Joo, rakas päiväkirja! Ja rakkaat immeiset! Kiitti vaan ❤ Kyllä on testattu puhelimen toimivuutta. Just ku pääsin siitä huoli-energiasta sanomasta jottai, tai ainakii yritin. Että hyvinpä meni jakeluu. 😀 Elekee höpsikö! Hupsia suap kyllä, se tekköö syvämmelle hyvvee 😀
Kaikki on ookoo. Ongelmii on joo, mut nii on muilakii. Isoimmat ongelmat on miun mielest rakenteis, eli siinä et nää systeemit mitä yhteiskunnas meil tääl on, on rakennettu “yleisel tasol” jollekii tietylle ryhmälle, niinku nyt vaiks Vammaispalvelu, ja sit siin ei oo milliikää liikkumavaraa meikäläisen kaltaselle tyypille. Koska on säännöt. Ja sossuntyypit on hyvii tyyppei, mut niil ei oo muuta vaihtoehtoo ku toimii niitte sääntöje mukaa mitä siel on, ja se sit kosahtaa meikäläisen otsaluuhu aika pahast. Et turha niile on hermostuu, mie tietysti nyt täs niinku paraskii puhuja. Vaiks tietysti tuo taxi-uuvistuksen osotejuttu tuski kovi lakisääteine asia on, eiköhä liene ihan näihe oma kontrollijuttu. Josta o syytäki suuttuu. Samoinku omavastuun hintojen korotuksest. Mut kuitenkii. Rakentees ne ongelmat on. Tietty oma juttusa on se, et vois infota ihmisille eli meille asiakkaille asioista, nii se tekis kaikest paljo inhimillisempää, eikä aiheuttas tämmösii kiehumissii niinku nyt o ollut ilimoila. Siinä heilä on kylä petraamisen varroo, ja isosti. Ja kiirehä se sielä taustala tietyst o, mut silti. Pittää immeisii inhimillisest kohella.
Kannattaa sohii sormel tonne Arkadianmäkee kohti, sinne näihe juttuhe juuret mänö, ja muistaa et vaalitkii on tulos. Ja miettii iha oikeesti ketä äänestää. Pääasia et äänestää! Mie kirjotin sinne parile tyypile meilii et hei nyt kuulkee sieltä teiltä päin lurahti ripulilörtsy tänne meiän piäle. Nii kyllä tul joulu ku sain vastauksii! Ai että!
Ei se loppupeleis tää homma oo sen kummempaa ku vähä mietitää et milt muista tuntuu, ja miltä itestä tuntuu, ja sit yritellään siinä miettii et mikä vois olla hyvä. Sillee niit rakenteitki muutellaa, pikkuhiljaa. Kai tuota politiikakskii voip sannoo, mut mie niinku ihmisyyttä enemmän täs ajan takaa ku oon hippi.
Mie pärjeen kyllä. Kaikkee on, vähä parempoo mieltäki jo, ja Tietäjän luona tul tuas istuntoo piettyy, Vähä niinku ois käyny puu alla leppeemässä ja lähteen äärelä istumassa, vaikka kyllä pikkusen kippeetäki aina tekkee. Mutku siin on se jutun juoni, et yhel suunnal on yks kaveri, toisel suunnal toine, ja muissa paikoissa montakii, kenen kans tallustella tiälä, niin se on aika iso juttu ❤
Että koittakee nyt sielä olla hötkyymäti. Miun pittää nyt nää blogi kotkotukset lopettoo tältä errää, ku on muuta puuhoo, niinku mie jo sanoin.
Täs on vähän tulostavotteita tulevale kauvvele:
Kuvassa on täysikasvuinen ruusukuali Nuo pikkupompulat tuola kainalossa on niitä ruusukkeita ❤ Ai että ovat hyviä! Kaalikoitkii tykkeevät näistä iha hupsuna.
Tässä kuvassa on pihvitommaatti. Kylä ol hyvvee! Ja niin kiva hiplailla näitä että!
