joista heidän olis pitänyt kertoa. Jo viime syksynä, kun sairastuin. Asia on virallisesti siten, että asiakkaalle on myönnettävä kyytikertoja/määriä per kk sen mukaan mikä asiakkaan tarve on. Piste. Siinä ei oo mitään enimmäismäärää. Piste.
Et tälleen nää asiat aukeaa, pitkällä aikavälillä. Ja ikinä en ois näistä jutuista, joita on monta tällaista “pikku yksityiskohtaa”, jotka oikeesti vaikuttaa rajoittavalla tavalla asiakkaan elämään. saanu tietää jos en iteksein ois pengoskellu asioit. Mites ne asiakkaat, ketkä ei pysty itekseen asioit pengoskelee? Niinpä. Ja aika monta kanteluu on näist jutuis tehty eduskunnan oikeusasiamiehelle männä vuosina, joka on antanut kannanottoi mm. viranomaisen tiedotusvelvollisuuteen liittyen (eli et PITÄÄ tiedottaa asiakaskunnalle muutoksista joita on tulossa, kuten nyt esim. kuljetuspalvelumuutos), joita Sosterixis ei oo toteutettu lainkaan.
Osoite-asia, josta hermostuin sillo helmikuussa ihan totaalisesti tuon kuljetuspalvelu-uudistuksen tiimoilta, on myös yks niist jutuist mihin oikeusasiamies on ottanu kantaa. Lopputulema on se, et asiakkaalta ei voida edellyttää täsmällistä osoitetta kyytiä tilattaessa. Jep. Ja et kyyti PITÄÄ olla tilattavissa vaikka täsmällistä katuosoitetta ei oliskaan asiakkaan tiedossa. Esimerkiksi joku “julkinen maamerkki”, sanotaan vaikka nyt eduskuntatalo, tai tääl Slinnan seudul vaiks Slinnan kaupungintalo tai tuomiokirkko pitää käydä osoitteesta, et asiakas voi tilata kyydin.
Kannattaa olla sitkee ja tutkii asioit. Vaiks mite ois tunne siitä, et eessä on aivan kauhee urakka, ja vuoren kokoinen este, josta ei ikinä selvii hengissä. saati et siihen ikinä tulis saamaan mitää tolkkuu. Kannattaa oikeesti olla sitkee ja yrittää, jos asia on semmonen et se on itelle tärkee, ja varsinkin jos sen selvittämine saattais palvella aika montaa muutakin ihmistä jollai lailla positiivisesti, tarkoittaen sitä et sen selvittäminen vois esimerkiks auttaa monia ihmisiä arjen elämässä positiivisel ja rakentaval taval.
Mie nimittäin kaiken tän rumban ja rullan päätteeks huomasin, et nyt aletaan tulla siihen mitä oon täs koko ajan hakenu: vaiks on ollu vaikeeta, hankalaa, ajoittain suorastaan tuskallista, ja ennen kaikkea on kieltämättä myös ollu niit fiiliksii et “oon ihan sekopää muija, koska miul on niin sitkeesti se käsitys et ei asiat voi mennä näin niinku viranomaistaho väittää, mut ku ne vaan väittää ja väittää et asiat menee näin, ja et musta on valkoinen ja et valkoinen on musta”, nii siit huolimatta on todellakin kannattanu tää kaikki! Ku on vaan seurannu omaa vainuaan sitkeesti, välillä kysynyt apuja, ja välillä sitten tutkiskellut ja pengoskellut itse sitä, tätä ja tuota, niin sieltä on alkanut löytyy ihan oikeeta ja aitoo LAINSÄÄDÄNTÖÖ alta, ja dokumentteja joissa SELKEELLÄ SUOMEN KIELELLÄ selitetään mitä mikäkin lakipykälä tarkottaa. Ja nimenomaan kuljetuspalveluu silmällä pitäen. Sekä spsiaaliviranomaisten toimintaa silmällä pitäen.
Eduskunnan oikeusasiamiehen keissit on yks tämmöne apuväline, et jos tarvetta on selvitellä jotai tiettyy keissii nii kantsii mennä tutkii oikeusasiamiehen sivuja. Siel on hakutoiminto josta voi hakee tehtyjä päätöksiä tietyillä hakusanoilla. Niinku esim. kuljetuspalvelu.
Tällä tavoin oon pikkuhiljaa, pala palalta. löytäny ns. kättä pidempää, jota kautta on nyt vihdoin alkanu hahmottuu se laajempi kuvio joka ollu tosi pirstaleinen: lait ja asetukset ovat olemassa. Paikoin ne ovat tosi laajoja ja tulkinnanvaraisia. Mut sosiaalipuolel ne (käsittääkseni) lähtee siitä, et asiakkaan etu ON AINA TURVATTAVA. Et osiaaliviranomaisen tulee toimia sillä tavoin, ja sellaisilla tavoilla, et asiakkaan etu edellä mennään.
Kaiken tämän myötä oon saanu rauhan. Nyt pystyn laskeutuu siihen maltillisen toiminnan tilaan, mitä oon itestäni hakenu ja ettiny. Eli et pystyn antaa asioiden olla, ja keräilen pikkuhiljaa lisää materiaalia ja jatkan tutkimista ja asioiden selvittämist. Ja sit taas jossain kohtaa rykäisen jonku lehtijutun ehkäpä vaikka kuljetuspalvelu-asioista, ja voip olla että vähän muistakii Sosterixin asioista, ihan vaan ystävällisen eleenä ja suukkona Sosterixin suuntaan. 🙂 Sydän. (Voin hoidattaa itteeni Kysissä. Sitä en tiiä miten sinne pääsen, mut jos lähen liftaa, niin takuulla dokumentoin kaikki reissut, ja sit aletaanki keskustelee sairaanhoidon tasosta ja tilasta noin yleisel tasol Suomes + aiheesta nimeltä KELA-TAXI. 😀 )
Eli kannatti niin sanotusti vääntää. Tässä tapauksessa pitää puolensa taxii-keskuksen kanssa, ja samalla myös sosiaaliviranomaisten kanssa. Koska kaiken tämän myötä ollaan nyt siinä kohtaa et on rauhallinen ja selkeä olo. Väsyttää joo, rumba on ollu ihan hirvee. Mut nyt tiiän et tästä selvitään.
Ennen kaikkee tiiän myös sen, koska löysin sen tiedon eduskunnan oikeusasiamiehen papereista, että KUNTA EI VOI VÄISTÄÄ VASTUUTAAN KULJETUSPALVELU-ASIOISSA. Vaikka palvelu toteutettaisiin ostopalveluna, niinku Sosterix nyt ostaa kuljetuspalvelua Taxii-keskukselt, niin silti Sosterix on vastuullinen taho. Samoin myös ne kunnat, kuten miu oma kunta, joka ostaa kuljetuspalvelun ostopalveluna Sosterixilta. Oikeusasiamiehen yhes keissis, jos käsitellään nimenomaan vastuu-asiaan kuljetuspalveluihin liittyen, lukee selväl suomen kielel mustaa valkosel, et kunta on AINA vastuussa palvelun järjestämisestä.
Tämän, ja monta muutakin asiaa lähetin ystävällisesti tiedoksi oman kuntani kunnanjohtajalle, kuljetuspalvelu-asioihin liittyen. Sanotaan niinku vaikka et ystävällisenä muistutuksena. 🙂
Kiva ku kävit kurkkaa blogii!! Sydän! Mahtavaa alkavaa syyskuuta just Siulle!
Jaaha, hyvvee huomenta päeväkirjale! Mie tiälä istun ja tiristelen hengitystä, että kulukeeko se vaiko ei. Kyllähän tuo vielä taitaa kulukee ku tässä kerran istutaan ja puhistaan. Puhistaan joo, silleen hyvällä tavalla, kun nyt tuntuu että pitkästä aikaa on aidosti suanu levätä, siis oikeesti LEVÄTÄ semmosella tavalla mikä itselle on lepoa, ja että kroppakin alkaa paukutella väsymystä ulos. Sen vuoksi puhinat, kun hengitys oikeesti kulkee, ja että sen uskoisin, on pitäny ihan tappiin asti hengitellä tässä usseempana päevänä, ja vähän niinku varmistella asijoo että kyllä mie joo hengissä oon ja taijan olla ihan ookoo voinnissakkii. Mutta iha heleveti väsyny.
Ikinä en ois uskonu millane rulla voi elämästä tulla sen myötä kun ihminen sairastuu. Viime syksystä lähtien elämä on ajoittain ollu niin ohjelmoituu, että tuntuu että jo pelkästään tämän “uuden sairastuneen elämän” eläminen sairastuttaa miut entisestään vielä enemmän. Se, että aina on joku rumppuu lääkäriaikojen, terveyskeskusaikojen jne kanssa. Sit on sosiaaliviranomaisii ja ties mitä, joiden kans on vähän pakko olla tekemisis, jos haluut niin sanotusti apuja ottaa vastaan, niinju vaiks henkilökohtaisen avustajan, ja siten sen jälkeen ku saa sen rumban ja rullan vetämään niin ihan itehän sitä on hoidettava asiat jotka liittyy esim. henkilökohtaisen avustajan hakemiseen. Toki vois joo kauniisti pyytää et joku viranomainen auttais siinä asiassa, niinku työhaastatteluis. Ottaen huomioon et prosessi venähtäis varmaan kuukausien mittaiseks tällä tavoin, koska armas viranomainen on hyvin ylityöllistetty, ja toisekseen et täs puhutaan henkilökohtaisesta avusta, eli ihmisestä joka tulee miun kotiin viettää aikaa miun kanssa, niin todellakin haluan olla mukana kokonaisprosessissa. Tarkoittaen myös haastatteluvaihetta, jossa tapaan ihmiset.
Kaiken tällaisen organisoiminen taksikyydeil onki sit vähän vähemmän hauskaa. Ja siinä sit aika nopeella karsiutuu ehdokkaat, jotka ei esim. vastaa viesteihin tai puheluihin. Tai jotka alkaa vekslaa aikatauluja. On aika mahdoton yhtälö sokeelle autottomalle se, että rumbatirei ollaan vähän niinku Nalle Puhis Risto Reipas -meiningillä. Risto tais lauleskella “rimpati rei”, mut mie sanon rumbatirei, koska kyl oikeesti oli aika vitunmoinen rumppoominen tuo avustajahomma kaikkinensa. Hikee pukkas ihan urakal. Tää ei sit oo valitus. Ihan vaan selvyyden vuoks. On asioita jotka ottaa vaivannäköö, ja joiden eteen kannattaa nähdä vaivaa. Joskus aika paljonki. Ja tää avustajahomme oli/on yks niistä. Avustaja löytyi, ja kannatti nähdä vaiva koska hyvän avustajan löysinkin. Ja oon ihan superkiitollinen, koska ei oo mikään itsestäänselvyys, todellakaan, että näin käy. Eli siinä asiassa ollaan nyt oltu jo jonnii aikaa kirkkaan selkeil vesil, mikä on tietty helpottanu miun elämää superpaljo. Koska, niin vaikee ku se miulle on myöntääki, nii kyl se vaa nii on et ku näköaisti himmenee, niin ihminen tarvii apuja. Ei maha mittään. Ite pärjää tiettyyn pisteeseen asti, mut sen jälkeen tulee ne pisteet joissa apuja tarvii, ja sen mukaan sit eletään.
Syksylhän mie olin ihan et vittu tääl mitään avustajii tarvita. Nih. En mie nyt ketään heittäny torpasta pihalle niska perse -otteella, niitä jotka yritti asiasta puhua,. mut tuo oli asenne. Se on vaan silleen, et Suomen talvet on kohtuu pitkii pimeit, kylmii ja ylipäänsä tiukkoi, ja sitku yrität sohlaa menee sokkosimmukoilla tuolla pimeydes, rännäs, loskas ja hanges ihan keskenäs, ja vielä ilman keppii (en ollu viel saanu keppii siinä vaihees) niin ehkä siin on mukana myös semmosii tiettyi nöyryyttä opettavia aspekteja. Kun et vaan nää, ja et yksinkertaisesti tiedä et jos liikut sentin tai enemmän, et tiputko katuojaan, törmäätkö kinokseen vai mitä. Nii kyl siin alkaa aika nopeel tajuu et hei kaveri vois olla ihan jees. Joku kenen kans vois kävellä ja liikkuu yhdes. Jep. Kotona tutus ympäristös voi haparoida pimeessä jne tiettyyn pisteeseen asti, mut ulkona ei, se on ihan selvä.
