Hyvää sokeain viikkoa

Mitäpä hyvää sokeudessa, tai näkövammaisuudessa on?

Ainakin se, että sokot muodostaa yhteisöjä. Kun et näe, sitä luontaisesti saa/joutuu turvautumaan muihin, ja ihmisestä kuoriutuu laumaeläjä. Jotkut sokot tykkää ja viihtyy, toiset ei. Tietenkin asia menee näin, koska yksilöitä olemme ja kaikki eivät vaan viihdy yhteisöissä.

Itselleni on hieno asia se, että sokeiden, ja näkövammaisten ympärille syntyy luontaisesti yhteisöjä. Niin erilaisia kuin olemmekin, olen kokenut asian siten, että ainakin Iiriksessä on ollut tilaa olla sellainen kuin olen. Toki pieniä “kolareita” on sattunut, eli väärinkäsityksiä ja sen sellaisia, mutta näitä on ollut vain muutamia. Poikkeuksetta ne ovat liittyneet myös ikääntymiseen: ikäihminen ei ole nähnyt ja kuullut kunnolla, ja on käsittänyt asioita väärin, ja on sen johdosta vetänyt ne kuuluisat herneet nenäänsä. Ah, niin tyypillistä ihmisyyttä. Mutta kuten sanottu, tällaisia sattumuksia on ollut vain muutamia, ja näistä on selvitty ehjin nahoin joka kerta.

Vahva kokemus joka etenkin Iiriksestä on syntynyt, on ollut ja on se, että sokeat muodostavat yhteisöjä. Että kun joltakulta menee näkö, jotenkin kummallisesti löytyy niitä, ketkä haluavat tuota kyseistä sokkoa auttaa, tavalla tai toisella, ja yhtäkkiä sokean ympärille onkin rakentunut pienen sorttinen yhteisö.

Minulle tämä on positiivisella tavalla merkittävä asia. Hyvä ja kaunis asia. Josta olen myös syvästi kiitollinen.

Iiriksestä puheenollen. Alla muutama video Iiriksestä. Ekana Iiriksen puhuvat hissit. Huomatkaa myös pistekirjoitus hissin ovella ja hississä! Sitten on kaksi videota Iiriksen “takapihalta”, eli kolmannen kerroksen terassilta ja tupakkapaikalta. Olennaista itselleni paikassa, eli kyseisessä terassissa on taustamelu. Jota täällä omassa lintukodossa ei ole. Taustamelun tilalla on hiljaisuus. Ah niin ihana siunattu hiljaisuus. Joten pakko oli äänittää tuota kohinaa joka itäväylältä kuuluu. Että kun Iiris-ikävä iskee, niin voin sitten painaa nappia ja kuunnella miltä siellä oleminen kuulostaakaan. 😉

Hei mahtavaa viikkoo siulle, ja kiitti kun kävit kurkkaa blogii! Sydän!!

Videoblogi

Noh, tässä sitä nyt männään. Että tuli sitte laitettuu Tuubiin oma kanava. Ja sinne video. Omasta lärvistä.

Oon miettiny asiaa tosi pitkään. Eli sitä, että haluanko tehdä sen valinnan, et laitan “oman lärvini julkiseksi”.

Mitä tässä ois salattavaa tai hävettävää? Siinä, et ihmiselle käy niinku miulle kävi?

Ja miks en laittais naamaani, ja nahkaani, likoon, koska jos näistä asioista ei koskaan puhuta missään, niin miten näistä muuten saa minkäänlaista infoa? Esim, siitä, miten sosiaaliviranomaiset käytännössä ja konkretiassa toimii meidän asiakkaiden kanssa. Että miten perseelleen hommat voi mennä ( = kuljetuspalvelu-uudistus), jos kukaan ei koskaan sano yhtään mitään? Ja jos kukaan ei koskaan aukaise suutaan?

Niin tässä sitä nyt sit mennään.

Kanava löytyy Tuubista nimellä Sokean Pisteen Maria.

Ja täs on eka video.

Kiitti ku kävit kurkkaa blogii! Sydän!