Pittää näihen kansa alkaa pikkuhiljaa äheltee, jos meinaa jotakii joskus suaha kasvamaa. Pikkutomaatit pittää laittoo jo itämää, ne o niin hittaita kypsymään. Että voip lopettoo nyt sen rumputuksen sielä, ja antoo miu vähä aikoo turata rauhas multasormijuttui ja muuta. Herneetkii o itämäs, parempi herne suussa ku nenäs! 😀 Ja hei se Nestorin äänikirja tuli, löysin tännää postilaatikosta. Vinde!!! ❤
Rakas päiväkirja. Lähdin jokin aika sitten Tietäjän luota ovet paukkuen. Koska oli niin paha olla, että ei saanut sanaa suusta. Ja tuntui siltä, että ei Tietäjäkään tämmöisiin olotiloihin voi osata lääkettä kehittää. Kalakauppias otti yliotteen, ja mädän kalan löyhkä täytti kolon jos toisenkin.
Kuvassa Asteri ja Obelix -sarjakuvan pienen gambialaisen kylän kalakauppias. Tyyppi heiluttaa kalaa ilmassa riidanhaluisena. Linkki kuvan lähteeseen oli tallessa, mut se hävis koska sähläsin, koska oon sokko, enkä vittu nää. Joten jos haastat oikeuteen, niin varota ensin niin kerkiin poistaa kuvan. Kiitti! ❤
Palasin Tietäjän luokse häpeän puna poskillani, mutta palasinpa kuitenkin. Onneksi. Sitä aina unohtaa miten Tietäjät on viisaita, ja siihen on syy että he ovat Tietäjiä. Kun eihän se lääkkeistä suurin ole sen kummempi kuin rauhallinen rakastava läsnäolo, jossa on tilaa myös kalakauppiaan haiseville kaloille. Tai Idefixin ulinalle. Ja ehkä jollekin muullekin. Semmoiselle joka ei ole vielä syntynyt, ja on vasta hahmollaan. Mutta jonka läsnäolon jo tajuaa itsen sisällä, varsinkin silloin kun Tietäjän luona saa ja voi pysähtyä ja olla edes hetken aikaa rauhassa. Sanalla sanoen rakkaus se on mikä meidät parantaa. Mutta kun on sokea, niin on sokea. Ei näe rakkautta, vaikka se nenän edessä seisoo, nii sillo alkaa kalat lentää ja ovet paukkuu. Vähän niinku teininä. Semmosta se on. Sokeus on tiukka opettaja, tosi tiukka.
Taksillahan sitä ajettiin. Nii. Että taksilla. Voi itkuhuutonauru. Tähän vois nyt tietysti kommentoida, että jos olisin syntynyt esim jonnekin itäisille maille, sokeutunut siellä tämän ikäisenä, ja naisena, olisin todennäköisesti jo kuollut kadulle. Että ei tarvitsisi murehtia taksi-uudistusta, tai Kela-taksi palveluita, ja sitä että toimiiko Kela-taksi homma vaiko ei. Siitä tulikin mieleen, että erästä taksihenkilöä heitän kyllä lumipallolla, tai ammun lumitykillä, kun uskaltaa seuraavan kerran näyttää naamaansa näillä nurkilla. Että ihan niin hyvä tilanne on päässyt kehittymään. 😉
Joo, Viime tekstin lopussa kirjoitin siitä, että kun henkilö vammautuu niin sanotusti “tarpeeksi”, yhteiskunta alkaa järjestää tiettyjä palveluja hänelle. Kuten esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan palvelut ja kuljetuspalvelun. Mitä kaikkia muita palveluita on olemassa, en tiedä. Oon yrittäny kysyy, mut en oo saanu vastausta. Syystä että älyttömän perinpohjaista ja hyvää työtä tekevä sosiaalityöntekijä on käsittääkseni täysin ylikuormitettu (oma tulkintani, hän itse ei ole maininnut mitään sellaista!). Eli suomeksi sanottuna ylityöllistetty.
Että olisko aika kypsä sille, että Sosterix eli Sosteri palkkaisi vihdoin ja viimein ne pari kolme sosiaalityöntekijää lisää, jotka siellä tarvittaisiin? Jotta ihan oikeesti homma vähän helpottaisi, joka päässä. Käytännössähän tämä tilanne tarkoittaa sitä, että asiakas on se joka kärsii. Laki on määrännyt tietyt toimintarajat ja puitteet sille missä ajassa henkilön, jolle käy esim, niin kuin miulle kävi, tulisi saada sosiaalipuolen palvelut voimaan. Nämä ylittyivät miun kohdalla moninkertaisesti. Voisin hyvin tehdä Sosterista valituksen johonkin tämän johdosta. Itseasiassa pitääkin miettiä asiaa, josko se voisi antaa pontta sille, että Sosterin homma ei toimi, koska työntekijöitä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Ja asiakaskunta varmasti lisääntyy ja laajenee koko ajan.