Joo. Lääkäri-asiat, etenkin silmänhoito-asiat on semmosii et ehkä kirjottelen niistä joskus sitten jotai omii postauksii. Samoinku kuntoutusjutskista. Molemmat on täl hetkel osastoo “äimän käki ja mitä vittuu Sosterix”, iha oikeesti, et tällee sit vedetään. Ja on kyl käyny mieles et onx Sosterixis iha oikeesti joku paniikkihenki päällä, ja nakuttaako joku lähtölaskentamittari näitte valtakunnallisten sote-kuvioitten takii. Kun “pikkase niinku hankalaa on tuo silmäpolin meininki”, jos asia tällee kohtuu diplomaattisesti ilmastaan. Ja koska en tarkistanu mitä kirjottelin tänne kuntoutusasioista viime kerral, enkä jaksa nyt alkaa tarkistella, niin toteampahan vaan että tulin joo laittaneeks viime kuun puolella palautetta Sosterixin kuntoutuspoliklinikalle, puhelun muodossa, ja oma veikkaus on et huuto kuului Mikkeliin asti,. Kyl oli pikkasen tukka tulessa ja kalakauppiaal kalat vinku ilmassa siihen malliin, et Linnanmäen raketit jäi toiseks, mut hei kato siitäki selvittii. Tuli vähä aksy joo, ja iha pikkane vitutus, ja siin sit vissii purkautu enemmä ja vähemmä kaikenlaista sen puhelun aikana. Tosi aikuismaisen kypsästi reagoiden päätin puhelun lyömällä luurin korvaan, kuntoutuksen päähän siis, enkä oo sen jälkeen kokenu tarvetta olla yhteyksis sinne. Koska siin elettiin semmost kohtaa, et mittari tärähti punaselle, ja aivan aiheesta, ja ihan vittu kyllä tää ittensä irtisanonu kuntouttaja jätti sellasen läksiäislahjan et kiitti vaan. Taas kerran puheet yhtä ja teot täysin toista, mikä on tietty traumapotilaalle se pahin mahdollinen yhtälö. Mut hei semmost se on! Et iha voi sanoo et sain niin tarpeekseni moisesta et ei mitään rajaa. Ja nyt en haluu. Yhtään mitään. Sosterixiin ja Sosterixin “kuntoutukseen” liittyen. Iiris ja Näkövammaliitto onki sit ihan toinen juttu! Sydän!
Joo. No näyttäähän tuota taas tarinaa törähtävän. Se varsinainen asia minkä takii lähin tälleen juhannuksen ratoksi kirjottelee, nyt ku on saanu levätä ja himmailla luonnossa ja auringossa, lämmössä ja valossa, ja on levännyt olo, liittyi sit taas vaihteeks näihin taxii hässäköihin.
Mie sit mänin ja kirjotin Näkövammaliiton Airut -lehteen lehtijutun tästä koko Savonlinnan seudun kuljetuspalveluhässäkästä. Sotetaksista puhutaan kansankielellä joo, ja ainakin ammattikuljettajat puhuu sotetaksista, mut virallisesti tää palvelu on kuljetuspalvelu. Se ompi virallinen nimitys, ja aina ku mahollista miekii yritän tuota nimee käyttää.
Nii päräytin sit jutun kuljetuspalvelusta, ja sen jutun tekeminen vasta varsinainen maratoni olikin. Ikinä en olis selvinny koko revohkasta ilman niitä apuja mitä useilta tahoilta sain. Heille kaikille oon lausunu sydämelliset kiitokset kaikesta tuesta. Tai ainaki yrittäny lausua. En ehkä aina välttämä oo niin pro sydämen asioiden ääneen lausumisessa, pikkasen pitää viel harjotella, mut yrittäny oon. Ja ihan fakta on et tämmösen jutun tekemisest ei ois tullu yhtää mitään ilman apuja. Niin se vaan menee.
Mut homma paketis hei, ja jos jostai löyvätte Näkövammaliiton Airut-lehden kesä-heinäkuun numeron eli numeron 6-7 niin sieltä sitten löyvätte miun kirjottaman jutunkin! Jei!
Jos täs ny jostai alottais, ni alotetaas vaiks siitä, et meil Suomes on Vammaispalvelulaki. Joka määrittää tietyt jutut aika tarkkaan. Niinku esim. ne jutskat mitä kunnat ja kaupungit on lain mukaan velvoitettuja tarjoamaan apua KAIKILLE suomalaisille, joille mahdollisesti käy niinku miulle kävi. Eli ihmislle, jotka sairastuu ja sairastumisen myötä vammautuu. Ja/tai ihmisille, jotka syntyy tähän maailmaan semmosella konseptilla, et hyö tarvii lapsesta asti tukea elämiseen ja olemiseen. Jeps. Näin se menee. Sit meil on täs yhtälös sosiaaliviranomaiset, jotka on mm. tämän saman lain, ja ties minkä kaikkien muiden lakien mukaan velvoitettuja järjestämään näitä palveluja kuntien ja kaupunkien asukkaille. Jees, näin se menee. Mut se mitä käytännös tapahtuu, onki sit toinen jutska. Johtuen esimerkiksi siitä, et sosiaaliviranomaisii piinaa vaikkapa se kuuluisa resurssipula, eli et ei vaan yksinkertasest oo tarpeeks työntekijöitä, jotka pystyis ja ehtis käsittelee kaikki käsissä olevat keissit lain vaatimassa ajassa (3 kk). Ja sit hommelit räjähtelee kentällä, eli sosiaalipalvelun asiakkaiden elämissä käsiin, koska hyö eivät saa ajoissa apuja omien asioidensa hoitoon jne.
Kaikki tämmöne on helposti hyvin kaukaista ja etäistä ihmisille, jotka ovat terveitä ja elävät ns. tavallisen terveen ihmisen elämää, ja jotka eivät “joudu” koskaan siihen tilanteeseen, et joutuvat hakemaan apuja esim. oman paikkakuntansa Vammaispalvelusta. Mut siin vaihees ku homma muuttuu, ja ihminen sairastuu, ja/tai sairastumisen seurauksena vammautuu, niinku nyt vaiks sokeutuu, niin siin sit alkaa pikkuhiljaa tulla systeemin rakenteet tutuiks.
Niin. Se lakipykälä on siis tämmöne, eli asetus Sosiaali- ja terveydenhuollon sosiaalimaksuista, jonka alta löytyy asetus Vaikeavammaisten kuljetuspalvelusta. Tää on nyt se mihin “ihan pikkasen kosahti” ku aloin tekee tätä puheena olevaa lehtijuttuu, ja noinniinku ylipäänsä tonkimaan koko tätä kuljetuspalveluhommelia.
Suomeks sanottuna tää lakipykälä määrää sen, että tämä kuljetuspalvelu jota Vammaispalvelut ovat velvoitettuja tarjoamaan Vammaispalvelun asiakkaille, ei saa omavastuuosuuksien osalta ylittää sitä summaa mitä paikkakunnan julkisessa liikenteessä peritään maksua. Esim. pääkaupunkiseudulla on muistaakseni käytössä tasataksa, joka on jotain parin kolmen euron kieppeillä. Eli kun Vammaispalvelun asiakas soittaa kyydin, hän maksaa kyydistä sen saman hinnan kuin mitä normi terve ihminen maksaa julkisen liikenteen lipusta. Tää on se lähtökohta.
Nyt sitten kun pengoskelin tätä lehtijuttua varten näitä kuljetuspalvelu-asioita, pitkin ja poikin Suomen niemeä, ja tutkailin, hitaasti mutta varmasti (ei oo helppoo täl näkökyvyl) sitä kaikkee mille pohjalle tää koko kuljetuspaveluhommeli rakentuu, ja mille tän PITÄIS rakentuu, jossain vaihees poksahti naamalle semmonen pikku fakta, et hei, Sosterix on niinku viimeset neljä ja puol vuotta tuosta noin vaan periny aivan sikatörkeitä ylihintoja Savonlinnan seudun Vammaispalvelun asiakkailta. Ja sen sijaan et Sosterixis olis huomioitu tää yllä mainittu lakipykälä, niin mitä menee ja tekee virkamiehet? No nehän meni ja KOROTTI kuljetuspalvelun omavastuutaksoja viime syksynä, jei! Korotus tehtiin abouttiarallaa puoli vuotta ennenku tää kuljetuspalvelumuutos astui voimaan, ja sit silleen ohimennen infottiin meitä asiakkaita, eli tyyppei keitä asia eniten koskettaa, VIIKKOA ENNEN, ennen kuin hintamuutos astui voimaan. Jees jees. Tälviisii sitä hoietaan hommat. Ai että, kyllä taas kiittää! Tai anteex, ku ei oikein voi tämmösest meiningist kiittää.
Virkamiehet on siis niitä, ketkä käytännös vastaa kaikkien näiden prosessien rakentamisesta ja ohjaamisesta. Niinku nyt siitä, että miten kuljetuspalvelu on järjestetty. Täällä Sln seudulla päätökset kuljetuspalvelun asioista tekee Sosterixin kuntayhtymän hallitus, siks koska täs palvelus on useempi kunta mukana, mut käytännös Sosterixin virkamiehet ohjaa tätä koko prosessii eli päätöksentekoo, koska se on heidän duuni, ja hyö esittelee näille hallituksen jäsenille kaikki ne asiat joista päätöksii ollaan tekemäs. Ja tokihan lähtökohta on se, et “kaiken tän pitäis olla objektiivista”, eli et virkamiehil ei pitäis olla täs mukana mitään omii agendoi, jotka saattais vaikuttaa päätöksentekoon. Heh joo, näinhä sen PITÄIS mennä. Tervetuloo politiikan ihmeelliseen maailmaan, täst se kulkaa lähtee, oikeen kunnon VEIVI, ja täs on juuret kuntien, kaupunkien ja ihan koko valtakunnallisen tason päätöksenteolle: virkamieskunnalla on iso valta, ja siellähän sitä valtaa käytetään, tavalla sun toisella, aina kun mahdollista. Ja agendoja on, vaiks niit ei periaattees sais olla, ja sen mukaan myö kaikki sitte eletään, koko Suomen niemellä.
No pikkasen taas höplähti sivuraiteelle. Mut siis pointtina se, että LAKI EI MÄÄRÄÄ sitä, että lähtökohtaisesti näitä omavastuuosuuksia tarvitsee kuljetuspalvelun ajoista edes periä. MUTTA. Laki on hyvin tarkka siitä, että JOS omavastuuosuuksia peritään, niin nämä omavastuuosuudet EIVÄT SAA YLITTÄÄ kyseisen kunnan tai kaupungin julkisessa liikenteessä käytössä olevia julkisen liikenteen maksuja.
Ja kas kuinka sattuikaan, kun siin jossain kevään korvilla, huhtikussa ehken, olin yhteyksi Vammaispalveluun ja tiedustelin kaikkii näit asioit, ja huomasin et aiku kivasti siel ollaan pihalla, niinku lumiukot, näistä palvelun järjestämisen perusteista, ja jopa kehoitettiin minuu ottaa yhteyttä Sln kaupungin logistiikkapäällikköön, niin miehä sit ihan simona soitin sinne logistiikkapuolelle. Ja kannattipa soittoo, kun kas, sieltähä sit selvis et Savonlinnasha ollaan hei ilosesti siirrytty kaupungin julkises liikentees (tääl ei oo muuta ku bussi) jo vuonna 2014 tasataksajärjestelmään. Ja et ku tyyppi matkustaa kaupungin sisäl bussil. niin lipun hinta on 3.30 euroo. Kertamaksu, ja sillä siisti. Nii ihan kyl nyt sit ite Vammaispalvelusta opastivat miut tän mahtavan löydön äärelle. Hymy! Tralalaa!
