Rakas päiväkirja.
Kalapaliikin jälkeen aina vähä kalavajetta. Jossai pitää uusia fisuja synnytellä ja kasvatella. Oon ehkä universumin lottovoittaja, ku asun Metsäkodis.
Nosta vettä. Kanna vettä.
Zen.
Mieli lepää ja sydän sykkii. Tasaiseen tahtiin. Yhtään ei käyrä viuhdo tai vinguta ylimääräistä kurvia. Ai että. Onnenmuija.
Pilko puita. Kanna puita. Roudaa puita.
Ja lapasetkii tuommoset mansikat! Löysin ne postilaatikost yks kerta, ku potkukelkalla sinne päräytin kahtomaan oisko saalista. Ai että ❤ Iha minuu varten neulottu, rakkauvella. Vähä piti itkee tihrustaa. Alpakavillaa. Änkyröin, et ehä mie voi noi hienoja käyttee, ku tuhrautuuvat heti. “Ne voi pestä, käyttöö varten ne on tehty!” Aika täpäkkä vastaus kilahti takaisin melkein samoin tein. Se on täpäkkä täti, se miun Ystävä. Roomalaisil töissä, toisel puolel Suomee, mut sydän on kyl puhasta gallaialaista kultaa ❤
Että selevä. Käytetää nyssi lapasii. Ja joka paikassa ne onkii ollu mukana sen jälkeen. Autolla ku ajo, nii en voinu lapasii käyttää. Lipeksivät ratissa. Nii on täs nyt yks kaunis asia mikä on autosta luopumisen myötä tullu eläväks. Lapaset on tullu uuestaan miun elämään. ❤
Kiitos ku kävit kurkkaa blogii! ❤
Sokea. Piste. 