No niin. Eli kun vammaudut tai sairastut, tai molempia, niin todennäköisesti päädyt paikkakuntasi sosiaalipalveluiden asiakkaaksi. Jos siulla on tositositositosi paljon rahaa, niin sit ei välttämättä tarvii päätyä ainakaan sosiaalipalveluiden asiakkaaks, koska voit itse ostaa palveluita. Sitä en tiiä onko sosiaalipalveluilla jonkinlaiset tulorajat, eli voisko periaatteessa miljonääri olla Vammaispalvelun asiakas. En osaa vastata kysymykseen. Sen tiiän et miun ei tarvii asiaa miettii, koska en oo miljonääri 😀 😀
Vammaispalveluun pitää tehdä hakemus, jos sieltä haluaa hakea palveluita, kuten kuljetuspalvelua tai henkilökohtaisen avustajan palvelua. Silleen helppoo, mut jos et tiiä näistä mitää, oo ikinä kuullukkaa tämmösist jutuist, ja siust on just tullu sokee, sillee et näät maailmasta murto-osan verrattuna siihen mitä näit ennen, niin onhan tää vähän haastavaa settiä. Minuu autto näis asiois Itä-Savon Sairaanhoitopiirin näönkuntouttaja, kenen kanssa hakemuksia rustattiin. Ja sitku hakemukset oli tehty, niin sit alkoi odotus.
Tälleen se peruskuvio menee. Ja Kelan kans on ihan sama juttu. Eli pitää tietää mitä Kelasta haetaan, mitä hakemuksen tueksi tarvitaan (esim, lääkärin lausunnot ja/tai todistukset jne yms) ja sit pitää alkaa rustaa hakemuksii. Kelastakin voi varata ajan tän tekemiselle, itseasiassa miulle ehdotettiin tätä vaihtoehtoo Savonlinnan Kelassa, ja meinasin pyörtyy siihen tiskille. Mitä helvettii? Aina saanu Kelasta vaan vittuilut naamalle, ja suunnilleen keskisormea, niin nyt kun menee näkö niin sit on niinku ihan toinen maailma vastassa kun meet Kelaan asioimaan. “Tämän vuoksi me täällä olemme”, sanoo Kelan virkailija miulle. Kyllä tipahti leuka polviin. Sillonku olin Kelassa työttömyysturvan takia, niin kyllä kohdeltiin kuin pahinta rikollista. Kiitti vaan. Mut ehkä nyt pystyn jollain lailla elämään tän asian kanssa, siis “Kela-suhteessa”, kun ei sentään tarvii vittuiluu kuunnella joka kerran kun sieltä jotain kuuluu.
Jep. Et sillee se ihmisen elämä ja maailmankuva ja kokemus muuttuu, kun sekä sairastuu et vammautuu sairastumisen seurauksena. Alkaa syntyy uutta perspektiivii asioihin, toisiin juttuihin aika rajun nopeella, ja toisiin sit paljon hitaammin. Mut syntyy kuitesti. Ja siinä uudes perspektiivis on sit vaa opittava elämää, jos tällä pallolla meinaa tallustella.
Rakas päiväkirja. Jostakin oon jääny kanniskelemaan muistikuvaa “symboliikka on universaali kieli”. Liekkö jonkun matemaatikon lausahdus. En muista, enkä jaksa alkaa tarkistella asiaa. Mutta sen tiiän, että symboliikka tarjoaa eväitä moneen, myös kirjoittamiseen – etenkin jos haluaa harjoitella sarkasmia tyylilajina, ja mahdollisesti myös kuvata asioita vertauskuvallisella tasolla.
Pohtiessani omaa suhdettani, sekä asennettani, kaikkeen mitä elämässäni on tapahtunut viimeisen reilun puolen vuoden aikana, rehellisyyttä on sanoa että puolustusasemissa tässä on oltu viimeiseen saakka. Yhtäkkiä elämässä on läsnä, sairastumisen myötä, liuta ventovieraita ihmisiä, jotka tulevat ihmisen kotiin, omaan Pyhään Tilaan. Se jo itsessään on semmoinen asia, että pistää miettimään. Mutta se, että ventovieraat ihmiset, lähinnä lääkäri, päättää siun asioista, niin se niinku todella pistää miettimään.