Aikasemmin tääl oli käytös km-pohjainen taksa. Eli ku menit bussiin, siun piti etukäteen tietää mihi oot menos, koska matkan maksu määriytyi kilometrien mukaan. Mut tosiaan tuo hommeli muuttui 2014, ja sen jälkeen on ollu tasataksa.
Näin ollen Vammaispalvelun kuljetuspalvelussa olisi pitänyt VPL:n eli tuon yllä mainitun lakipykälän mukaan siirtyä tasataksajärjestelmään jo vuonna 2014. Mut kato hei, se on KALLISTA! Kaupunki on pitkä ja laaja, ja varsinkin nyt ku Savonlinnaan on liittyny kaks lähikuntaa eli Kerimäki ja Punkaharju, jotka ovat vanhoja ja isoja sekä laajoja pitäjiä, niin herranjestas sentään että taksamittari nakuttaa km-pohjaista omavastuuta kivasti, ku lähetään tulee vaikka Kerimäen tai Punkaharjun perukoilta Savonlinnaa kohti. Ai että!
Joku vois aatella et vittuuks siin vammane vinkuu moisista. Et kyl on hyysäämistä, ja vielä yhteiskunnan piikkiin. Et taksil saa ajella ja silleen. Niin vitunmoista nillitystä sit tällasist asioist, ku muutenki jo passataan ku paskaa tikun nenään.
Ihan oon kulkaa tämmösiin asenteisiin törmänny täs viime syksyn jälkeen, ja ihan kyl jopa taksikuskienkin taholta. Sen jälkeen oon oppinu, et tälle on olemas nimikin, ja et tämmöst kutsutaan yleisesti nimel “vammaiskateus”: kateus siitä, et “toiset saa ja toiset jää ilman”.
Täs on vaan se helvetin huono puoli, et ihmiset jotka fokusoituu vaan ja ainoastaan siihen, et ne tuijottaa sitä kaikkee “mitä vammaset saa, niinku vaiks taxi-kyytei”, ei vissii ollenkaan osaa hahmottaa, et lähtökohtaisesti siihen et ihminen on Vammaispalvelun asiakas, on tosi iso ja painava syy. Ja et se lähtökohta on ihan lääkärin arvioima ja määrittelemä. Ja et näihin palveluihin on aidosti tarve. Et nää ei oo mitään vitsejä, ja sitä et “kato hei, lähetääs ajelee taxil ku ahistaa.” Kyse on siitä, et ihminen ei enää pysty, ja/tai pärjää. Yksin ja itse. Koska jokin kohta kropasta on pettäny. Ja omasta kokemuksesta voin sanoo, et siin ei oo mitää hauskaa. Tai helppoo. Ja et sillonku elämä ottaa tällasen käänteen, voi ihan sanoo et aika monta kertaa on käyny mieles et mitä jos vaihtasin hiippakuntaa ihan ite, omin avuin. Et se vois olla se paras, ja ehdottomasti selkein ja pysyvin ratkaisu. Varsinkin ku arki on mitä on, ku joudut tappelee perusoikeuksista Vammaispalvelun yms. tahojen kanssa, liittyen tällasiin taxii-hässäköihin yms. mitä kaikkee, mistä en haluu täs ja nyt avautuu yhtään.
Ja voin sanoo, tällä kokemuksella ja tällä näkökyvyllä, et sillonku ihmiselle käy niinku miulle, niin antaisin kaikkeni “jos voisin saada takaisin sen mitä miulla oli”. Antaisin kaikkeni, jos voisin saada näköni takaisin, jos voisin saada ajokorttini takaisin. Antaisin kaikkeni, jos voisin olla olematta “riesa ja taakka” yhteisölleni, ja osallistua täysipainoisesti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Mut en voi. En pysty siihen enää. En tule enää koskaan pystymään. Samalla tavoin kuin ns. normaali terve ihminen.
Et jos tätä luet ja alkaa nousta fiilis, et vittu mitä höösämistä, ja sit viel valitetaan penneistä ku ylipäänsä saa taksi ajella, niin miun vastaus tuohon on se, et suurin osa vammaisist ja sairaista elää semmoisis köyhyys- ja toimeentuloloukuissa, et ei oo tosikaan. Miun osalta tätä kaikkee on kestäny vasta vajaan vuoden, mut nyt jo tiiän minkälainen tulevaisuus miul on eessä “meiän hyvinvointivaltios”, eli et loppuelämäni saan käyttää pennien laskemiseen ja venyttämiseen, ja voin unohtaa kaikki ne haaveet ja toiveet omakotalojen jne. hankkimisesta, mitä ns. normi työsskäyvällä tyypillä mahdollisesti on. Ja jos joku paikka hajoo tai repee, niin miula ei oo varaa sitä korjata. Ja ihan voi sanoo, et nyt jo lasketaan pennei taksikyytien kans.
Ja nää kaikki on vaan meikäläisen näkökulmii, et mitäs sit ku aletaa puhuu ukoista ja mummoista, joita on vielä melkonen liuta tuolla kylien perillä – ja jotka ovat asuneet siellä koko ikänsä – ja joilla budjetti saattaa olla vielä hyvinki paljo kireemmällä kuin mitä miulla on.
Sit kantsii muistaa, jos taksisysteemii kritisoi, et nyt ku oon kattonu tätä hommelii, niin taksit tietyl taval muodostaa hyvinki perustavanlaatuisen yrittäjäverkoston koko Suomen alueella. Tätä ei varmaan ehkä oikeen tajuu. siis asian laajuutta, ennenku tähän alkaa paneutua esim. Vammaispalvelun kuljetuspalvelun asiakkaan näkökulmasta. Taksit on yksi elinkeinoelämän ns. perussuoni, varsinkin pienillä paikkakunnilla. Jos pienel paikkakunnal ei oo taksii, niin sit mie alan huolehtuu. Sit ollaan saavutettu jo semmonen leveli alaspäin menon kehitykses, et joku elinvoimaa tuova suoni on paikkakunnalla katkennut.
Ja tää on se mihin tää koko Sosterixin helmikuun alussa voimaan astunut taksiuudistus on iskenyt ja pahasti. Tottakai kritisoin tuota kuljetuspalvelun omavastuutaksojen ylihinnoittelua, ja pidän tuommoista toimintaa todella törkeänä – se että sitä on jatkettu 4,5 vuotta kertoo miulle siitä, että kyse ei ole vahingosta. Kyllähän tällainen “olisi pitänyt huomata”, noin niinkuin lievästi todettuna.
Mut kaikkinensa tähän taksiuudistukseen liittyy paljo semmosii aspekteja, jotka osuu tän paikkakunnan elinkeinosuoneen supistavalla tavalla, eli käytännössä monet taksialan yrittäjät ovat jo lopettaneet, niin tää on se miks mie kritisoin koko tätä Sosterixin hommaa kaikkein eniten. Niin paljon, et lähetin koko tästä taksirevohkasta tiivistelmän Sosterixin ylimmälle johdolle, eli johtajaylilääkäri Panu Peitsarolle, joka oli muuten hei myös eduskuntavaaliehdokkaanakin täällä, jei! Ja toin viestissäni esille paljolti samoja asioita kuin mitä nyt täs kirjoitan, tuota taksojen ylihinnoittelua myöten.
Arvatkaas sainko koskaan mitään vastausta? Jepjep. En myöskään saanut koskaan Vammaispalvelusta mitään vastausta koko lehtijuttuun, sen jälkeen kun lähetin jutun viimeisen version tarkistettavaksi Sosterixin sosiaalipalveluiden ylimmälle johtajalle + Vammaispalvelun johdolle. Tapasin siis tuossa pääsiäisen korvilla, juttukeikan merkeissä, Vammaispalvelun johdon + Sosterixin sosiaalipalveluiden ylimmän johdon, ja siin sit kuulkee istuu pönötettii sosiaalityöntekijäni huoneessa, jonne mie saavuin yhes avustajani kanssa, ja tehtiin juttuu. Obelix istu miun vieres kädet puuskas, sillen et tatuoinnit kivasti näky joka hemmetin ilmansuuntaan, ja mie nakuttelin menemään. Ja vähän ehkä päästelin höyryjäkii pihalle siin samal. Koska onhan se nyt hei vähän enemmänkii hälyttävää huomata, näinniinku yhteiskunnallisist asioist kiinnostuneena, et miten helvetin pihal sosiaalipalveluiden ylin johto, ja se taho joka näiden palveluiden järjestämisest vastaa, aidosti ja aikuisten oikeesti on siitä kaikesta mitä tämmöset muutokset, niinku nyt vaiks tää koko vitun taksirälläkkä, tarkottaa Vammaispalvelun asiakkaan elämässä. Eniten kosahti kyl se asenne, ja miun ihan ikioman tulkinnan mukaan, sillä hetkellä, asenneilmasto oli se, et ei hirveesti myöskään kiinnostanu asiat joita nostin esille. Niinku palautteen hengessä. Päätökset ja valinnat on Sosterixis tehty, ja uuteen kuljetuspalveluun siirrytty, ja sillä siisti. Vittuuks siitä, vaiks kuljetuspalvelun käyttöaste on romahtanut, ja isosti, sehän on hei puhdasta säästöä Sosterixin kukkaroon.
Joo. Annoin siin samal sit palautetta joo, ku juttuu tehtiin. Se, et ku soitat kyytii nii saat joka vitu kertaa jänkätä keskuksen kanssa. Haloo?? Mietipä omalle kohdalles, et joka kerta ku lähet kotiovest ulos niin ENSIN soitat johonki vitu keskukseen, ja jänkkäät sinne nimes, syntymäaikas, sen mihin oot menos, millo oot tulos takas, ja tuleeko kyytiin apuvälineitä, ja tuleeko kyytiin avustaja jne.
Ennen, siis vanhas taksijärjestelmäs, ei ollu mitään tämmöst, siks koska tutut taksit hoiti hommat. Ja homma toimi. Se todella toimi. Laitoit vaan viestin et tarviis kyydin. Tai soitit et tarviis kyydin. Ja asia oli sillä selvä.
Helmikuun jälkeen homma on menny niin helvetin hankalaks et ei mitään rajaa. Kahden tunnin odotusaika on se mikä pyörittää koko hommaa, eli siitä hetkestä ku soitat kyydin, siun pitää oottaa kaks tuntii et kyyti tulee. Nii mikä vitun juttu tää on? “Tällä tavoin varmistetaan kyytien saatavuus”. Joopa joo. Miten monta kertaa on todistettu, et kuljettaja soittaa keskukseen just samal hetkel ku ollaan lähdös ja ilmottaa kyydin, ja asia on sillä selvä. Hain siis omataksi- eli vakiotaksioikeutta, ja miulle se myönnettiin, mikä varmistaa et voin ajaa yhden ja saman palveluntarjoajan kyydillä. Ja käytännössä ollaan nähty, et EI tarvita mitään kahden tunnin odotusaikaa. Mut tää on nyt se pihvi, eli se mistä Sosterix maksaa kuulkaa 9000 euroo kuussa tuonne hienolle taksienvälityskeskukselle.
Ja mites sit hoivakodit, ja palvelukodit? Nehän ne vasta kusessa on ollukkii kaiken tän muutoksen jälkeen. Siel oli ennen toimivat kyytipalvelut, asukkaiden kyydit pelas tosi hyvin ja taksa-asiat hoitui laskutuksen avulla. Nyt sit koko homma on myllätty iha uusiks, ja työntekijöiden aika menee siihen, ku avustetaan asukkaita käteisen rahan kans taksis, ihmetellään missä taksit luuraa tai miks ne ei tuu ollenkaan, miks kuljettajat ei löydä asiakkaitaan kaupungilta jne. älyttömyyksiä. Yks pikku juttu eli se et vedetään toimiva kyytipalvelu uusiks on sekottanut hoiva- ja palvelukotien päivittäisen arjen aivan täysin. Ja työntekijöil ei riitä aika omien varsinaisten duuniensa tekemiseen, ku pitää hei kato hoidella taxii-asioita. Ku nepä ei enää toimikaa sillee niinku ennen, vanhan systeemin aikaan jolloin homma oikeesti toimi. Tämmöst se arki nyssi on. Tästä kun joku tekis juttuu ihan valtakunnan tasolla, ja lähtis näitä penkomaan, niin ois kyllä sille tarvetta koko Suomen niemellä!