Miulla kävi silleen et menin sykkyrään. Ja symbolisia vertauskuvia kun miettii, niin kyllä tässä eniten Asterix ja Obelix on ollut mielessä.
Metsäkotini varmaan edustaa vertauskuvallisella tasolla pientä gallialaista kylää (vasen reuna, suurennuslasin alla), Itä-Savon Sairaanhoitopiiri lienee vertauskuva roomalaisille, ja Sosteri (vaiko Sosterix? 😀 ) jossakin siinä välissä, enemmän roomalaisiin kuin gallialaisiin kallellaan, vaikka tunnuslause taitaa olla jotakin tyyliin “Tarkoitus on auttaa asiakasta, ei vaikeuttaa asiakkaan elämää”.
No hupsista saatana, kun männä viikolla käynnistynyt taksiuudistus käytännössä vaikeuttaa miun elämää aika paljonkin. Miks täysin toimiva ja itseasiassa erinomainen taksipalvelu pitää romuttaa, ja tilalle rakentaa (saatanallinen kontrollisjärjestelmä) hmm, jotain semmost mikä ei toimi, (siks koska taksilaki muuttui 1,7.18 ja palveluntarjoajat piti kilpailuttaa, jepjep) koska se ei aidosti palvele asiakkaan tarpeita.
Kerrankin “vanhassa vara parempi”, koska vanha järjestelmä palveli asiakkaita paremmin, sen vuoksi koska se rakentui sille että asiakas itse sai valita palveluntarjoajansa, sekä toimia ja järjestellä asioita yhdessä palveluntarjoajan eli taksiyrittäjän kanssa. Eli oli aidosti asiakaslähtöinen malli. Nyt palvelu on keskuslähtöinen, eli keskus ohjaa kaikkea asiakkaan puolesta. Niin eihän tällainen toimi silloin kun puhutaan kyytipalvelusta. Kela-taksin kohdalla tämä on nähty, ja nyt sen sanoo ääneen Elli Aaltonenkin, mikä on aika paljon sanottu. Mut palataanpa taksi-asiaan myöhemmin paremmin, tässä on koko loppuelämä aikaa 😉
Jep. Eli kun ihminen sairastuu, vammautuu tai tapahtuu molemmat, niin siinä niinku kaupan päällisiksi käy siten, että yhtäkkii siun elämässä alkaa vilistä kaiken maailman porukkaa. Ja kun ite et oo vielä ees tajunnu mitä siulle on tapahtunu, nää ihmiset kyselee kaikkee, kirjoittelee ylös kaikkee, niinku vaikka potilastietokantaan, jonne alkaa yhtäkkiä syntyä näiden kirjoitusten pohjalta samalla henkilötunnuksella ja nimellä varustettu tyyppi kun mie oon, mut semmonen tyyppi ketä en oo koskaan tavannu. Enkä tuu koskaan tapaamaankaan.
Tältä pohjalta kun miettii oman elämän symboliikkaa, et kuka mie voisin olla em. sarjakuvan hahmoista, ekana mieleen tulee Idefix. Toiseks mieleen tulee pienen gallialaisen kylän kalakauppias. Joo, se tyyppi joka aina hermoontuu ja alkaa mäiskiä asiakkaita kaloillaan. Kalahan on ikivanhassa symbolisessa kielessä tunne-elämän symboli, ja aikalailla tunteella tässä on tullut “mäiskittyä” viimeiset puoli vuotta. Yhteen sun toiseen suuntaan. Että anteeks jos huusin just siulle! ❤ Joten symbolisesti jos asiaa kattoo, niin kalakauppiaan alter ego istuu miulle kyllä aika passelisti just ny. Samoin ku Idefixin, koska miulla on kuitenkin kivoja kavereita, ja läheisiä, joilla on omasta takaa Taikajuomaa, eli ne tyypit vähän niinku sopis Asterixin rooliin.