Rahasta jos aletaan niinku kinata, ja siitä et vammaset on vitun riesa, ja niitä hyysätään ja kaikkee. niin miun kommentti nyt kaiken tän penkomisen ja tonkimisen jälkeen on se, että on kuulkaa pikkurahoja mitä nuo vammaispalvelun asiakkaiden kyydit käytännös maksaa. Se on tuo ite kyytipalvelun järjestäminen, ja se tapa jolla se järjestetään, se varsinainen PIHVI, josta tässä on kyse. KOko Suomessa. Ja täs puhutaan vasta Vammaispalvelun kuljetuspalvelusta, nii annas olla ku tähän yhtälöön lisätään ne paljon puhutut Kela-kyydit. Eli Kela-taxii ! Jei. Nii on kuulkee isot rahat pelis siel, ja varmasti on tukuttain palvelunjärjestäjii, eli niinku taxiin välityskeskuksii, jotka on valmiit tappelee puukko hampais siit, et joku sairaanhoitopiiri ostais niilt palveluu. Niinku Sosterix on nyt tehny. Ja se, et joku tommone taxii välityskeskus tulee soittaa Sosterixin ovikelloo nii sehä on väsyneelle virkamiehelle taivaan lahja. Sieltähän tarjotaan kaikki säännöt yms. valmiina, ja virkamies voi helpottuneena siirtää vastuun koko hommasta välityskeskukselle.
“Harmi vaan” et vammaset ja sairaat on sit niitä, ketkä tippuu täs yhtälös niinku tyhjän päälle. Esim. itelle kävi tos pari viikkoo sit silleen, et olin kaupungis viettää iltaa, ja tilasin kyydin lähtemään, siis keskukseen soitin ja tilasin taksin kotimatkaa varten hyvissä ajoin, lähtemään siinä puolilta öin. Niin eipä tullu taxii. Ei tullu ei. No mie sit soitin, ku oltiin saattajan kans ooteltu yli puol tuntii, keskukseen et mitäs mitäs, nii keskus siihe toteaa et kyyti on peruttu. Mie oon et täh, mitä vittuu, ja et täähän on heitteillejättö! Mitä jos miul ei ois ollu pykälii akus, ja oisin ollu yksin? Oisin vittu ootellu kyytii koko loppuyön. No mut hei kesäyö ja silleen, baila baila, eiks joo. No ehkä, jos ihminen ois terve ja ois niinku kirkkaat lamput joiden läpi maailmaa katella. Mutku ei oo terve, ja on vähän tuolla näkö-osastolla niinku probleemos, comprendes? Si, si, comprendes. Niin siin vaihees ei oo sit ihan se ensimmäinen asia mitä haluu keskukselta kuulla, et hei kuule siun kyyti onkii peruttu! Ei sentään sanonu et lähe kävelee kotio, hehheh. Ei, oikein mukava ja ystävällinen henkilö oli puhelimes, ja hää hoiti homman asiallisesti. Mut kyyti peruttu hei??
No mie sit odottelun jälkeen sain sen kyytini, ja pääsin ehjin nahoin ja turvallisesti perille. Kaikki hyvin. Mut se ei oo fine, et käy tälleen. Mistä voi oikeesti tietää, et kyyti ei tulekaan? Jep, tää on se pihvi. Josta kukaan ei nyt sit haluakaan ottaa sitä kuuluisaa vastuuta, kuten miulle on alkanut tässä selvitä.
Eli miehän sit aloin nakutella palautetta Etelä-Savon Taxiin sivujen kautta, niinku meit on ohjeistettu tekemään. Käytin kivasti aikaani siihen, ja ähelsin näppäimistöllä kieli keskellä suuta. Ku pitäähä sitä kato asiallisesti hoitaa tämmöset palautehommelit, ei saa olla äksy! Voi tulla toisille vaik paha mieli taxii keskukses! Nih.
Nii mitä vittuu? Mie yritän lähettää palautteen, niin hei tekninen virhe kiiiiitoooos!!
Kuvassa on ruutukaappaus Etelä-Savon Taksin sivujen Sosterin palautelomakkeesta. Tämä on se virallinen reitti, jota pitkin Sosterin Vammaispalvelun asiakkaat ovat, Sosterin taholta, ohjattu antamaan palautetta mikäli “kuljetuspalveluasioista on palautetta annettavana”. Sivun alareunassa on vikailmoitus, mikä tarkoitti sitä että palautteen antaminen ei onnistunut.
Kolmena päivänä peräkkäin yritin palautetta lähettää, samaa reittiä pitkin, ja joka kerran tuo vitun vikailmoitus pomppas naamalle. Ja ihan on kuulkaa selain ajantasalla eli päivitetty, ja toisellakin selaimella yritin. Niin ei toimi. Niin sit kärvähti käämi ja laitoin meilin Vammaispalveluun. Ihan asiallist settii kirjotin, mut ehkä semmonen pikkunen ironinen fiilis oli mukana kaikes tässä: sillonku pääsiäisen korvilla näitä Sosterixin sosiaalipalveluiden päättävien tahoja tapasin, ja annoin aika painavaa kritiikkiä Sosterin viestinnästä, koskien nimenomaan koko tätä taxii-uudistusta, ja sitä miten täst niinku on asiakaskunnan suuntaan viestitty (= eli EI OO viestitty) niin kokemus oli et sain vastaani aika semmosta “no kun meidän asiakaskunta on pääosin siinä kunnossa, että eihän heille kannata mistään viestiä”.
NIIN ETTÄ JOS VAMMAISPALVELUN ASIAKASKUNTA ON SIINÄ KUNNOSSA, ETTÄ EI HEILLE KANNATA MISTÄÄN ASIOISTA VIESTIÄ, NIIN MINKÄ VITUN TAKII VAMMAISPALVELUN ASIAKKAAT YLIPÄÄNSÄ OHJATAAN ANTAMAAN PALAUTETTA NETIN KAUTTA???
Niinku joku selittäkää miulle tää asia, ja logiikka tän asian takansa, rautalangasta? Tai rautakangesta??? Ja sitku annat sitä vitun palautetta, niin sit sivuil on tommone “tekninen virhe”. Eli ihan saa asiakas olla oman onnensa nojassa, ja miettii et seuraavan kerran ku sitä taxii soitetaa keskuksen kautta, nii tuleekoha sielt ikin kukaa. Kukkuu???
Aikamoista spedeilyy on tää homma. Paitsi et Spede oli ajoittain oikeesti hauska, ja näis jutuis ei oo mitään hauskaa. Ihan tuli kyl Douglas Adams ja LInnunradan käsikirja liftareille mieleen, ja ylipäänsä kaikki Adamsin samaan sarjaan liittyvät kirjoitelmat, joissa vittuillaan teknologialle ja teknologisille härpäkkeille niin viimeisen päälle tyylikkäästi, et ei mitään rajaa. Tämänki pikkuhässäkän myötä ehkä niinku korostuu aika painavastikin se, et mitä tapahtuu ku ULKOISTETAAN VASTUU eli siirretään vastuut Vammaispalvelulta palvelun tuottajalle eli taxii-keskukselle, joka päättää et heiän tapa toimii on sit nettisivut. Ja silläs siisti. Harmi vaan jos Vammaispalvelun asiakkaal ei riitä kapasiteetti sen mukaan toimimiseen sitte, voi voi ja lämmin leipä, koita pärjäillä!
Et lähenkö liftille seuraavan kerran. Sokko kesäyössä keppinsä kanssa ja silleen. Ku eihä täs oo mitää tajuu koko hommas. Ja sitku laitan Vammaispalveluun täst viestii, niin eihä ne siel ota mitää kantaa mihinkään. Hei haloo??? Te ootte niinku palveluntilaajia, Sosterix?? Ja vastuussa täst koko jutust, siitä et kyydit toimii? Niin te sit välitätte asiakkaan viestin sinne taxii-keskukseen, ja jäätte sivust seuraa ku taxii-keskuksen kypsähtäny paikallistason johtaja vastaa asiakkaalle erittäin kypsyneeseen sävyyn, ja alkaa ensi töikseen syyllistää asiakasta (ai vinde ku viittis laittaa senkin meilin tähän liitteks, mutku ei viitti) ja jättää itse palautteen ja asian sikseen. Eli syyn miks asiakas on ylipäänsä palautetta laittanut. Ja pointtina siis heitteillejättö, se et kyydin perumisest ei tuu asiakkaalle ilmoitusta. Niin tähän ei sit tuu vastausta, mut sen sijaan kyl aletaan syyllistää asiaskasta siitä miten on toimittu. Ou jee.
Niin tämmöst tää sit on. Arki Vammaispalvelun kuljetuspalvelun asiakkaana, sillonku eletään välityskeskuksen toiminnassa mukana. Ja tasan tiiän et valitettavasti suurimmas osas Suomee Vammaispalvelun kuljetuspalvelun asiakkaat painii näitte samojen asioiden kans JOK VITUN PÄIVÄ, ja KELA-TAXIIN kanssa näiden juttujen kans vasta painitaankin. Ongelmat jotka medias näkyy/pääsee näkyviin, on jäävuoren huippu. Suurin osa asiakkaista on tosi yksin, ja todennäköisesti ihan hajalla koko tähän hommaan, koska valitettavasti on niin, että sillonku ihmisen elämäs on vamma tai sairaus, tai sairauden aiheuttama vamma niinku miulla, niin ei vaa resurssit riitä tämmöseen ku mitä ite oon nyt ryhtyny. Jos en ois tehny viestintää “entisessä elämässä” eli ennen sairastumista, kaikki nää tarinat jäis kirjottamatta ja kertomatta. Hiljaisuus olis se mikä hoitais homman kotiin, ja ääntä ei kuuluisi. Ei edes pihinää. Itekki on vetäny täs ihan viimesil voimil kaikkien näitten hässäköitten kanssa, joista tää taksipossakka on vain yksi, erittäin olennainen osa, mutta kuitenkin vain yksi osa sitä kaikkea mikä ihmisen elämäs muuttuu sairastumisen myötä, ja on ihan selvää et ei ihmisil riitä voimat tämmösiin. Ja sit jos joku palautteen annat johonki, niinku vaiks Vammaispalveluun, ja ne ei siihen vastaa, niin suurin osa jättää asian siihen.
No, mie en oo suurin osa. Ja mie en jätä “asioita siihen”. Miehän ajan ovelle asti, ja soitan ovikelloo. Ja jos ei vastata, niin mie hommaan torvisoittokunnan ja sit aletaan konsertoimaan. Mitäs sit keksitään jos se ei toimi, niin se jää nähtäväksi. Rautpohjan tykkikerho vois olla ihan tehokas rekvisiitta, avustajineen, eli semmoset parisataa tyyppii marssimaan Savonlinnan keskussairaalan pihalle rekvisiittoineen eli asianmukaisine vaatteineen, varusteineen ja tietty niitten tykkiensä kanssa. Jotka muuten toimii. Niin luulen et impilinnassakin, joka on siis Sosterixin hallinnollinen rakennus keskussairaalan pihassa, herätään siinä vaihees et hitto siellähän tapahtuu jotain. Tossa ihan nenän edessä.
Et ohan tää tämmöstä. Järjestetään asiat silleen, et vaiks ollaan vastuullinen taho, niin sit kuitenki hoidetaan homma silleen et niit vastuit ei sit tarvii kantaa. Vastuun siirto. Oikein klassinen sellainen: nyt ku on ostettu palvelu taxii-keskukselta, niin siirretään kaikki vastuu asioista sinne, ja sit ku asiakkaalt tulee reklamaatio, niin ollaan ihan et “hei vaan, välitimme viestisi taxii-keskukselle, ja tässä on vastaus joka sieltä tuli”. Ja asia on siinä. Mitäs siitä, jos asiakas ois hävinny tai kadonnu, tai jos asiakkaalt ois akku ollu puhelimest loppu, eikä hän ois voinu enää soittaa välityskeskukseen ja tarkistaa kyyti-asiaa. Tämmöst on arki. Jokainen tietää ja tajuaa mitä nää jutut tarkottaa Suomen ilmastos talvella, ja mikä on jälki mitä syntyy ihmiskropassa, jos esim. pyörätuolissa venaat paikallas parinkymmenen asteen pakkases kyytiä. Joka ei välttämättä ikinä tuu.
Että tulihan rallatus nyt joo. Mut tää vaan tälleen muistutuksena, yhtenä asiana monen muun asian joukossa, et vaiks ehkä päällisin puolin saattaa näyttää siltä et voi vinde ku vammasil on asiat hyvin ja passataan ku paskaa tikun nenään, ku o taxii-palvelut ja kaikki, niin arki on sit hei iha jotai muuta. Iha voi sanoo, et hinta joka vammautumisest maksaa, joka päivä, on niin kova et kaikkeni antaisin jos saisin vanhan elämän takas. Mut se ei oo mahollist. Joten oon valinnu sen tien, et jaan näitä asioita avoimesti, myös vääryyksiä ja epäkohtia. ja niinhän se on et niin kauan ku Suomes on lait, asetukset ja pykälät jotka näitäkin juttuja ja toimintoja ohjaa, niin voi puhua et vääryyksiä ja suoranaisia lain rikkkomuksia tapahtuu, ja on tapahtunut. Myös Sosterixin taholta, ja isolla pyörällä onki tapahtunu.
Mitä tuohon taksahommaan tulee, eli siihen et Sosterix on periny ylihinnoiteltuja omavastuutaksoja kuljetuspalvelun asiakkailta viimeisen 4.5 vuoden ajan, niin asiasta on nyt tehny valitus Aviin, eli Itä-Suomen Aluehallintoviranomaiselle. Joka aikanaan käsittelee asian, ja sieltä tulee sit se reaktio mikä tulee. Eli se asia on kunnossa. Avi voi myös määrätä uhkasakkoja sille taholle, joka lakia rikkoo, jotta asia oikaistaan, ja Avi voi myös määrätä lakia rikkoneen tahon maksamaan vahingonkorvauksia Vammaispalvelun kuljetuspalvelun asiakkaille. Nähtäväksi jää, mutta itse tietenkin näen että vahingonkorvaukset olisivat varmasti enemmän kuin paikallaan monelle Vammaispalvelun kuljetuspalvelun asiakkaalle. Itseänihän tää asia ei sinänsä kosketa, koska oon ollut kuljetuspalvelun asiakas vasta niin lyhyen aikaa. Mut on monia pitkäaikaisia asiakkaita, joiden kukkarossa tuo väärinperustein peritty omavastuutaksa on pitkä penni näiltä vuosilta. Pitkä penni. Ja kyllä itse kokisin sen hyvin oikeudenmukaisena että heille suotaisiin oikeus hakea vahingonkorvausta tästä asiasta Sosterilta. Koska Sosteri on toiminut tosi väärin. Tosi väärin. Ja jotta asia olisi selvä, vastuullinen taho tässä kaikessa on siis Sosterin kuntayhtymän hallitus. Sekä ne virkamiehet, ja asioita esittelevät tahot, jotka valmistelevat Vammaispalvelun asioita ja esittelevät niitä Sosterin kuntayhtymän hallitukselle päätöksentekoa varten. Hallitus tekee päätöksiä siltä pohjalta kuin mitä virkamiehistö asioita valmistelee ja esittelee. Silleen se menee. Kätevää, koska päätösten seuraukset, eli vastuu, kuitenkin aina sitten on päättäjien harteilla. Että melkoinen systeemi ompi meillä Suomen maassa! Itse jos saisin vaikuttaa, niin kirjoittaisin tähän lakipykälän koskien päätöksenteon valmistelua, joka saattaisi nimenomaan virkamiestahot vastuuseen heidän valmistelemistaan päätöksistä. Ehkä sellainen laki jo onkin, mutta en ainakaan itse ole siitä tietoinen.
Otsikon mukaisesti ja otsikon hengessä napsahti nyt sit maratooni-teksti, ja kuljetuspalvelu -teemalla. Aattelin et antaa palaa nyt, koska ite oon polttanu kynttilää molemmista päistä tässä kevään aikana, ja nyt ku oon täs pari päivää saanu laskeutuu kesälaitumelle aivan fantastisten kelien myötä, voin todeta et paukut on ihan loppu. Ja et blogi on varmaan nyt jonnii aikaa kesätauol. Nää asiathan ei valitettavasti häviä mihinkään, ja jännitystä riittää elämäs joo joka kerran ku lähetään taxeilee, ja sit tietty tuo Avin juttu ihan omana juttunaan. Mut nää on nyt asioit jotka on osa miun arkee, ja näitten kans yritetään elää.
Ainakii yks hyvi konkreettinen seuraus, nimenomaan muutos joka täl kaikel on ollut, oli siinä et annoin aika roimaa ja painavaa palautetta sillon jutun teon yhteydes näist taksiasioist nimenomaan näille päättäville tahoille koskien tätä “osoite-asiaa”, eli sitä et ku asiakas soittaa taksin, niin osoitetta eli määränpäätä mihin ollaan ajamas, ei saa muuttaa kesken matkan. Tää oli itelle täs uudes taxii-systeemis semmonen “mitä vitun vankilakyytejä tääl nykyään ajetaan” -tyyppinen juttu, joka nasahti tosi pahasti yksilönvapauksia ajatellen. Kun eihän siis vanhas systeemis mitään tommosii ollu. Niin nyt sit ollaan vittu nalkis ku tilataan kyyti. Ja ennen kaikkea: KUKAAN EI KERTONUT ETTÄ SYSTEEMI TOIMII TÄLLÄ TAVOIN. ETTÄ KUN TILAAT KYYDIN, NIIN SIT MÄÄRÄNPÄÄOSOITETTA EI VOIKAAN ENÄÄ MUUTTAA.
Annoin asiasta palautetta ennen jutun tekoa (kukaan ei vastannu), jutun teon aikanan (vastaus: jouduimme tarkistelemaan joitakin asioita, jotka valitettavasti näkyvät asiakkaan arjessa tällä tavoin. Siis MITÄ VITTUU???), ja jutun teon jälkeen, jolloin sitten napsahti meili, Vammaispalvelun johdosta, jossa yhtenä asiana muiden joukossa todettiin semmoinen yllättävä seikka että EI OLE KOSKAAN OLLUTKAAN SELLAISTA SÄÄNTÖÄ, ETTÄ MATKAN MÄÄRÄNPÄÄTÄ EI SAA MUUTTAA KESKEN MATKAN.
Ahaa. Että yhtäkkiä tämä spedeily, joka ei ole hauskaa, kääntyykin sitten näinpäin. En tiiä oonko se vaan mie, mut jotain hämärää näis jutuis niinku on, ja etenkin siitä miten näistä viestitään. No mie sit vastasin, iloisen positiivisesti tuohon asiaan, et “hei ompa hianoo, ja et toivottavasti joku kertoo täst asiast myös taxii-keskukseen!”
Et juu. Et oisko nyt sit koko täst revohkasta ollu ees tää hyöty? Et vähän vapaammin pystyt hengittää taxis, ja vaikka kesken ajon pyytää muuttaa päätepiste-osoitetta?
Se täytyy sanoo, et kuljettajat on suhtautunu supersuurel sydämel tähän revohkaan, ja sivusta seurannu tätä miun rehaamista koko tän asian kans välillä ehkä vähän silleen silmiään pyöritellenkin. Niinku aidosti myötätuntoisina. Miusta tän “vankila-kyytien” raukeamisen jälkeen, eli sen jälkeen kun selvis et osoitetta saakin muuttaa kesken ajon, yhden huippukuljettajan reaktio oli ihan paras: suunniteltiin et kasataan KAIKKI Savonlinnan alueen taxiit yhteen, ja lähetään ajelee kimpas pitkin Sln keskustaa, ja pörrätään ympyrää keskustan alueella silleen, et joka auto soittaa keskukseen yhtä aikaa ja MUUTTAA OSOITETTA YHTÄ AIKAA. Kuski totes siihen, et siin saattais keskuksel palaa käpy aika nopeel, ja et sielt “ehkä mahdollisesti saattais alkaa tulla palautetta autoille” aika nopeella. Mie siin istuin kyydissä ja kuuntelin, silmät loistaen näitä mahtavia suunnitelmia, jotka kieltämättä kyllä kuulostivat siinä vaiheessa Todella Erittäin Hyviltä meikäläisen kuulo-aistissa. Veikkaan myös et Sosterixis saattais muutama pullakahvi pärähtää näppäimistölle, jos joku päivä päästään tässä pläänissä ihan toteuttamisen asteelle asti. Hymiö 🙂 Aiku ihanaa miten luovaa ja idearikasta porukkaa meidän ammattikuljettajien joukossa on!!! Sydän!!
Mut siis ihan vitun rehaamista koko tää revohka. Et ihmine saa niinku perusoikeuksistaan, niinku liikkumisen vapaudesta, tapella vittu kynsin ja hampain. Siitä, et jos mie tilaan kyydin kotoa kaupunkiin, onko miul oikeus pysähtyy matkan varrel heittää kierrätysjätteitä matkan varrel olevalle kierrätyspisteelle, ja siitä et jos saan puhelun kesken kyydin et kaverin suunnitelmat on muuttunut, ja et hän oottaaki minuu jossain eri paikas, niin saanko pyytää kuljettajaa vaihtaa matkan määränpäätä. Tai et jos vaikka konsertti johon oon menos tms. on peruttu, niin saisinko ja voisinko siitä johtuen muuttaa matkani määränpää-osoitetta. Tämmösist asioist täs niinku on kyse. Ihan vittu terveen järjen käytöst. Mut ihan oon kyl nyt päässy jyvälle, et mitä tulee sosiaaliviranomaisten meininkiin, ja varsinki Taxii-välityskeskuksiin, niin niil on kyl iha oma maailma ja ihan omat säännöt. Varsinkii Sosterixil. Ugh.
Et semmost. Mut hei nyt aletaan olla finaalissa, ja pikkasen törähti torttua nyt tähän postaukseen. Kiitos vaan ku jaksoit lukee tän rutistuksen loppuun asti, ja et ylipäänsä oot kiinnostunu elämän tästä puolesta, jota aika monikin Suomessa elää.
Mie lopettelen tältä erää tähän, kiitän ja kumarran, ja toivotan siulle oikein hyvää ja antoisaa Suven aikaa. Suomen kesä on PARAS, kaunis, upea ja valoa täynnä. Elämänvoima virtaa, ja oma tavoite on ladata patterit tuolla voimalla viimeisen päälle. Koitoksia on taas edessä, ties minkämoisia, ja latinkia tarvitaan.
Avot, rakas päiväkirja. Sorvin äärellä tuassiisa, pitkästä aikoo. Vähä hiljasta on pielly kun piti piäkirkolla asti käyvä, ja tuo reissussa resuaminen on vähän haasteellista sokolle. Sainpa kuitenki aikaseks lähettyy, ja kannatti, koska Iiris on kyllä semmonen paikka että sieltä todella saa apuja siihen miten elämä on muuttunu näkevän elämästä sokean elämäks.
Kun silleen se vaan valitettavasti menee, että semmoset ihmiset jotka ei ikinä oo ollu näkövamman kans tekemisissä, ja varsinkin jos ei oo ollu edes silmälaseja, niin ei semmoset ihmiset tahdo oikein millään lailla tajuta että mitä se oikeesti tarkoittaa kun näkö alkaa himmetä. Ja sit jos tämmösii ihmisii on omas arjes läsnä, sillonku itelle tulee näkövamma, tai sokeus, niin kyllä arki on aika haastavaa. Niin kaiken tämmösen keskellä Iiris on vähän niinku semmonen tukikohta, mistä saa sit tosi paljon käytännön apuja ja neuvoja siihen, et mites nyt sit elämäs mennää etiäpäi noin niinku sokkona.