Viisas tietäjä on luojan kiitos olemassa, in the real life, ja siellä saan ajoittain kalakauppiaan, ajoittain Idefixin roolissa olla ja levätä, ja etsiä tietoisuuden valoa. Tietäjän tehtävähän on nimenomaan lisätä tietoisuuden valoa, eli tuoda selkeyttä ja ymmärrystä etenkin kaaottisen tunteen keskelle, jotta voimakasta tunnetta kokeva yksilö pystyy erottelemaan tunnemallejaan ja työstämään näitä malleja, ja ajallaan luomaan tilaa itsen sisälle siten, että tunteella on tilaa olla, mutta “se ei kaappaa otetta ihmisestä”. Eli että ihminen oppii tietostamaan sen, että “tunne on vain tunne”, oli se miten vahva tahansa. Silti se on vain tunne, eikä sen tarvitse antaa vaikuttaa omaan elämään, jos ei valitse toimia niin. Tämä on käsittääkseni yksi tietäjän pääasiallisista tehtävistä, toki muitakin on. Kuten rakastava läsnäolo, jonka myötä syntyy hyväksyvä tila, jossa tilaan tulija saa aidon kokemuksen siitä että oli hän millä tuulella tahansa, miten rikkinäinen ihminen, pahantuulinen, äreä, sotaisa, tai “viallinen”, kuten vaikkapa invalidi, niin hän on juuri hyvä ja riittävä sellaisena kuin hän sillä hetkellä on. Tällaiset Tietäjät eivät ole kovin yleisiä nykymaailmassa ja varsinkaan sairaalamaailmassa, julkisella puolella. Sen vuoksi oma vahva tuntoni on, että Sosterixistä löytyy myös helmiä, jotka valaisevat koko asiakaskunnan. Tietäjähän on myös se, joka valmistaa taikajuoman, juoman jota voi jollakin tasolla ajatella jopa tietoisuuden valoa lisäävänä apuvälineenä.
Päällikkö voisi olla yksi lähipiirin hahmoista. Ajoittain läsnä, hyvin määrätietoisella otteella, ja ajoittain kalakauppias mäiskii päällikön kanssa kaloja naamalle hyvinkin riuskasti. Sitten taas rakastetaan ja ollaan sovussa. Kunnes seuraava setti pärähtää käyntiin. Eli ihan normaalia tavallista elämää siinäkin asiassa.
Trubaduuria ei oo näkyny. Vai oliko se bardi. No se tyyppi joka aina seikkailun päätteeksi sidottiin puuhun kapula suussa, voi parkaa. Voi tietysti olla että trubaduuri on yksi ilmentymä jostakin omasta sisäisestä, hyvin rikkinäisestä luovasta puolestani, mutta en tällä hetkellä tunnista yhteyttä tuohon hahmoon. Idefix tuntuu enemmän oikealta. Samoin kalakauppias.
Obelix on joo läsnä 😀 Ilmestyi hupsista tuosta noin vain elämääni, että pyrstölleni meinasin lentää. Fyysiesti hän ei ole mitään tarinan Obelixiin päinkään, mutta se semmoinen rentouden ja perusturvallisuuden tunne mikä syntyy ja on läsnä kun tämä symbolinen Obelix täällä tallustelee mietteliäänä, on aivan samaa luokkaa kuin sarjakuvan Obelixilla, joka on valmis kohtaamaan roomalaiset ihan milloin vain 😉
Taksikuskeja en osaa sijoitella nyt tähän symboliseen laariin laisinkaan, Asterixin ja Obelixin pohjalta. Ehkä jonkinlainen lautturi, tai vaunun ajaja? Mutta kun se ehkä menee roomalaisten leiriin, ja taksikuskit ovat kuitenkin Sosterixin Vammaispalvelun kyytipalvelun asiakkaiden luottohenkilöitä. He ovat niitä, ketkä on järjestelmän taholta suunnilleen pakotettu tekemään isoja laiteinvestointeja, jotta voivat kyytejä ylipäänsä ajaa, ja keille ei juurikaan ole tarjottu opastusta tai koulutusta laitteiden käyttöön (netistä kuulemma voi opiskella miten uudet laitteet toimii, jee!) Sosterixin taholta, kuinka yllättävää. Kaikki tämä siis omaa tulkintaani pohjautuen siihen mitä miulle on kerrottu. Oikaiskaa olkaa hyvät, jos olen ymmärtänyt väärin, lähettäkää vaikka meiliä osoitteeseen mariasokeapiste(a)gmail.com Taksikuskit on niitä, ketkä auttavat asiakasta eniten, arjessa siis, ja heillä on todella monipuolinen sekä ajoittain erittäin haastava toimenkuva. Ja ihailla täytyy kaikkia heitä ketkä ovat lähteneet tähän Sosterixin muutokseen mukaan. Niin kiva ja hyvä on ollut tutustua kuljettajiin, vaikka aina en jaksakaan jutella saati hymyillä. Tosi mukavaa porukkaa ovat, ja älyttömän huumorintajuista. Viimeks viime viikolla nauraa rätkätin itseni kipeäksi kuskin osuville kommenteille, liittyen kanssa-autoilijoihin, ja ihan vatsaan koski kun nauratti niin paljon. Tätä ei ole tapahtunut kertaakaan yli puoleen vuoteen.