Että on joo markkinoita pidelly, ku ohan siellä piäkirkolla aina melkonen tohina. Varsinki ku lähet liikkeelle tämmösestä hippilintukodosta, jossa on niin hiljaista päivä toisensa perään, ja oikeesti kuulee mitä luonnossa tapahtuu. Sen sijaan että korvissa koko ajan kuuluis ihmisen luomien laitteiden ja koneistojen äänet, ninku kaupungeissa tahtoo kuulua.
Taxii-hommelit ne on kans edelleen iholla. Mihinkäs niistä pääsis. Seudun pääaviisi Itä-Savo uutisoi erään paikallisen keskisuuren taksiyrityksen lopettamisesta. Juttu löytyy Itä-Savon sivulta, mutta on maksumuurin takana. Pitkä ja asiallinen juttu, jossa yrittäjä kertoo 1.7.2018 tapahtuneen taksilain tuomista muutoksista, ja erityisesti siitä miten Kela-taksi uudistuksen laitevalmista Semelin laitteita koskeneet toimintaongelmat ovat ajaneet yrityksen polvilleen. Yrittäjä kokee että taksilain muutoksen myötä, jonka siis piti vapauttaa kilpailu Suomen taksiliikenteessä, tapahtui päinvastainen ilmiö sen myötä kun Pro-Keskus “kaappasi” Suomen markkinat voittamalla Kelan kilpailutuksen. Ja jännää kyllä, Semel on yksi Pro-Keskuksen omistajayrityksistä. Pro-Keskuksen, joka siis kelpuuttaa vain Semelin valmistamat laitteet. Eli jos mielit taksiyrittäjänä ajella Kela-taksi kyytejä Suomessa, sekä sotetaksi kyytejä täällä Savonlinnan seudulla, niin se on vuokrattava Semelin laitteet nelinkertaiseen hintaan kuin mitä vanhojen laitteiden vuokra oli. Ilman sopimukseen suostumista ei pääse toimintaan mukaan.
Että johan nyt on markkinat taksimarkkinoillakin. Lakimuutos toi mukanaan kilpailun vapautumisen, joka kuitenkin toi mukanaan sen että yksi yritys eli Pro-Keskus hallitsee koko Suomen Kela-taksi markkinoita, ja määrää kuka ajaa ja mihin. Ja kelpuuttaa vain yhden laitevalmistajan eli Semelin laitteet. Joka on osakkaana Pro-Keskuksen yritystoiminnassa.
Niin että mitenkä meni, noin niinku omasta mielestä?
Kerkisin kuulla näitä juttuja jo monta kuukautta, eri tahoilta, mutta nyt nää alkaa konkretisoitua myös uutisiksi lehdessä. Sitä en kuitenkaan olisi toivonut, enkä toivo kenellekään, että yrittäjät joutuvat lyömään pillit pussiin tällaisten asioiden vuoksi. Kovaa on touhu, ja kyyti niin kovin kylmää.
Sydäntä lämmittämään on pitäny kylvää paljon siemenii. Ihan liikaakin, ottaen huomioon et jos kaikki kylvökset itää, mökin seinät repeää saumoistaan ja hippi saa kirjaimellisesti asuu kasvihuonees kaikkien tomaattiensa ja muiden sen sellaisten kanssa. Niiden muiden joukkoon kuuluu tänä keväänä (kyllä, räystäät tippuu jo, eli täytyy olla kevät!!) myös hamppu. Jep. Luit iha oikei! Hippi kasvattaa HAMPPUA!!! Sydän!
Mitäs mitäs mitäs kuvas on?! Se on HAMPPUU! Elämäni ekat ihqut hampun piiperot sieltä nousee, itivät vuorokaudessa. Aikases ollaan, mut pakko oli päästä kokeilee!
Hehe, sitä odotellessa milloin joku soittaa polliisiviranomaiset näitä kasvustoja tutkimaan ja näytteitä ottamaan 😀 Naurattaa jo valmiiks moinen skenario – antaa tulla vaan, jos kelirikolta pääsette pihaan! 😀 Ja voip muute olla et piäsette pihaan, mut ette piäsekään tiältä pois 😀 Meillepä kävi taxii-auton kaa sillee tässä männä päivänä, että juututtii tuone metsätiele hankee kiinni, ja piti tulla traktorilla vetämään pois 😀 Se on semmosta tää elämä tiälä susirajalla, pitäs olla Kela-taxiin ja sotetaxiin lisäks myös Kela-Traktori ja Sote-Traktori! 😀 😀 😀 No onneks oli ylpiäsä traktori, ja mahtavan auttavaisia immeisiä, et piästiin hangesta pois ❤
Täs kuvas mie istui taxii-auton takapenkil ja räpsin kuvii ku meitsejä hinattii hangesta 😀 Ihanat tyypit jotka auttaa toisia pulassa, niitä täälä pöndellä kasvaa joka oksalla! Sydän! Nii ja noi tassunjälet tuos kuvas olevinaa peittää kaikenlaisii strategisii kohtii ja kohteita, mistä vois olevinaan tyyppei tunnistaa! 😉 😀
Niin se hamppu. No siinhä kävi vähä sillee, et ku tuol suures maailmas on nii hyvät ja isot markkinat, nii löysin sit niit siemeniikii samal keikalla ku isolla kirkolla kävin. Ja olin iha et jee! Ja sitku laitoi viel viranomaisel viestii et mites on, et onkos tää touhu mite sallittuu vaiko superkiellettyy sillonku hampus ei oo pitoisuuksii, ja sain viel vastauksenkii supernopeella, niin samoin tein lensi siemenet multaan! Sydän!
Oon valinnu hyvän lajikkeen, joka on kelvannu viljelijöille Kanadaa myöten. Jos joku epätoivone haluu kokeilla näide hamppujen kukintoja pössytellä nii siitä vaa! Voip olla että jiäp vua iso piäsärky kaupan piällisiks! Ja kahoppa ku nii innostui, et lipsahti ihan tuassiisa murteen puolele 😀 Mut joo, tää on siis ÖLJYHAMPPUU, ja lajike ompi semmone ku Finola, joka on siis Suomessa jalostettu hamppulajike. Ehtaa kotimaista siis! Pointti on siinä, että jalostuksen tuloksena tän lajikkeen huumausainepitoisuudet on saatu niin alhaisiksi, et ne on käytännössä olemattomat.
Jaa minkä takii tämmöst sit kasvatellaan? No maanparannukseen tietenkii! Hamppu on ihan superkasvi, ja sen avul voi pitää kurissa tosi pahojakin rikkaruohopaikkoja, esim semmosii missä juolavehnä on vallannu kaiken. Ja miulaha semmosii plänttei riittää. Tavote on siis se, et tuleval kasvukaudel yritän taltuttaa juolavehnää hamppukasvustoilla, ja siin samal sit uppoaa ravinnetta maaperään ku hamppu ensin möyhii maata juurillaan, ja myöhemmin sitten maatuu paikoilleen. Ja tälleen maaperä paranee ja kuohkeutuu ajansaatossa. Tää ei sit kovi äkkipikasen hommoo oo, et jos meinaa tulla äksy siks et pitäis heti valmista saada, niin kandee unohtaa koko juttu. Täs puhutaa ehkä 5-10 vuoden ajanjaksosta. Tai pidemmästäkii aikavälistä. 😉
Kiva ku kävit kurkkaa blogii! Kivaa viikonloppuu siulle! ❤
Laitoin sit palautetta. Aiheesta kuljetuspalvelu eli Sote-TAXI. Niinku semmosen virallisen linkin kautta, mistä miulle vinkattiin, ja sanottiin et tästä kun laittaa palautetta niin se menee suoraan Sosterixiin.
Aattelin et ihan vaan muutaman sanasen laitan paperille, Ihan vaan muutaman sanasen. Mut ennenku sen teen, hengittelen, just sillee niinku buddhalaiset opettaa, ja oon oikein herttane ja hempee. Ja ehkä pikkuse poltan suitsuketta, ku se rauhottaa kaikkii aistei, ja koko kroppaa. Chänttäilen OM ja hyreksin muitakii mantroja. Vähän meditoin kans, nii oon sit ihan sydäntilas ❤
Muutaman sanan vaan kirjotan. Asiallisesti ja tosi hempeesti. Pehmeellä kynällä. Oikein pehmeellä.
“Polttaa päreensä”. ONKO TUTTUU? Mie luulen että miulta kärvähti vähän enemmän kun yks päre. Tais palaa koko helvetin korillinen.
Purkautu sit vissii ehkä vähä muutaki ku pelkkä TAXI-juttu.
Räjähti koko kalatiski. Siinä mänt. Turskat ja sillit ja muikut ja mädit. Lohet, ahvenet, hauet ja säret. Kaikki maholliset. Sinne mänt, posahtivat oikeen kunnolla
“Sormi vähän lipsahti näppäimistöllä.” Ilmiselvä työtapaturma.
Semmost se on, KUN IHMISET OHITETAAN. Jätetään huomiotta. Täysin. Ja tehdään päätöksiä heidän puolestaan. Päätöksiä, jotka vaikuttaa nimenomaan näiden kyseisten ihmisten elämiin. Negatiivisella tavalla. Ja sit ei edes reagoida, kun ihminen yrittää tulla kuulluksi.
Semmosta se on. Siinä alkaa kalatiskit räjähdellä. Aika paljon on tämmöstä nykyajan Suomessa. Ihan tosi surullista.
Yks iso kala jäi. Oikee tonnikala. Se paisuu paisumistaan koko ajan. Mätä kala, pakko olla, ei oo tervettä tämmöne paisuminen. Oikeen taas tuntee ku paineet nousee. Täytyy olla kaasua jossain tuolla sisällä. Eli räjähdysvaara. Pitää lähtee mehtään hippelöimään, et saa kalan pihalle, ettei poksaha Tietäjän, tai jonku muun naamalle. Ite nää jutut pitää duunata. Muut voi opastaa, niinku Tietäjä tekee, mut ite se duuni pitää tehä. Tunnepurku. Joskus ei vaan yhtään jaksais. Olla vastuullinen. Yhtään mistään. Varsinkaan tunnepuruista. Ois nii helppo vaan heittää tääki paska jonku niskaan, kiukutella, huutaa ja rähistä, ja antaa olla. Mut en mie haluu semmosta. Ihan kauhee olo tulee joka kerta, jos on vaikka taksikuskille murahtanut. Toiset on niin timanttii, aidosti. Ja voisiha mie tän blogihommankin haudata heti alkuunsa, jättää vaan ja antaa olla. Masentuu tänne ja alkaa ryypätä. Ja sit jossain vaiheessa vaan yksinkertaisesti hiipua pois. Kun ei oo hirveesti näkymiä odotushorisontissa. Mut aattelinpa nyt kuitenkin rustailla tänne. Sanan sinne ja sanan tänne. Aina kun jaksan. Niin jos tästä vaikka ois ees vetoapuu jollekulle toiselle, joka on vaikees tilantees. Ei sitä koskaan tiiä. Nii pitää nyt vaan yrittää tommosten mätien tonnikalojen kans duunia tehdä.
Kiitti ku jaksoit kurkata blogiin. oikein kaunista päivää siulle! ❤
Ensinnäkin todettakoon, että palautesivut ovat täysin kestämättömät näkövammaisen asiakkaan silmille. Ookoo, palautetta sitten laitellaan ja kirjoitellaan avustajan kanssa. Entäs henkiilöt keillä ei ole avustajaa? Ottakaa huomioon tällaiset seikat, kun ”kehitätte” verkkosivuja. Ihan eri pohjalta tulisi rakentaa verkkosivut. Miltä pohjalta, sitä voi kysyä vaikkapa näkövammaisten kuntoutuskeskus Iiriksen asiantuntijoilta.
Palaute koskee noin ylipäänsä uuteen järjestelmään siirtymistä.