No mutta anyway, pointti oli ja on siinä, että näillä maan mainioilla ja todella sydämellisillä ammattikuljettajilla on iso rooli meidän Vammaispalvelun asiakkaiden arjessa, keille kuljetuspalvelu on myönnetty. Niin onhan se nyt päivänselvää, että ei heitä voi roomalaisten leiriin laittaa! Herranjestas sentään. Osa palveluntarjoajista ei lähtenyt muutokseen mukaan, ja hyväksyn sen täysin. Juutille nostan hattua että tekivät periaatepäätöksen pysymällä ulkona tästä. Onhan tämän “yhteistyökuvion” ehdot kuin kuristajaboa, joka kietoutuu taksiyrittäjän päälle ja kuristaa hänet hiljalleen kuoliaaksi. Näin olen ymmärtänyt, papereita en ole nähnyt. Pahoittelut, jos olen ymmärtänyt väärin ja levitän väärää informaatiota. Laittakaa sähköpostia ja oikaiskaa, jos olen väärässä. Esimerkiksi kopiot sopimuspapereista selventää asiaa huomattavasti 😉 😀
Joo. Piti kirjoittaa vaan symboliikasta, mut toi taksijuttu on nyt niin iso juttu, et se tulee läpi joka kohdassa. Sori. Yritän olla johdonmukaisempi jatkossa, eli yritän avata tätä pakettia selkeämmäksi. Käytännössä kyse on siis siitä, että “kun ihminen vammautuu tarpeeksi, on yhteiskunta eli sosiaalitoimi velvollinen järjestämään esim, kuljetuspalvelua, jos ihminen asuu silleen et semmosta tarvii. Toki tästä palvelusta voi ja saa kieltäytyä. Mut sit pitäis esim, täältä Metsäkodista muuttaa pois, muuten tääl ei vois asua. Niin siitä täs nyt on kyse, et sosiaalipalvelujen kautta myönnetty kuljetuspalvelu, joka siis oli erittäin toimiva systeemi tähän asti, on vedetty täysremonttiin, ja toimii tästä edespäin keskuslähtöisesti. Lisäksi matkojen omavastuiden hintoja korotettiin (käsittääkseni Sosterin kuntayhtymän hallituksen toimesta), mikä käytännös tarkottaa sitä et en tiiä onko miula varaa käyttää palvelua. Aion tehdä valituksen hintojen korotuksesta Sosterin kuntaytymän hallitukselle.
Kaiken lisäksi mistään tästä ei oo infottu asiakkaille. Eli meille Vammaispalvelun asiakkaille, jotka palvelua käyttää. Ainoa infolappu, myös koskien hintojen korotusta, tuli pari päivää ennen kun muutos käynnistyi. Käytännössä tää olis sama asia kuin esim, sähköyhtiöltä tulis nyt lappu, että “moikka, huomenna hinnat muuten nousee about 50%. Kiva tehdä teidän kans yhteistyötä!”
Eli eipä oo asiakasta eli loppukäyttäjää, eli just sitä vammautunutta henkiliöä ja hänen tarpeitaan huomioitu tämän koko prosessin missään vaiheessa. Ainoo mitä täs on huomioitu, on, ööh mikä? Miulle se on kyl jääny epäselväks. Se et “saadaan ja voidaan kehittää jotain?” Niinku kenelle? No, ehkä se selviää vielä matkan varrella.
Ugh, olen meuhkannut tämän päivän osalta ihan tarpeeks. Nyt lumitöihin. Kivaa päivää siulle, kiva ku kävit kurkkaa blogii!
Sokea. Piste. 