Ensimmäisenä se, että MINKÄ VUOKSI ASIAKKAITA EI OLE INFOTTU HINTOJEN KOROTUKSESTA, joka on ollut tiedossa jo syksystä 2018. Puoli vuotta on ollut aikaa infota että kuljetuspalvelun hinnat, jotka jo vanhassa järjestelmässä olivat vähävaraisille todella kovat, nousivat entisestään. Nyt hinnat ovat kestämättömällä tasolla. Terveisiä Sosterin kuntayhtymän hallitukselle, virallinen valitus on tekeillä, ja tulee perille aikanaan. Ja sen jälkeen valituksia tulee säännöllisin väliajoin. Eipä tässä muutakaan tekemistä ole. Ehkä siitä hyötyisi koko asiakaskunta, jos yksi ihminen tämän kimpussa askartelee. Sopii toivoa.
Tiedoksi myös, että Savonlinnan linja-auto asemalta Enonkoskelle lähtevän linja-autolipun hinta on Simanalaan 5.50 euroa. Eli omavastuun hinnankorotukset EIVÄT OLE linjassa julkisen liikenteen hinnoittelun kanssa.
Toisekeen, hienoa että on avattu info-sivut koskien kuljetuspalvelun muutoksia. KUINKA MONI ASIAKAS ON SIINÄ KUNNOSSA, ETTÄ VOI ITSENÄISESTI LUKEA JA TUTKIA näitä infosivuja? Kenelle te näitä juttuja teette? Voi sanoa, näkövammaisen asiakkaan näkökulmasta katsottuna, että ainakaan itse asiakkaan roolissa en millään lailla koe matkan varrella saaneeni mitään infoa koskien koko taksimuutosta, ellen ole sitä pihdeillä kiskonut irti, tai vaatinut. Kaikista näistä asioista olisi pitänyt ETUKÄTEEN infota asiakkaita. Ja kyllä oikeusapuneuvojaan olen ollut ja tulen olemaan yhteydessä hyvin tiiviisti, kaikkien näiden asioiden tiimoilta.
Kolmanneksi, uusi hieno ”the matkakortti” ei sitten toiminut tänään. Kuka kuski ja missä, varmaan se sitten kaupungille saapuvassa laskussa näkyy. Yhden kyydin aikana kortti toimi ja hienosti, toisen kyydin aikana ei inahtanutkaan. Oli taas ”tosi hienoa” asiakkaalle, kun kaupassa käynnin jälkeen pakasteet sulaa kassissa, ja kuski ihmettelee mitä nyt tapahtuu. Kuka korvaa pilalle menneet ruuat? Vanhassa järjestelmässä kaikki tällainen hoitui, kun asioista pystyi sopimaan kuskin kanssa suoraan. Nyt odotellaan kaupan ovella ja ihmetellään että tuleekohan sieltä joku, ja jos tulee, niin milloin. Ja miten käy ruokien, esim. kesähelteellä. MIETTIKÄÄ VÄHÄN NÄITÄ ASIOITA ASIAKKAAN KANNALTA, IHAN OIKEASTI. Kilpailutukset ja keskus-tyyppiseen toimintaan siirtyminen on yksi juttu, mutta ihmisten elämien pilaaminen on toinen juttu. Sitä tässä nyt tehdään, Sosterin taholta.
Onko siellä kehittäjätaholla mukana ketään, kenellä oikeasti on AIDOSTI kokemusta siitä, millaista on vammaispalvelun arkea elävän asiakkaan elämä?
Kysymys viittaa neljänteen pointtiin ja siihen, että olen autoillut elämästäni yli 20 vuotta. Nyt kun en enää autoile, ja olen tämän ”palvelun” piirissä, sain tänään huomata että tämähän onkin saatanallinen kontrollointijärjestelmä: matkan päätepiste pitää ilmoittaa keskukseen. Mitä helvettiä? Ja taksa on lyöty mittariin valmiiksi? No tietenkin ilmoitin keskukseen paikan X, ja halusin mennä paikkaan Y, koska ei se keskukselle kuulu mihin olen menossa. Eikä tule kuulumaan jatkossakaan. Niin kylläpä oli mielenkiintoista huomata, että matkan aikana kuljettaja infoaa että ”ei saa muuttaa määränpäätä kesken matkan, että näin on ohjeistettu”. Niin kenen taholta on ohjeistettu? Eli asiakkaan liikkumisen vapautta käytännössä rajoitetaan todella isolla tavalla kun toimitaan näin. Ei käy. Ei käy. Jatkossa tulen ajamaan tasan sinne minne haluan, ja muutan mieltäni kesken matkan juuri niin monta kertaa kuin siltä tuntuu. Ihmisiä voi yrittää kontrolloida näin, mutta ei tule toimimaan. Kieltämättä myös se, että koko järjestelmä pohjautuu, siis matkakortin käyttö, tällaiselle lähtökohdalla, sai vakavasti miettimään sitä että miten laillista tällainen toiminta on. Ja kyllä tulen laittamaan tästä asiasta palautetta koko lopun elämäni. Ottaen huomioon että täytän tänä vuonna 42, tulette saamaan palautetta runsain mitoin usean vuosikymmenen ajan. Olkaa hyvät vaan.
Olen spesifisti pyytänyt Sosterilta toimintamallia sen tilanteen varalta, että matkakortti ei toimi. Tänään oli tilanne. Kuskilla ei ollut hajuakaan omavastuusta, minulla onneksi oli. Helpottaisi asiakkaiden elämää aika paljon, jos ystävällisesti voisitte järjestää kuljettajille infotilaisuuden tms mahdollisuuden saada infoa tällaisten tilanteiden varalle. Koko tämä uudistus, jota olen pitkin syksyä asiakkaana seurannut eri taksien kyydeissä, on toteutettu sieltä tännepäin, vaikka aikaa on ollut käytettävissä vaikka kuinka paljon. Siitä johtuu tämänkin palautteen äänensävy. Ja kyllä, olen tehnyt viestintää ja toimittajan töitä ammatikseni, ja arvaatte vaan tulenko tekemään jatkossakin. Toiminimi on edelleen olemassa, eli jos haluatte ostaa viesitntäpalveluja, tiedätte mistä tavoittaa. Ja varmaan tuli jo tämän viestin myötä selkeäksi se, että kaikki Vammaispalvelun asiakkaat eivät ole pysyvästi vihanneksia, ja heillä on myös aivotoimintaa. Ja he aidosti kärsivät siitä, että asiakkaita kohdellaan näin, eli että ei infota YHTÄÄN MISTÄÄN tällaisista muutoksista ennen kuin viime tipassa, ja noin ylipäänsä kohdellaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kuin roskaa.
Mitä tulee tulee infosivuilta löytyvään ”ei hätää, voi edelleen käydä rauhassa mökillä ja asioida kaupassa samalla kertaa kun olet matkalla sinne”. Aivan uskomatonta paskaa. Siis aivan oikeasti tuosta noin vain todetaan, että jos asiakas on kaupassa ”yliaikaa”, niin kortilta vähennetään matkoja. Onko tämä laillista? Tästä olen laittanut juristille spesifin kysymyksen. Ja viitaten yllä olevaan kommenttiin että kohtelette Vammaispalvelun asiakkaita kuin roskaa, tämä esimerkki juurikin todistaa pointtini: kaikkein vähävaraisimmille ja köyhimmille voi tuosta noin vain todeta, että ”hei, voit edelleen käyttää palveluja, ja ei se mitään että olet vammautunut, mutta kyllä se taksi oottaa. Siulta vaan viedään sit matkoja pois, et heippa ja koita pärjäillä, kun yrität miettiä miten pääset sieltä mökiltä kotiin, kun matkakortti raksuttaakin tyhjää”.
Asun keskellä metsää asutuskeskusten välissä, joten tottakai tällaiset seikat kiinnittävät huomioni. Mutta hei, ei se mitään. Sitten kun matkakortin saldo potkaisee tyhjää, olen sosiaalityöntekijän kimpussa ja totean että nyt on saatava matkoja lisää.
Ja tuo matkan tilausaika kaksi tuntia ennen on ihan hevonpeetä. Keskus laittaa kutsun autoille ilmoille vasta tuntia ennen asiakkaan pyytämää lähtöaikaa. Mitä luulette että tapahtuu, kun asiakas tilaa taksin täältä korvesta, jonne talvella ajetaan eri reittiä kuin kesällä, ja jonne useimmat taksit eivät edes löydä perille, silloin kun paikallinen taksi ei pääsekään hakemaan? Auto lähtee kaupungista, ja ajaa vähintään 30 minuuttia tänne. Jos löytää perille. Eli aika tiukille menee, että auto ylipäänsä ehtii asiakkaan tilaamaan ajankohtaan. Mut hei, mm, tällä argumentilla Kelasta irtosi vakiotaksi-oikeus, koska hei, onhan tullut testailtua tätä asiaa käytännössä viime syksyn ajan täällä korvessa. Oikein herttaista ja kivaa juu on odotella ja ihmetellä, että tuleekohan joku ylipäänsä hakemaan, ja jos tulee, niiin milloin. Että ehtiilöhän sitä ihminen sovittuun tapaamisajankohtaan. Ja ihan turha on alkaa tähän laittaa vasta-argumenttia tyyliin ”tilaa taksi lähtemään aiempana ajankohtana”. Helvetti vieköön kukaan ala elämäänsä käyttämään siihen, että pitkin maita ja mantuja sitten odotellaan talvipakkasessa tuntitolkkuja siksi, että ”piti tilata taksi aikaisemmin että varmasti ehtii perille”. Ei käy. Pointti on siinä, että kaupungissa tuo tunnin varoaika keskuksen taholta ehkä jotenkuten toimii, täällä maalla ei silloin, jos paikallinen auto ei pääse hakemaan, ja auto tulee kaupungista. Siinä kustaan asiakkaan sukkaan ja isosti. Että terveiset vaan kehittäjille.
Kiva kun jaksoitte lukea palautteeni,. Stay tuned for the next episode, kyllä näitä mielellään kirjailee tänne järjestelmään kunhan taas ehtii uudistunutta taksipalvelua käyttää. Sikäli kun siihen on varaa. In the mean time, eli sillä välillä keskitynkin Sosterin kuntayhtymän hallituksen yhteystietojen selvittämiseen, sekä heille osoitetun palautteen ja virallisen valituksen tekemiseen.
Niin ja poistakaa nyt helvetti vieköön tuo idioottimainen kalenteri tuon palautelomakkeen syntymäajan kohdalta. Ikä ja terveys menee siihen, kun yrittää omaa syntymäaikaansa saada systeemiin syötettyä.
Jos haluatte printata palautteesta mallikappaleen kahvihuoneen seinälle, ei kun vaan. 🙂
Rakas päiväkirja. Jostakin oon jääny kanniskelemaan muistikuvaa “symboliikka on universaali kieli”. Liekkö jonkun matemaatikon lausahdus. En muista, enkä jaksa alkaa tarkistella asiaa. Mutta sen tiiän, että symboliikka tarjoaa eväitä moneen, myös kirjoittamiseen – etenkin jos haluaa harjoitella sarkasmia tyylilajina, ja mahdollisesti myös kuvata asioita vertauskuvallisella tasolla.
Pohtiessani omaa suhdettani, sekä asennettani, kaikkeen mitä elämässäni on tapahtunut viimeisen reilun puolen vuoden aikana, rehellisyyttä on sanoa että puolustusasemissa tässä on oltu viimeiseen saakka. Yhtäkkiä elämässä on läsnä, sairastumisen myötä, liuta ventovieraita ihmisiä, jotka tulevat ihmisen kotiin, omaan Pyhään Tilaan. Se jo itsessään on semmoinen asia, että pistää miettimään. Mutta se, että ventovieraat ihmiset, lähinnä lääkäri, päättää siun asioista, niin se niinku todella pistää miettimään.
Miulla kävi silleen et menin sykkyrään. Ja symbolisia vertauskuvia kun miettii, niin kyllä tässä eniten Asterix ja Obelix on ollut mielessä.
Metsäkotini varmaan edustaa vertauskuvallisella tasolla pientä gallialaista kylää (vasen reuna, suurennuslasin alla), Itä-Savon Sairaanhoitopiiri lienee vertauskuva roomalaisille, ja Sosteri (vaiko Sosterix? 😀 ) jossakin siinä välissä, enemmän roomalaisiin kuin gallialaisiin kallellaan, vaikka tunnuslause taitaa olla jotakin tyyliin “Tarkoitus on auttaa asiakasta, ei vaikeuttaa asiakkaan elämää”.
No hupsista saatana, kun männä viikolla käynnistynyt taksiuudistus käytännössä vaikeuttaa miun elämää aika paljonkin. Miks täysin toimiva ja itseasiassa erinomainen taksipalvelu pitää romuttaa, ja tilalle rakentaa (saatanallinen kontrollisjärjestelmä) hmm, jotain semmost mikä ei toimi, (siks koska taksilaki muuttui 1,7.18 ja palveluntarjoajat piti kilpailuttaa, jepjep) koska se ei aidosti palvele asiakkaan tarpeita.
Kerrankin “vanhassa vara parempi”, koska vanha järjestelmä palveli asiakkaita paremmin, sen vuoksi koska se rakentui sille että asiakas itse sai valita palveluntarjoajansa, sekä toimia ja järjestellä asioita yhdessä palveluntarjoajan eli taksiyrittäjän kanssa. Eli oli aidosti asiakaslähtöinen malli. Nyt palvelu on keskuslähtöinen, eli keskus ohjaa kaikkea asiakkaan puolesta. Niin eihän tällainen toimi silloin kun puhutaan kyytipalvelusta. Kela-taksin kohdalla tämä on nähty, ja nyt sen sanoo ääneen Elli Aaltonenkin, mikä on aika paljon sanottu. Mut palataanpa taksi-asiaan myöhemmin paremmin, tässä on koko loppuelämä aikaa 😉
Jep. Eli kun ihminen sairastuu, vammautuu tai tapahtuu molemmat, niin siinä niinku kaupan päällisiksi käy siten, että yhtäkkii siun elämässä alkaa vilistä kaiken maailman porukkaa. Ja kun ite et oo vielä ees tajunnu mitä siulle on tapahtunu, nää ihmiset kyselee kaikkee, kirjoittelee ylös kaikkee, niinku vaikka potilastietokantaan, jonne alkaa yhtäkkiä syntyä näiden kirjoitusten pohjalta samalla henkilötunnuksella ja nimellä varustettu tyyppi kun mie oon, mut semmonen tyyppi ketä en oo koskaan tavannu. Enkä tuu koskaan tapaamaankaan.
Tältä pohjalta kun miettii oman elämän symboliikkaa, et kuka mie voisin olla em. sarjakuvan hahmoista, ekana mieleen tulee Idefix. Toiseks mieleen tulee pienen gallialaisen kylän kalakauppias. Joo, se tyyppi joka aina hermoontuu ja alkaa mäiskiä asiakkaita kaloillaan. Kalahan on ikivanhassa symbolisessa kielessä tunne-elämän symboli, ja aikalailla tunteella tässä on tullut “mäiskittyä” viimeiset puoli vuotta. Yhteen sun toiseen suuntaan. Että anteeks jos huusin just siulle! ❤ Joten symbolisesti jos asiaa kattoo, niin kalakauppiaan alter ego istuu miulle kyllä aika passelisti just ny. Samoin ku Idefixin, koska miulla on kuitenkin kivoja kavereita, ja läheisiä, joilla on omasta takaa Taikajuomaa, eli ne tyypit vähän niinku sopis Asterixin rooliin.
Viisas tietäjä on luojan kiitos olemassa, in the real life, ja siellä saan ajoittain kalakauppiaan, ajoittain Idefixin roolissa olla ja levätä, ja etsiä tietoisuuden valoa. Tietäjän tehtävähän on nimenomaan lisätä tietoisuuden valoa, eli tuoda selkeyttä ja ymmärrystä etenkin kaaottisen tunteen keskelle, jotta voimakasta tunnetta kokeva yksilö pystyy erottelemaan tunnemallejaan ja työstämään näitä malleja, ja ajallaan luomaan tilaa itsen sisälle siten, että tunteella on tilaa olla, mutta “se ei kaappaa otetta ihmisestä”. Eli että ihminen oppii tietostamaan sen, että “tunne on vain tunne”, oli se miten vahva tahansa. Silti se on vain tunne, eikä sen tarvitse antaa vaikuttaa omaan elämään, jos ei valitse toimia niin. Tämä on käsittääkseni yksi tietäjän pääasiallisista tehtävistä, toki muitakin on. Kuten rakastava läsnäolo, jonka myötä syntyy hyväksyvä tila, jossa tilaan tulija saa aidon kokemuksen siitä että oli hän millä tuulella tahansa, miten rikkinäinen ihminen, pahantuulinen, äreä, sotaisa, tai “viallinen”, kuten vaikkapa invalidi, niin hän on juuri hyvä ja riittävä sellaisena kuin hän sillä hetkellä on. Tällaiset Tietäjät eivät ole kovin yleisiä nykymaailmassa ja varsinkaan sairaalamaailmassa, julkisella puolella. Sen vuoksi oma vahva tuntoni on, että Sosterixistä löytyy myös helmiä, jotka valaisevat koko asiakaskunnan. Tietäjähän on myös se, joka valmistaa taikajuoman, juoman jota voi jollakin tasolla ajatella jopa tietoisuuden valoa lisäävänä apuvälineenä.
Päällikkö voisi olla yksi lähipiirin hahmoista. Ajoittain läsnä, hyvin määrätietoisella otteella, ja ajoittain kalakauppias mäiskii päällikön kanssa kaloja naamalle hyvinkin riuskasti. Sitten taas rakastetaan ja ollaan sovussa. Kunnes seuraava setti pärähtää käyntiin. Eli ihan normaalia tavallista elämää siinäkin asiassa.
Trubaduuria ei oo näkyny. Vai oliko se bardi. No se tyyppi joka aina seikkailun päätteeksi sidottiin puuhun kapula suussa, voi parkaa. Voi tietysti olla että trubaduuri on yksi ilmentymä jostakin omasta sisäisestä, hyvin rikkinäisestä luovasta puolestani, mutta en tällä hetkellä tunnista yhteyttä tuohon hahmoon. Idefix tuntuu enemmän oikealta. Samoin kalakauppias.
Obelix on joo läsnä 😀 Ilmestyi hupsista tuosta noin vain elämääni, että pyrstölleni meinasin lentää. Fyysiesti hän ei ole mitään tarinan Obelixiin päinkään, mutta se semmoinen rentouden ja perusturvallisuuden tunne mikä syntyy ja on läsnä kun tämä symbolinen Obelix täällä tallustelee mietteliäänä, on aivan samaa luokkaa kuin sarjakuvan Obelixilla, joka on valmis kohtaamaan roomalaiset ihan milloin vain 😉
Taksikuskeja en osaa sijoitella nyt tähän symboliseen laariin laisinkaan, Asterixin ja Obelixin pohjalta. Ehkä jonkinlainen lautturi, tai vaunun ajaja? Mutta kun se ehkä menee roomalaisten leiriin, ja taksikuskit ovat kuitenkin Sosterixin Vammaispalvelun kyytipalvelun asiakkaiden luottohenkilöitä. He ovat niitä, ketkä on järjestelmän taholta suunnilleen pakotettu tekemään isoja laiteinvestointeja, jotta voivat kyytejä ylipäänsä ajaa, ja keille ei juurikaan ole tarjottu opastusta tai koulutusta laitteiden käyttöön (netistä kuulemma voi opiskella miten uudet laitteet toimii, jee!) Sosterixin taholta, kuinka yllättävää. Kaikki tämä siis omaa tulkintaani pohjautuen siihen mitä miulle on kerrottu. Oikaiskaa olkaa hyvät, jos olen ymmärtänyt väärin, lähettäkää vaikka meiliä osoitteeseen mariasokeapiste(a)gmail.com Taksikuskit on niitä, ketkä auttavat asiakasta eniten, arjessa siis, ja heillä on todella monipuolinen sekä ajoittain erittäin haastava toimenkuva. Ja ihailla täytyy kaikkia heitä ketkä ovat lähteneet tähän Sosterixin muutokseen mukaan. Niin kiva ja hyvä on ollut tutustua kuljettajiin, vaikka aina en jaksakaan jutella saati hymyillä. Tosi mukavaa porukkaa ovat, ja älyttömän huumorintajuista. Viimeks viime viikolla nauraa rätkätin itseni kipeäksi kuskin osuville kommenteille, liittyen kanssa-autoilijoihin, ja ihan vatsaan koski kun nauratti niin paljon. Tätä ei ole tapahtunut kertaakaan yli puoleen vuoteen.
No mutta anyway, pointti oli ja on siinä, että näillä maan mainioilla ja todella sydämellisillä ammattikuljettajilla on iso rooli meidän Vammaispalvelun asiakkaiden arjessa, keille kuljetuspalvelu on myönnetty. Niin onhan se nyt päivänselvää, että ei heitä voi roomalaisten leiriin laittaa! Herranjestas sentään. Osa palveluntarjoajista ei lähtenyt muutokseen mukaan, ja hyväksyn sen täysin. Juutille nostan hattua että tekivät periaatepäätöksen pysymällä ulkona tästä. Onhan tämän “yhteistyökuvion” ehdot kuin kuristajaboa, joka kietoutuu taksiyrittäjän päälle ja kuristaa hänet hiljalleen kuoliaaksi. Näin olen ymmärtänyt, papereita en ole nähnyt. Pahoittelut, jos olen ymmärtänyt väärin ja levitän väärää informaatiota. Laittakaa sähköpostia ja oikaiskaa, jos olen väärässä. Esimerkiksi kopiot sopimuspapereista selventää asiaa huomattavasti 😉 😀
Joo. Piti kirjoittaa vaan symboliikasta, mut toi taksijuttu on nyt niin iso juttu, et se tulee läpi joka kohdassa. Sori. Yritän olla johdonmukaisempi jatkossa, eli yritän avata tätä pakettia selkeämmäksi. Käytännössä kyse on siis siitä, että “kun ihminen vammautuu tarpeeksi, on yhteiskunta eli sosiaalitoimi velvollinen järjestämään esim, kuljetuspalvelua, jos ihminen asuu silleen et semmosta tarvii. Toki tästä palvelusta voi ja saa kieltäytyä. Mut sit pitäis esim, täältä Metsäkodista muuttaa pois, muuten tääl ei vois asua. Niin siitä täs nyt on kyse, et sosiaalipalvelujen kautta myönnetty kuljetuspalvelu, joka siis oli erittäin toimiva systeemi tähän asti, on vedetty täysremonttiin, ja toimii tästä edespäin keskuslähtöisesti. Lisäksi matkojen omavastuiden hintoja korotettiin (käsittääkseni Sosterin kuntayhtymän hallituksen toimesta), mikä käytännös tarkottaa sitä et en tiiä onko miula varaa käyttää palvelua. Aion tehdä valituksen hintojen korotuksesta Sosterin kuntaytymän hallitukselle.
Kaiken lisäksi mistään tästä ei oo infottu asiakkaille. Eli meille Vammaispalvelun asiakkaille, jotka palvelua käyttää. Ainoa infolappu, myös koskien hintojen korotusta, tuli pari päivää ennen kun muutos käynnistyi. Käytännössä tää olis sama asia kuin esim, sähköyhtiöltä tulis nyt lappu, että “moikka, huomenna hinnat muuten nousee about 50%. Kiva tehdä teidän kans yhteistyötä!”
Eli eipä oo asiakasta eli loppukäyttäjää, eli just sitä vammautunutta henkiliöä ja hänen tarpeitaan huomioitu tämän koko prosessin missään vaiheessa. Ainoo mitä täs on huomioitu, on, ööh mikä? Miulle se on kyl jääny epäselväks. Se et “saadaan ja voidaan kehittää jotain?” Niinku kenelle? No, ehkä se selviää vielä matkan varrella.
Ugh, olen meuhkannut tämän päivän osalta ihan tarpeeks. Nyt lumitöihin. Kivaa päivää siulle, kiva ku kävit kurkkaa blogii!
Sokea. Piste. 